Joel Lehtonen: Rakastunut rampa

Viimeksi Amma on blogissaan avannut keskustelua siitä, pitääkö, saako tai voiko blogeissa kirjoittaa myös vanhoista kirjoista. Minusta kyllä saa, ja minä ainakin kirjoitan silloin, kun olen jonkun vanhemman kirjan lukenut. Klassikosta kannattaa kirjoittaa aina!

Tosin myönnän, että klassikoitten lukeminen jää nykyään itselläkin vähemmälle. Niitä joutui aikoinaan opiskellessa lukemaan ja hyvä niin, sillä tietämys klassikoista on oivallinen perusta myös uudelle kirjallisuudelle ja sen arvottamiselle. Silti olen iloinen, että klassikoitakin julkaistaan äänikirjoja. Parhaillaan kuuntelen Kunnon sotamies Švejkin seikkailuja Ylen Radioteatterin kuunnelmasovituksena (aivan mainio) ja kirjastosta nappasin eilen Ilmari Kiannon Punaisen viivan. Kumpaakaan tuskin jaksaisin tällä haavaa lukea ihan kirjana, mutta kuuntelemalla saan ne oivallisesti haltuun kuin huomaamatta.

Äänikirjana kuuntelin myös Joel Lehtosen Rakastunut rampa -kirjan, joka on kuunneltavissa Yle Areenassa. Lehtoselta en muista lukeneeni ennen kuin sen suurimman klassikon eli Putkinotkon. Rakastunut rampa ilmestyi vuonna 1922, siis melko pian kansalaissodan jälkeen. Ajankohtaan nähden Lehtonen kritisoi yhteiskunnallisia oloja todella kärkevästi, eikä ihme, että teos sai aikoinaan ristiriitaisen ja hämmentyneen vastaanoton. Nimihenkilö Sakris on kyttyräselkäinen rampa. Jalat ovat jääneet suhteettoman lyhyiksi, joten vartalo on epäsuhtainen. Talvisaikaan selkä ja jalat ovat niin kipeät, että hän joutuu kävellessään käyttämään apuna käsiään. Niinpä häntä melkein vasten kasvoja pilkataan sammakoksi. Pitkä kullankeltainen tukka on hänen ylpeytensä.

Lehtonen kuvaa riipaisevasti Sakriksen taustaa. Vanhemmat ovat joutuneet jättämään lapset keskenään lukkojen taakse päiväsaikaan voidakseen tehdä töitään ja hoitaa asioitaan. Kaunis kesäilma on kuitenkin houkutellut lapsia kiipeämään ulos ikkunasta. Juuri kun Sakris on ikkunalaudalla, äiti huutaa ovelta, Sakris säikähtää ja putoaa. Aikuisena Sakris elättää itsensä räätälin ja kirvesmiehen satunnaisilla töillä. Itse hän tosin nimittää itseään bygmestariksi. Puheessa vilisee muutoinkin sivistyssanoja ruotsinvoittoisuutta. Asuntona hänellä on vetoinen hellahuone Helsingin liepeillä. Sakris on kasvissyöjä, sillä hän uskoo paastolla ja kevyellä ruokavaliolla parantuvansa. Muutenkin hän on hyvin vakaumuksellinen. Poliittiselta katsannoltaan hän on kommunisti, polseviikki. Sodan aikana hän on nikkaroinut sänkyjä punaisille haavoittuneille. Uskontoon hän suhtautuu kielteisesti, samoin avioliiton kaltaisiin instituutioihin. Ajatuksia hän ammentaa kirjallisuudesta ja lehdistä, joita hän sattuu saamaan käsiinsä. Kirjan tapahtuma-aikana on menossa Nietzschen Näin puhui Zarathustra, mutta se on Sakriksen mielestä kovin vaikeaselkoinen. Tosin hän mielellään toistelee kirjasta poimimaansa ohjetta: ”Kun menet naisen luokse, älä unohda ottaa ruoskaa mukaan.”

Naiset ovatkin asia, jonka parissa Sakriksen mieli askaroi. Keväällä hän näkee unessa ihmeen kauniin naisen. Käydessään ennustajalla hän saa vahvistuksen: nainen on hänen tuleva rakastettunsa. Mutkien kautta unen tyttö löytyykin. Hän on Sanelma, Nelma, jonka Sakris houkuttelee asuinkumppanikseen. Asiat eivät kuitenkaan etene Saksriksen toivomalla tavalla. Vaikeuksia ja pettymyksiä kertyy toinen toisensa jälkeen, ja lopulta kaikki päättyy tragediaan.

1920-luvun alun Suomi ei näyttäydy kirjassa mitenkään miellyttävässä valossa. Ihmiset yrittävät selviytyä mitenkuten, eikä solidaarisuutta tahdo löytyä. Rampaa on helppo jokaisen pilkata, sillä hänen asiansa ovat ainakin huonommin kuin kenenkään muun.

Lehtonen kuvaa hienosti sitä, miten ulkonaisesta erilaisuudesta huolimatta ihmisillä on samanlaiset tarpeet. Rakkaus, hellyys, seksuaalisuus kuuluvat myös sairaille ja vammautuneille, vaikka se kovin helposti torjutaankin.

Lehtonen ottaa siis kantaa sekä poliittisiin että sosiaalisiin oloihin Sakriksen hahmon kautta. Neuvostoliittoa pidetään kultamaana, mutta sieltä palaa kotiin laihoja ja nälkiintyneitä pakolaisia. Heidän kertomuksiaan ei kuitenkaan haluta kuulla, sillä köyhillä pitää olla edes jotain toivoa.

Kuuntelin tätä lenkillä käydessäni pätkittäin, mikä hieman hankaloitti kokonaisuuden hahmottamista. Sattumalta sain kirjan viime viikolla päätökseen, ja kun ryhdyin kirjoittamaan tätä tekstiä, huomasin, että kirjan pohjalta tehty elokuva (v. 1975) on esitetty tiistaina 5.4. Teemalla. Onneksi sen voi vielä katsoa Areenalta! Lisäksi on tulossa uusinta tv:stä perjantaina iltapäivällä. Elokuvassa Sakrista esittää Vesa-Matti Loiri, ja tätä kehutaan yhdeksi hänen uransa hienoimmista roolitöistä. Nelmana on Leena Uotila, joka myös on suosikkejani.

Joel Lehtonen: Rakastunut rampa. Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki

Ilmestynyt Kariston julkaisemana 1922. Yle Areenan äänikirja, lukija Juhani Rajalin.

Kirjaa myy nykyään SKS. Myös Gutenbergissa luettavana.