Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita

Alkutalvesta tutustuin turkulaisen Kirsti Ellilän tuotantoon. Silloin luin häneltä jännärin Usko, toivo ja kuolema, novellikokoelman Outoa rakkautta ja viihderomaanin tai rakkausromaanin Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin. Niistä kirjoitin tänne. Silloin jo päätin tutustua myös hänen Kirkkotrilogiaansa, josta on tähän mennessä ilmestynyt kaksi ensimmäistä osaa Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita.

Ellilä kuvaa kotisivuillaan ja blogissaan kirjasarjaa humoristiseksi ihmissuhdedraamaksi. Tavoitteena on ollut kirjoittaa viihdyttävä tarina, joka sijoittuu evankelis-luterilaisen kirkon piiriin. Tavoite kuulosti niin mielenkiintoiselta, että oli otettava itse selvää, miten Ellilä on onnistunut. Hienosti, mielestäni. Hotkaisin kaksi kirjaa kolmessa päivässä, joista yhtenä sentään olin töissäkin, joten nopealukuista tekstiä kirjat ovat. Ellilän kerronta on vaivattomasti etenevää ja kieli soljuvaa.

Virikkeen kirjasarjaansa Ellilä kertoo saaneensa Luther-säätiön toiminnasta. Säätiö toimii valtionkirkon sisällä, mutta siihen kuuluvat korostavat tulkitsevansa Raamattua oikein. Käytännössä tämä tarkoittaa jyrkkää kielteistä kantaa mm. naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen. Jokainen on varmasti seuraillut ainakin toisella silmällä säätiön toiminnan uutisointia. Virassa olevat papit ovat kieltäytyneet menemästä työvuoroon, jos samaan jumalanpalvelukseen on ollut tulossa naispappi jne. Säätiön nettisivuilta voi lukea lisää aiheesta. Ellilä käyttää kirjoissaan säätiöstä nimitystä Timoteus-säätiö, mutta toimintaidea on täysin identtinen Luther-säätiön kanssa.

Minäkertojana sarjassa on papin vaimo Matleena. Matleena on mennyt nuorena ja varsin kokemattomana naimisiin suuren rakkautensa Auliksen kanssa. Aulis on siis ammatiltaan pappi, ja hän kuuluu Timoteus-säätiön sisäpiirin lähituntumaan. Myös Matleena on aikoinaan Auliksen innoittamana opiskellut teologiaa, mutta opinnot ovat jääneet kesken, kun pari on mennyt naimisiin ja saanut kolme lasta. Ensimmäisen osan alussa lapsista nuorinkin on jo aloittanut koulun, ja vaikka perhe hankkii vanhan rapistuneen omakotitalon ja liudan kotieläimiä, Matleena päättää lopultakin suorittaa opintonsa loppuun. Opiskelijoiden keskuudessa ihmetellään Matleenan vakaumusta, johon kuuluu mm. naispappeuden ehdoton vastustus.

Olin päättänyt tehdä graduni naispappeudesta, jota maallistunut kirkko ajoi kuin käärmettä pyssyyn. Päätin osoittaa, miten väärässä naispappeuden puolustajat ovat. Heidän käsityksensä tasa-arvosta on harhainen.

Mustia pilviä alkaa kerääntyä perheen tulevaisuuden taivaalle, kun Auliksen seurakuntaan aletaan etsiä uutta kirkkoherraa ja ensimmäiselle vaalisijalle asetetaan nainen. Matleena aloittaa ponnekkaan vaalikampanjan miehensä hyväksi, sillä Aulis ei voisi toimia naisen alaisena. Vaihtoehdoksi jäisi vain paikkakunnalta muutto. Samaan aikaan Matleena on pohtinut omaa ammatillista tulevaisuuttaan. Ilman pappisvihkimystä teologian maisterilla ei ole juurikaan työtä tarjolla. Hän joutuukin tyytymään osa-aikatyöhön hautaustoimiston apulaisena. Lisäksi häntä pyydetään Timoteus-säätiön lehden päätoimittajaksi, ilman palkkaa tosin. Koti ja perhekin teettävät töitä, sillä kunnon vaimon on tuettava miestään ja hoidettava koti ja lapset yksin. Kotiorjuus alkaa vähitellen tympiä Matleenaa, ja hän huomaa yhä enemmän ajattelevansa papin ammattia. Se tuntuu kaikesta huolimatta olevan hänen kutsumuksensa. Miksi nainen ei voisi olla yhtä hyvä pappi kuin mies? Raamattu antaa monenlaisia muitakin ohjeita, mutta niitä säätiöläisetkään eivät vaadi noudattamaan. Kapinointi johtaa lopulta siihen, että Matleena huomaa olevansa epätoivoisesti rakastunut toiseen mieheen. Irtautuminen vanhoista kuvioista ei kuitenkaan ole helppoa. Ensimmäinen osa loppuu hieman yllättäen pitkien jahkailujen jälkeen Matleenan ratkaisuihin.

