Kirjahyllytiirailua täälläkin

Salla kirjoitti blogissaan uusimman Anna-lehden (15/2011) reportaasista Ystävät hyllyssä, ja pakkohan lehti oli hankkia hyppysiinsä. Kaisa Pastilan jutussa haastatellaan kolmea lukuharrastajaa, ja heidät on Ari Heinonen kuvannut poseeraamassa hyllyjensä edessä. Salla on tehnyt jutusta niin hyvän analyysin, ettei siihen ole paljon lisättävää. Annaa en ole vuosiin lukenut, ja tutustuminen tähän numeroon kyllä taas palautti mieleen, miksi en. Julkkisten kokkareposeeraukset, meikkivinkit (minkä aurinkopuuterin valitsisin?), muotikuvat Pariisin kaduilla, Englannin kuningashuoneen miniäkokelaan ruokavalio: EVVK, anteeksi vain. Mielenkiintoista on kuitenkin, että Annassa julkaistaan Kotiinpaluu-jatkista, jonka on kirjoittanut Kirsti Manninen. Kyseessä on kymmenosaisien tarinan kolmas pala, joten en siihen viitsinyt kuitenkaan syventyä.

Kirjahyllyjen tutkailu sen sijaan on ihan virkistävä idea, varsinkin tällaisen kirjahyllykyyläystä harrastavan mielestä. Näytä minulle hyllysi, niin arvaan, millainen olet -ajatus mielessäni olen moniaita hyllyjä tutkaillut niin elävässä elämässä kuin lehtien palstoilta ja televisiostakin. Tv-kuva vain on niin harmillisen hetkellistä! Annassa kirjahyllyjään esittelevät tiedottaja Jonna Tapanainen, kirjailija Juuli Niemi ja graafinen suunnittelija Johanna Kulmalainen. Ikähaarukka on 29-34 vuotta, ja kaikilla naisilla on huushollissaan avomies muttei lapsia. Voiko tästä päätellä jotakin? En tiedä.

Tapanaisen hylly on esineenä kiinnostavin. Se on paikalleen rakennettu, koska takana on kaareva seinä, kupera oikeastaan. Lopputulos näyttää hienolta, kun hyllyt on ladottu lähes täyteen, mutta takaa pilkistelee tiiliseinä. Salla on bongannut ylähyllyltä sarjakuva-albumeja ja on tunnistanutkin joitakin. Onkohan Sallan mainitsema Waltari-kokoelma yhtenäisiin ruskeisiin kansiin sidottu kahdeksan kirjan sarja yläoikealla? Alimmalla hyllyllä on ainakin Oksasen Puhdistus (helppo tunnistaa väristä ja muodosta), Kaurasen Pelon maantiede, Saision Punainen erokirja ja olisiko Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jennakin siellä? Samaten tunnistan Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun -teoksen. Sadie Smithiltä on useita kirjoja, samoin monta Otavan sinisen sarjan kirjaa. Merkille on erityisesti pantava komea Kalevala emännän helman vieressä oikealla, eikös se vain se olekin?

Juuli Niemen hylly on täpösen täyteen ahdettu Lundian perusmalli. Kirjailija kertoo jutussa, että kirjoja on jouduttu tilan puutteen takia laittamaan kahteen riviin. Tuttua puuhaa! Myös Niemen hyllystä bongaan komeakantisen Kalevalan! Niemi kertoo, että hän laittaa aviopuolisoiden kirjat vierekkäin. Niinpä Austerin vieressä oleva valkoselkäinen Otavan sinisen sarjan kirjan on oltava Siri Hustvedtia.  Heidän yläpuoleltaan löytyy mm. Leena Landerin tuotantoa. Niemen omaa Tule hyvä -kirjaa on useampi kappale lappeellaan ylimmällä hyllyllä, tunnistan sen fuksianpunaisesta selkämyksestä. Niemen avomies Jani Nieminen on runoilija, ja runokirjoja näyttäisi olevan kokonainen hyllyllinen.

Vähiten kiinnostava on minunkin mielestäni Kulmalaisen värien mukaan järjestetty hylly. Omistaja toteaakin, että kirjahyllyn pitää olla tasapainoinen ja siisti. Kulmalaisen hyllyssä on värikkäitä selkämyksiä, mutta minun makuuni turhan vähän kaunokirjallisuutta. Kuvakulmakin on epäedullinen, eikä kunnon tiirailuun ole mahdollisuuksia.

Lähipiirissäni on monenlaista hyllyntäyttäjää. Anopilla on varsin kunnioitettavan kokoinen hylly, jossa on ihan mukavasti kirjojakin, mutta pääosassa ovat lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten valokuvat. Lisäksi seassa on kymmenittäin koriste-esineitä ja lahjaksi saatuja matkamuistoja vuosikymmenten varsilta. Useammatkaan muutot eivät ole kokoelmaa verottaneet. Omalla mummollani oli samanlainen hylly, mutta se hävitettiin viime toukokuussa ja kirjat ja muut tavarat sijoitettiin eri puolille. Äidilläni ja isälläni taas on mittava kirjakokoelma, joita on sijoitettu ainakin neljään eri hyllyyn. Äitini on omaksunut saman tavan kuin graafinen suunnittelija Kulmalainen, eli kirjat on järjestetty selkämyksen värin mukaan hyllyihin. Kansipaperit säilytetään kirjahyllyjen alakaapeissa. Kumman hyvin haluttu kirja näinkin järjestetystä kokoelmasta löytyy, mutta omistajien pitää olla itse etsimässä. Ulkopuoliselle tehtävä on vaikea, jollei mahdoton!

Oman hyllyni osalta voin kertoa, että ensimmäinen oman kodin versio oli karu peltinen varastohylly. Kun taloudellinen tilanne parani, investoin koko seinän korkuiseen ja levyiseen Lundian perushyllykköön, jossa on 30 cm syvät hyllyt mappeja silmällä pitäen. Kirjoja hankin niin kirjakaupasta, antikvariaateista, netistä kuin kirjastojen poistomyynneistäkin. Minulle kelpaavat niin pokkarit kuin kovakantisetkin. Tiedän kyllä ainakin erään kirjariippuvaisen, joka kelpuuttaa hyllyynsä vain kovakantisia opuksia...

Sittemmin perhe kasvoi ja työhuoneeni muuttui toisen lapsen huoneeksi. Kun kirjahylly muutettiin alakertaan nykyiseen työhuoneeseen, jouduttiin sitä brutaalisti mataloittamaan sahan avulla. Kaikki hyllytasotkaan eivät ole enää käytössä. Syvistä hyllyistä on se hyöty, että minullakin kirjoja mahtuu kahteen riviin. Osan kirjoista olen joutunut näin sijoittamaankin. Minulla kirjat ovat aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan. Kirjat ovat myös työväline, joten niiden on löydyttävä tarvittaessa nopeasti. Kuulun siihen aakkoskoulukuntaan, jolla kaikki kaunokirjat ovat aakkostettuina esim. alkukielestä piittaamatta. Tiedän, että jotkut erottavat koti- ja ulkomaiset kirjat omiksi ryhmikseen. Minäkin tein niin jossain vaiheessa. Työpöydällä ja viereisellä kaiutinlaatikolla on pinossa uusimpia hankintoja ja kirjastolainoja, jotka odottavat lukemista. On hyllyssäkin lukemattomia kirjoja. Osa kirjoistani on työpaikallani työkavereitten lainattavissa (tilansäästöä sekin). Työhön liittyvät hakuteokset ja mapit on sullottu alanurkkaan, muu tietokirjallisuus ovien taakse.

Lapsilla on kummallakin huoneessaan isohko kirjahylly, johon olen sijoittanut omat lasten- ja nuortenkirjani lasten saamien omien lisäksi. Osa lasten kirjoista on myös säilötty vaatehuoneeseen varastolaatikoihin odottamaan seuraavaa sukupolvea.

Haaveissa on mittatilauskirjahylly kokopuusta lasiovilla varusteltuna.

Kuvassa on oma hyllyni. Pystytkö tunnistamaan mitään?