Jaroslav Hašek: Kunnon sotamies Švejkin seikkailuja

Kirjastojen palvelua on ylistetty kirjablogeissakin, eikä suotta. Viimeisin löytöni on Yleisradion Radioteatterin loistava kuunnelma Kunnon sotamies Švejkin seikkailuja vuodelta 1975, joka on siirretty CD-levylle. 1970-luvulla Yleisradiolla oli vielä rahaa käytössään sekä selkeästi halua sitä käyttää oikeaan laatuun. Kuunnelman on sovittanut Hannes Häyrinen, joka myös esittää nimiroolia. Kaikkiin, pienimpiinkin rooleihin, on palkattu oikea näyttelijä. Listalta löytyvät mm. Kauko Helovirta, Jussi Jurkka, Aarno Sulkanen, vain muutamia mainitakseni. Henkilöitähän tarinassa totisesti riittää. Loistava näyttelijäntyö teki kuuntelemisesta oikean nautinnon.

Sotamies Švejkin tarina on todella tunnettu, ja erityisesti miehet mainitsevat sen yhdeksi suosikkikirjakseen. Viimeksi törmäsin tähän, kun luin PEKKin sivuilta Antti Leikaksen vastauksia hänelle lähetettyihin lukijakysymyksiin. Tšekkiläinen Jaroslav Hašek on yksi hänenkin suosikkikirjailijoistaan. Olen aikoinani omistanut pokkariversion tästä kirjasta, mutta en suositteluista huolimatta koskaan tullut sitä lukeneeksi. Sittemmin kirja on kadonnut jonnekin, toivottavasti parempaan kotiin.

Wikipedia tietää kertoa monenlaista mielenkiintoista kirjan historiasta. Hašek suunnitteli kirjasta kuusiosaista, mutta kirjailija kuoli, kun teoksessa oli vasta neljä valmista osaa. Niinpä Švejkin tarina jääkin kesken. Kirjaa kuvaillaan satiiriseksi, ja sitähän se onkin. Ensimmäinen maailmansota on tämän kirjan perusteella mieletön farssi. Tapahtumat alkavat, kun Švejk kuulee vuokraemännältään, että arkkiherttua Ferdinand on ammuttu. Švejk tosin ensin luulee, että kyseessä on eräs hänen tuttavantuttavansa, joita hänellä kyllä riittää. Tarina saa oitis absurdeja piirteitä, kun Švejk kantakuppilassaan ottaa tapahtumat puheeksi. Itävalta-Unkarin valtiollisen poliisin upseeri on paikalla ja antaa saman tien vangita sekä Švejkin että paikan isännän maanpetoksesta epäiltyinä.

Švejk on ollut asepalveluksessa, mutta hänet on vapautettu sieltä hullun papereilla. Hän on siis virallisesti idiootti. ”Oletteko idiootti?!” häneltä tiedustellaan useaan otteeseen tarinan mittaan, ja aina hän vastaa rauhallisesti myöntävästi. Tämä saa yleensä kysyjän entistä enemmän raivoihinsa. Monenlaisten mutkien jälkeen Švejk päätyy mm. rapajuopon sotilaspapin sotilaspalvelijaksi, erään upseerin palvelijaksi ja sitten komppanian lähetiksi. Hän joutuu alati kommelluksiin rehellisyyttään ja hyväntahtoisuuttaan, ja henkikin on lähteä ainakin pariin kertaan. Rintamalle Švejk ei keskeneräisessä tarinassa varsinaisesti koskaan ennätä. Satiirisen kerronnan perinteitä noudattaen idiootin paperit saanut Švejk on viime kädessä koko joukon fiksuin ja järkevin.

Armeijan kuri ja järjestys saavat lempeään hahmoon puettuina karvasta ivaa osakseen. Sodan lopputuloksesta tavalliset rivimiehet ovat selvillä alusta alkaen, mutta sillä ei ole merkitystä, kun urhea armeija tekee urotekojaan hallitsijansa nimissä. Byrokratia on sitä enemmän voimissaan, mitä huonommin sodassa sujuu.

Kuunnelmana tämä oli siis nautinto, mutta en ole aivan vakuuttunut, kuinka olisin jaksanut lukea Švejkin jaaritteluja ja kuitenkin melko hitaasti etenevää kerrontaa.

Jaroslav Hašek: Kunnon sotamies Švejkin seikkailuja

YLEn Radioteatteri 1975. 6 CD:tä.