Usein huomaa, että kun törmää johonkin uuteen asiaan, törmää siihen jossakin toisessa yhteydessä melkein heti uudelleen. Viikon varrella on ollut parikin sattumusta, jotka haluan tässä jakaa.
Alkuviikosta poikkesin kaupungin pääkirjastossa ja tapani mukaan tarkistin, mitä on äänikirjahyllyssä. CD-muotoisia äänikirjoja on saatavilla edelleen harmillisen vähän, mutta aina jotakin löytyy. Niin tälläkin kerralla. Hyllyssä nökötti Kari Hotakaisen Ihmisen osa Ritva Valkaman lukemana äänikirjana. Nappasin se epäröimättä ja kotimatkalla jo ehdin kuunnella hiukan alkua. Loistavaa! Illalla tv-uutisten kulttuuriuutisista kuulin ohi kävellessäni, että näytelmä on tulossa tällä viikolla Helsingin kaupunginteatterin ensi-iltaan, pääosassa Ritva Valkama, joka on lukenut kirjan radiolle. Hienoa! Turha tietysti uneksiakaan lipuista näin myöhäisheränneenä, mutta voihan aina iloita niiden puolesta, jotka ovat olleet viisaampia, kuten Morre.
Olen ollut jo pitkään Hotakaisen ankara ihailija. Kymmenisen vuotta sitten kirjailija oli haastateltavana eräässä seminaarissa. Silloin en ollut mitään hänen tuotannostaan lukenut, mutta ihastuin hänen lakoniseen esiintymistapaansa kerralla. Pari vuotta sitten Helsingin kirjamessuilla Hotakainen oli signeeraamassa lastenkirjaansa, ja sain silloin töksösti kiitettyä kirjoista.
Toinen asia ei ollut niinkään uusi kuin tämä edellinen, mutta merkillinen pieni sattuma sekin. Jossakin blogikommenteissa oli mukana kirjailija Kirsti Ellilä, jonka omaa blogia kävin sitten lukemassa. Uusimmassa kirjoituksessaan Ellilä kertoi kirjoittavansa kirjaa Tammisaaren vankileiristä. Aihe kiinnostaa minua kovasti, sillä asumme melko lähellä ko. paikkaa. Lisäksi tietääkseni isäni puolen sukulaisia oli aikanaan leirillä vankina. Samana päivänä avasin television, josta FST5:ltä tuli dokumentti Dragsjärd 1918 – kauhujen leiri. Ohjelman voi vielä katsoa Yle Areenasta, kannattaa ehdottomasti!
Sirpa Kähkönen julkaisi viime syksynä tutkimuksen Tammisaaren vankilasta nimellä Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 1930-luvun Suomi. Teos sijoittuu myöhäisempään aikaan, 1920-1930-lukujen taitteeseen, jolloin kasarmialueella pidettiin tavallisten vankien ohella poliittisia vankeja eli käytännössä kommunisteja tai sellaisiksi epäiltyjä. Kähkösen oma isoisä oli ollut kahteen otteeseen vankilassa poliittisista syistä. Kähkösen hienossa Kuopio- sarjassa Annan mies viettää vuosia Tammisaaressa Kähkösen isoisän tapaan.
Luen parhaillaan Ellilän novellikokoelmaa Outoa rakkautta. Pari päivää sitten sain luettua hänen jännityskirjansa Usko, toivo ja kuolema. Siitä ja siihen liittyvästä ”sattumasta” kirjoitan myöhemmin tarkemmin. Mutta kirjat tuntuvat liittyvän kirjoihin hyvin tiiviisti, samoin moneen muuhun. Kiinnostavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti