En ihmettele, että monet kirjabloggaajat mainitsevat tämän lohtukirjakseen. Nimensä mukaisesti kirja on lempeä ja pehmeä, vaikka se kertoo kahden hyvin erilaisen naisen elämäntarinat, joihin on mahtunut paljon traagisia ja surullisia tapahtumia.
Linda Olssonin kotisivuilta käy ilmi, että hän on juuri viime viikolla postittanut kolmannen kirjansa käsikirjoitukset kustantajilleen. Lisää luettavaa on siis tiedossa. Olsson on ruotsalainen juristi, joka muutti miehensä työn takia Uuteen-Seelantiin vuonna 1985. Kotirouvana olo alkoi pian turhauttaa, joten hän kiinnostui luovasta kirjoittamisesta. Tuloksena oli Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, joka ilmestyi vuonna 2005. Tie kirjailijaksi ei siis tainnut olla Olssonillekaan helppo, mutta esikoisromaanista tuli nopeasti ”globaali hitti”, kuten suomennoksen kansiliepeessä kerrotaan. Nettisivuilla luetellaan maita, joihin kirjan oikeudet on myyty. Suomea tosin ei mainita. Toinen romaani Sonaatti Miriamille ilmestyi suomeksi viime syksynä, ja monet ovat jo siitäkin tehneet blogikirjoituksia.
Itse kiinnostuin tästä esikoisesta heti sen ilmestyttyä suomeksi, kirjastahan kirjoitettiin ja sitä mainostettiin aika näkyvästi. En kuitenkaan raaskinut sitä pihiyttäni uutena ostaa, ja kirjastostakin se jäi lainaamatta. Tämän talven kirja-alennusmyynnistä sitten nappasin sen lopulta mukaani ja päätin lukea pikimmiten. Sitten kuitenkin onnistuin saamaan kirjan kirjastosta äänikirjana. Lukijana on ihana ja taitava Seela Sella, joka sopii tämän kirjan tunnelmiin hienosti.
Eniten kirjassa viehättää tunnelma. Tapahtumat etenevät verkkaisesti, viipyillen. Nykyhetkessä tapahtuu hyvin vähän. Katse on pääosin käännetty kipeään menneisyyteen. Kaksi naista ystävystyy ja parantaa toinen toisensa ystävyyden ja rakkauden, kuuntelemisen voimalla. Myös maisemalla on merkittävä osansa kirjassa. Ruotsalainen maaseutu peltoineen metsineen ja järvineen sekä jylhät Uuden-Seelannin merenrannat luovat jylhän kauniin taustan kirjalle. Ajatus täydellisestä vetäytymisestä omaan rauhaan on kirjan toinen viehättävä ominaisuus. Veronika ei tunne ketään kylästä eikä lähiseudulta. Hän pitää puhelintaan ladattuna mutta äänettömänä yöpöytänsä laatikossa eikä vastaa saamiinsa viesteihin. Tietokone on vain kirjoittamista ja musiikin kuuntelua varten. Ei nettiä, radiota, televisiota, sanomalehtiä kummallakaan naisella. Vain omat ajatukset ja kirjat sekä satunnaisesti toinen toistensa seura, muistot ja tarinat. Maistuisi kyllä!
Romaanin aika kiertää täyden ympyrän. Tapahtumat alkavat eräänä lopputalven iltana, kun Veronika saapuu vuokraamansa maalaistalon pihaan. Aamulla hän katsoo pellon yli naapuritaloa, joka vaikuttaa autiolta. Veronika asettuu hiljalleen aloilleen. Hänen on tarkoitus kirjoittaa talossa kirja. Alkuun pääseminen on kuitenkin vaikeata. Jossain vaiheessa hän huomaa, että naapuritalo on kuin onkin asuttu. Talossa asuu erakoitunut vanha nainen, Astrid, jota kylässä pidetään omituisena. Hitaasti mutta varmasti naiset tutustuvat toisiinsa ja alkavat vierailla toistensa luona ja tehdä yhteisiä kävelyretkiä. He kertovat toisilleen omat tarinansa, salaisuutensa, joita eivät ole vielä koskaan kertoneet kenellekään toiselle. Olsson jättää onneksi tarinoihin aukkojakin, jotka jäävät askarruttamaan lukijaa. Veronika viettää talossaan lähes koko vuoden, mutta marraskuussa aika on kypsä, kirja on lähes valmis ja hän palaa isänsä luokse. Kirjan lopussa on taas maaliskuu, kun Veronika palaa Astridin talolle.
Naiset ovat monella tavalla toistensa vastakohtia. Astrid on hyvin iäkäs eikä ole yhtä lapsena tehtyä Tukholman-matkaa lukuun ottamatta koskaan poistunut kylästä. Veronika täyttää kesän kuluessa 31 vuotta. Hän on koko ikänsä kiertänyt eri puolilla maailmaa isänsä työn vaatimusten mukaan. Silti he viihtyvät erinomaisesti toistensa seurassa, lohduttavat toisiaan olemassaolollaan.
Olsson kuvailee paitsi maisemia myös naisten syömiä aterioita. Ruualla ja viinillä on kieltämättä ansionsa. Kansikuvassa on kourallinen metsämansikoita, joilla on tarinassa osansa. Muistan lukeneeni ihan hiljattain jostakin, että metsämansikoita ei kannata laittaa esim. mustikoitten joukkoon, jos aikoo tehdä hilloa, sillä ne muuttuvat kuumennettaessa kitkeriksi. Ihan tarua se ei taida olla, sillä myös Wikipedia vahvistaa tämän. Kirjassa kuitenkin Astrid tarjoaa Veronikalle metsämansikoista valmistettua hilloa lettujen kera. Ihmettelin myös, miksi taalainmaalaiset pystyttivät juhannuksena pihoilleen kevätsalkoja ja miksi he peittivät keittiön pöydän öljykankaalla. Kenties nämä asiat ovat juuri niin kuin ovat, vaikka olen luullut, että on juhannussalkoja ja vahakankaita…
Tästä pienestä nipotuksesta huolimatta siis pidin kirjasta kovasti, vaikka ei tämä mikään maailmaa mullistava klassikko varmaan olekaan, miellyttävää viihdettä kylläkin. Lukujen aluissa olevat runositaatit ja mietteet menivät kuunneltuina hieman hukkaan, mutta onneksi omistan painetun version, josta voin ne tarkistaa.
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing gentle songs)
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi. Alkuteos ilm. v. 2005, suomennos 2009. Gummerus, 344 s. Äänikirjan lukija Seela Sella, 7 CD:tä.
Tämä kirja kuulosti sellaiselta, että pitäisin siitä, mutta kun lainasin sen painotuoreena kirjastosta, se jäi kesken. Jotenkin se vain ei temmannut mukaansa. Myös insestiaihe oli turhan luotaantyöntävä, että tästä olisi voinut tulla minulle lohtukirja.
VastaaPoistaMinäkin lainasin tämän juuri äänikirjana! Enpäs luekaan kovin tarkkaan tätä arviotasi kirjasta, vaan palaan tähän kirjan kuunneltuani... Mutta odotan kovin että pääsen tämän kimppuun, Seela Sella on ihana!
VastaaPoistaMinä pidin paljon tästä kirjasta, vaikka hieman ristiriitaisen tuntein olin yhden ison Astridiin liittyvän "paljastuksen" jälkeen vielä kirjan luettuanikin..
VastaaPoistaTulin sanomaan ihan samaa kuin Susa. Tuon Astridiin liittyvän asian vuoksi kirja ei toimi minulle lohtukirjana aivan niin paljon kuin se muuten voisi toimia.
VastaaPoistaSeela Sella on kyllä ihastuttava! En kuuntele äänikirjoja, mutta hänen lukemanaan voisin kuunnellakin.