Pelastusrenkaita alkaa noin kolme vuotta myöhemmin. Yllättäen Matleenan tilanne ei ole juurikaan muuttunut, vaikka avioero on nyt virallinen ja hän toimii papin virassakin. Hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon entisen kotinsa läheltä. Hän käy päivittäin hoitamassa kotitöitä kuten ennenkin. Aulis syyttää häntä perheen ja lasten hylkäämisestä eikä suostu myöntämään, että avioliiton kariutumiseen saattoi olla hänelläkin osuutensa. Aulis kun on aina oikeassa.

Matleena liittyy eroryhmään, jonka mainoslause ”Tee avioerostasi oppimiskokemus” on aivan mainio! Eroahdistusta analysoidaan ja eronneiden itsetuntoa pyritään kohottamaan mm. voimaannuttavalla valokuvaterapialla. Sääntöihin kuuluu, että ryhmän toiminta-aikana ei saa rakastua uudelleen. Matleena kuitenkin rikkoo sääntöä, sillä hän tutustuu netin deittipalstan kautta itseään 15 vuotta nuorempaan Pyryyn. Suhde tuottaa mielettömiä tunnontuskia ja kommelluksiakin, kun Matleena tutustuu Pyryn varsin boheemiin perheeseen. Lisäkoukerona juonessa on Matleenan entinen uskonsisar Marja, joka on jättänyt perheensä ja huomannut olevansa lesbo. Kun Marja haluaa puhua tilanteestaan Matleenan kanssa, tämä kauhistuu. Homous on synti! Sitä syntiä Matleenakaan ei voi ymmärtää. Tilanne on menossa monella suunnalla umpisolmuun. Asiat ratkeavat väliaikaisesti romaanin lopussa, mutta koska yksi osa on vielä tulossa, lähes kaikki jää vielä auki.

Ellilä on sijoittanut kirjojen tapahtumat Turkuun, mutta kaupunki on niin persoonattomaksi kuvattu, että se voisi olla mikä tahansa Suomen kaupunki. Vain muutamista yksityiskohdista kaupungin tunnistaa, eikä murteellakaan ei ole osuutta teoksissa. Teematkin ovat hyvin yleisluontoisia, ja aihepiiri on hyvin kutkuttava. Ellilä kuvaa uskonnollista miesvaltaista yhteisöä hyvin uskottavasti, kylmäävästikin. Raamatulla vaiennetaan kaikki vastaväitteet. Armosta ja anteeksiannosta kyllä puhutaan saarnoissa ja rukoushetkissä, mutta mitään ei anneta anteeksi. Avioliitto toimii, kunhan ollaan asioista samaa mieltä. Matleenan ja Auliksen tapauksessa se tarkoittaa, että ollaan samaa mieltä kuin Aulis, joka on sitä mieltä kuin säätiö opettaa.

”Oli kirjoittamaton sääntö, että perhe-elämämme lepäsi täydellisen yksimielisyyden varassa, mitä tuli maailmankatsomukseen. Me ajattelimme samalla tavalla, me ajattelimme oikein. Me pidimme yhtä ja olimme perustaneet perheen, jotta oikea tapa ajatella siirtyisi seuraavalle sukupolvelle.”

Tuttavaperheissä tilanne on samanlainen. Yhdessä kauhistellaan niitä naisia, jotka ovat murtautuneet ulos, eivät ole enää kestäneet. Uskon logiikka pettää heti, jos alkaa ajatella omilla aivoillaan. Siksi se ei olekaan suotavaa.

Uskonnollisen yhteisön toimintatavat saivat minut useaan otteeseen kiristelemään hampaitani. Ystävät, niin miehet kuin naisetkin, yrittävät kaikin tavoin saada Matleenan tajuamaan, että hän on tekemässä syntiä ja ison virheen uhkaillessaan Aulista papinurallaan ja avioerolla. Aulis on kaikkien ihailema kunnon mies, josta Matleenan pitää muistaa olla kiitollinen! Kamalinta on, että tietää aika monen ihmisen elävän tälläkin hetkellä Ellilän kuvaamassa yhteisössä ja sen vaikutuspiirissä.

Kirsti Ellilä: Pappia kyydissä

Karisto 2009. 256 s.

Pelastusrenkaita

Karisto 2010. 229 s.

Muutama lisävinkki vielä tähän liittyen. Kannattaa käydä lukemassa Booksyn tunnelmat Pappia kyydissä -kirjasta täältä. Kommenteissa Kirsti Ellilä avaa joitakin asioita. Samaan aiheeseen kuin nenä päähän sopii myös tänään ma 4.4. uusittava Radioteatterin kuunnelma Kristuksen morsian, josta oli lyhyt juttu tämän päivän Hesarin radio- ja tv-sivuilla. Myös Seija Vilén on kirjoittanut tästä kuunnelmasta tänne. Kuuntelin sen juuri äsken silityssession siivitykseksi. Hyvin sujui silitys heterolta tämän seurassa. Olisipa hienoa päästä tämä myös näytelmänä katsomaan! Kuunnelman voi kuunnella myös Yle Areenasta.