sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hyvä mieli Mielensäpahoittajasta

Olen jo pari vuotta kaikissa käänteissä hehkuttanut, kuinka ihana keksintö on cd-äänikirja. Hehkutan jatkossakin. Ajan autolla päivittäin toista tuntia, ja äänikirjoja on tullut kuunneltua jo aika läjä. Lisäksi joitakin vuosia sitten voitin Adlibriksen arvonnassa Helsingin Kirjamessuilta iPod Nanon, joka on ollut uskollinen kaverini niin lenkeillä kuin kotitöissäkin. Jopa inha silittäminen sujuu jotenkuten kirjaa kuunnellessa. Osan parhaista olen hankkinut ihan ikiomiksi, kuten Täällä Pohjantähden alla, jonka muuten lukee legendaarinen Veikko Sinisalo. Hän on tehnyt jokaiselle hahmolle omanlaisensa äänen ja aksentinkin, uskomatonta. Omia ovat myös Sinuhe, egyptiläinen, Tuntematon sotilas ja Seitsemän veljestä, joka sekin yllättävän hyvin taipuu äänikirjaksi.

Työmatkoille parhaiten sopivat kuitenkin dekkarit ja jännärit, sillä kirjaan uppoutuu muuten liiankin kanssa. Tuntematonta kuunnellessa kaasupoljinta tuli painettua hieman liiankin reippaasti ja Pohjantähden kakkososa oli raskasta kuunneltavaa ainakin, kun töissäkin oli kova tahti päällä ja väsytti ja synkisti. Kirjaston valikoimista löytyy monenlaista äänikirjaa, ja nyt olen oppinut myös netin kautta selailemaan kaupunginkirjaston valikoimaa ja tekemään siitä varauksia. Parhaillaan kuuntelen autossa Jari Tervon Myyrää. Menossa on kolmas levy, enkä oikein tiedä, mitä kirjassa tapahtuu. Tervolla on hervottomasti henkilöitä, ja kertoja vaihtuu, samoin aikakausi, niin tiuhaan, ettei mukana tahdo pysyä. Lisäksi levyissä on jonkin verran vikoja, eikä ihan kaikkia raitoja voi kuunnella. Tämä ilmiö rasittaa aina vanhempia kirjaston äänikirjoja ikävästi. Lenkeillä olen kuunnellut Yle Areenasta napattua klassikkoa Rakastunut rampa, jonka on kirjoittanut Joel Lehtonen. Areenassa on muitakin äänikirjoja, kannattaa käydä tutustumassa.

Kirjastosta tarttui Myyrän ohella mukaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, joka on saanut melko paljon huomiota ja myynyt kirjanakin melkoisesti. Alkuaan ideana on ollut kirjoittaa lyhyitä kuunnelmanpätkiä radioon, ja ne on sitten koottu kirjaksi. Kuunnelmat on esittänyt Antti Litja, ja nauhoituksista on sitten koottu äänikirja. Litja sopii esittäjäksi kuin nenä päähän! Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen maalaismies, joka hoitaa terveyttään valittamalla avoimesti kaikesta itseään ärsyttävästä. Näin eivät verisuonet pääse tukkeutumaan. Valitukset hän kirjoittaa lehteen mielipidepalstalle. Vaimo on huonossa kunnossa kirkonkylän vanhainkodissa, ja ainoa ystävä Yrjänä on jo hautausmaalla. Lapsia pariskunnalla on kuusi, mutta yhteyttä pitää vain yksi pääkaupungissa asuva poika.

Moni nykyajan elämän ilmiö pahoittaa kertojan mielen. Tuhlaileva elämäntapa on niistä yksi keskeinen. Mielensäpahoittaja on sodankäynyt mies, joka on itse aikanaan omin käsin rakentanut talonsa. Niin hänen mielestään pitäisi kaikkien muidenkin tehdä, jos vähänkin jotain jostain ymmärtäisivät. Kaikenlainen säästeliäisyys on tälle vanhalle jäärälle erityisesti mieleen. Se vain ilmenee usein melko koomisesti. Ilmaiset pankin avajaiskahvit houkuttavat kirkolle, mutta taksilla ei raaski millään lähteä, eikä laiska poika suostu ajamaan kolmea sataa kilometriä tullakseen luomaan lumet autotallin edestä! Kiukkuiset jupinat milloin mistäkin saavat kuulijan suun hymyyn. Tämä vetosi jopa 13-vuotiaaseen poikaani!

Yrmyn ja ärtyisän ulkokuoren alla on kuitenkin lämmin sydän. Mies käy vaimoaan katsomassa vanhainkodissa, silittää tämän poskea ja katsoo silmiin. Vaimostaan mies myös puhuu aina arvostavasti, sillä tämä osasi aikanaan pistää sopivasti hanttiin. Myös lastenlapset sulattavat kovan kuoren. Miniällekin tulee laitettua muhkea lahjakortti, vaikka se ymmärtämätön ei osaa edes jouluna laittaa oikeita ruokia. Jotkut omien lasten kanssa sopimattomat asiat kaihertavat mieltä vuosikymmenien jälkeenkin.

Yhteen rytkyyn kuunneltuna annos olisi varmaankin liikaa. Levyllinen vielä menetteli, mutta alkuperäinen annostushan on ollut yksi jupina kerrallaan. Mieleen tulivat Veikko Huovisen ironiset kertomukset. Kyllä ei näillä mieli pahoitu!

Tästä linkistä löytyy ääninäyte

4 kommenttia:

  1. Tämän lukeminen/kuunteleminen on ollut harkinnassa. Äiti tykkäsi niin paljon, että osti kirjan lisäksi äänikirjan :-)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa! Uskon, että tämä huumori puree juuri teikäläiseen ;)

    VastaaPoista
  3. Mä innostuin äänikirjoista pari vuotta sitten, vaikka aluksi olen epäileväinen. Ne on käteviä siinä taustalla kuunneltaviksi, kun teen samalla jotain muuta. Mielensäpahoittajan äänikirja-versiota odottelen kuunneltavaksi kirjaston varausjonossa.

    VastaaPoista
  4. Kirsi, tiesitkös että löysin tieni tähän tekstiin Wikipedian kautta, olet siellä linkitettynä (muita blogeja ei linkitettynä ole). Olet siis aikamoinen julkkis. <3

    Niin. Ja Kyrö on ihana!

    VastaaPoista