Kiitos kommenteista! Totta, insesti ei ole mikään kovin lohduttava aihe, mutta ymmärsin niin, että se ei sentään ollut ihan sitä pahinta lajia Astridin kohdalla, onneksi, vaikka henkisesti musertavaa olikin. Siitä ei sen enempää kirjassa kerrota kuin sen yhden kohtauksen verran. Se toinen paljastus minuakin mietityttää edelleen, koska minusta jäi auki, mitä oikein tapahtui!
VastaaPoistaNimenomaan se toinen paljastus minua järkytti ja hämmensi, vieraannuttikin. Insestiasian jotenkin tajusi heti kirjan ensimetreillä.
VastaaPoistaTämä täytyy lukea joskus, vaikuttaa hirmuisen kiinnostavalta! Kiitos vinkistä :--)
VastaaPoistaMinua kiinnostaa tämä kyllä, mutta saa nähdä milloin jos koskaan ehdin lukemaan. Ja jos pääsen, niin nyt on ainakin yksi paljastus jo selvillä... Mur. :)
VastaaPoistaMurmur! :D Tuskin haittaa lukemista, sillä Astrid on heti alusta asti niin ahdistunut, että jotain tuollaista osaa aavistella, kuten Katjakin toteaa. Monta muuta mielenkiintoista paljastusta odottaa silti!
VastaaPoistaMinusta tässä kirjassa on lohduttavaa se, että molemmat naiset saavat olla ihan omia itsejään kummankaan toiselta mitään pyytämättä. Molemmilla on ulkopuolelta tulevia monenlaisia paineita kyllä, mutta toistensa seurassa he ovat paljaita ja puhtaita, jos noin voi kuvata ;-).
VastaaPoistaSitähän juuri me kaikki ihmiset haluamme. Siksi kirja on minun mielestäni lohduttava, tai eheyttävä minulle ennemminkin.
Ihana kirja! Onpa mukava, että pidit! Minusta kirjassa oli kuvattu huikean hienosti kahden eri-ikäisen naisen ystävyyttä. Surullinen, haikea ja ihana!
VastaaPoistaMinuakin jäi vaivaamaan juuri se toinen paljastus, se se jotenkin vaikutti koko lukukokemukseen vielä jälkeen päin. Vaikka, pidin siis kirjasta!
VastaaPoistaLohduttava tunnelma tuli minun mielestä kirjassa juuri siitä, kun Astrid ja Veronika viettävät arkisia hetkiä yhdessä, lettujen äärellä, kaikista omista traumoistaan huolimatta, toisensa avoimesti kohdaten.
Olipa mukavaa tulla lukemaan hieno arvio kirjasta nyt kun kirja on itsekin kuunneltu. Valitettavasti oma lukukokemus ei ollut ihan parasta laatua, mutta kivaa että joku toinen on onnistunut nauttimaan mm. viipyilevästä tunnelmasta. Tästä lähtien minun kannattaa ehkä kuunnella vain jännitysaiheisia äänikirjoja, niissä ei niin haittaa vaikka hetkiä menisi ohikin.
VastaaPoistaItse ihmettelin, miten pääskyt lentelevät keskellä iltapäivän kuuminta hetkeä. Lumikin suli yhtäkkiä.
VastaaPoistaMielenkiintoista: kuvittelin Olssonin nuoreksi naiseksi - ehkä surffausteeman takia. "Elämää ymmärtämäton" kirjoitin toiseen kommenttiin...
Olen lukenut viime vuosina useita kansainvälisiä bestsellereitä. Hyvin harva niistä on miellyttänyt minua. Ei tämäkään.
Olen jopa miettinyt sitä, että tärkeintä kirjassa ei ehkä olekaan se, mitä on kansien välissä, vaan se millaisen takakannen tekstin sisällostä saa kursittua kasaan. Onko kirjassa aineksia hyväksi kirjaksi, hyväksi markkinointitekstiksi.