Seppo Jokinen: Ajomies

Uusi osuuskuntamuotoinen kustantamo Crime Time, jonka keulakuvana on rikoskirjailija ja -toimittaja Harri Nykänen, on herättänyt ristiriitaista huomiota. Toisaalta ilmiöstä on oltu myös huomiota herättävän hiljaa. Osuuskunnan on perustanut kaksitoista suomalaisen dekkarikirjallisuuden kärkinimeä, Nykäsen ohella mm. Matti Rönkä, Jarkko Sipilä, Eppu Nuotio ja Outi Pakkanen. Osuuskunnan ensimmäinen julkaisu oli viime syksynä Nykäsen ja Sipilän yhteistyönä kirjoittama jännäri Paha, paha tyttö.

Osuuskunta on erikoinen ilmiö. Sillä ei esimerkiksi ole omia verkkosivuja tms., mutta se tekee näyttävää yhteistyötä Elisa Kirjan kanssa. Osuuskunnan jäsenet mm. kirjoittivat Elisaa varten jatkokertomuksen Tykki, johon kukin kirjoitti yhden luvun. Kertomus on luettavissa vain sähköisessä muodossa, ainakin toistaiseksi. Maaliskuussa Pirkanmaalla vierailleet osuuskunnan edustajat mainitsevatkin, että kun muut kustantamot pitävät sähkökirjaa uhkana, näkee Crime Time siinä loistavan markkinointikeinon, joka kasvattaa printin myyntiä.

Merkillepantavaa on, että osuuskunnassa on vain jo menestyneitä ja tunnettuja kirjailijoita. Tulonjako osuuskunnassa on täysin vastakkainen perinteisiin kustantamoihin verrattuna, mutta eipä näiden kirjailijoiden teosten markkinoinnin luulisi enää kovin työlästä ja taloudellisesti vaativaa olevan. Perinteiset kustantamot saavat edelleen kantaa riskin esikoiskirjailijoiden teoksia kustantaessaan. Ei ihme, että osuuskunta herättää kirpeitä ajatuksia kirjailijoidenkin keskuudessa. Onpa ilmassa sellaistakin ajatusta, että dekkaristit ovat etuoikeutettuja muihin kirjailijoihin verrattuna. Kirjailijaliittokin on kuulemma ollut varsin vaitonainen tästä uudesta toimijasta.

Osuuskunta kustantaa myös ”tietokirjallisuutta”, josta esimerkkinä viime syksynä ilmestynyt Mika Mölsän Operaatio ullakko. Kirja edustaa jonkinlaista Alibi-tyyppistä oikean elämän rikoksilla mässäilyä, joka on mielestäni lähinnä vastenmielistä. Operaatio ullakossa kerrotaan yksityiskohtaisesti turkulaisen lakimiehen tekemästä sieppausrikoksesta. Herlinin suku yritti tuloksetta estää kirjan julkaisun. Niklas Herlinin tunnelmia voi vilkaista vaikka täältä.

Näiden johdattelujen kautta asiaan. Kauppaan oli ilmestynyt Seppo Jokisen kuudestoista komisario Koskinen eli Ajomies. Kirjan ulkonäkö poikkeaa sarjan aiemmista osista, jotka on kustantanut Karisto. Tämä uusin on siis Crime Timen kautta julkaistu. Huomasin myös, että kirja on painettu Ruotsissa. Muuten eroa aiempiin ei mielestäni huomaa. Kirja on toimitettu huolella, eikä esimerkiksi painovirheitä ole.

Ensisivuilla Koskinen ryhmineen hälytetään rikospaikalle. Vanhan verkatehtaan piipun juurelta on löydetty miehen ruumis. Tekotapa viittaa ammattilaisiin, sillä miestä on ammuttu siististi niskaan. Ruumiin viereltä on tavattu keski-ikäinen mies sekavassa tilassa. Käy ilmi, että mies on Koskiselle tuttu yhdeksän vuoden takaa. Silloin siihen asti kunnollista ja nuhteetonta elämää viettänyt linja-autonkuljettaja oli nähtävästi tahallaan kiilannut henkilöauton bussillaan sillankaiteeseen. Autossa matkustajan paikalla istunut nainen kuoli. Linja-autonkuljettaja ei osannut kertoa mitään syytä tapahtuneeseen, eivätkä poliisit löytäneet mitään linkkiä uhrin ja kuljettajan väliltä. Onnettomuuden jälkeen kuljettaja oli joutunut sairaseläkkeelle mielenterveysongelmien takia.

Ammuttu mies paljastuu virkaheitoksi rikostoimittajaksi, jolla oli ollut työn alla kiinnostava juttu Norjassa. Tutkimusten edetessä Koskinen joutuu matkustamaan Osloon asti, mutta lopulta ratkaisu löytyy lähempää. Myös yhdeksän vuoden takainen onnettomuus saa selityksensä, ja varsin ajankohtaisella tavalla.

Myös Koskisen yksityiselämää sivutaan tavalliseen tapaan. Koskisesta on tullut vaari, ja rakkaus pojanpoikaan on yllättänyt miehen. Hankaluuksia aiheuttaa maratonilla vaurioitunut polvi, joka ei anna miehen purkaa paineitaan lenkkeilemällä. Rikollisjahdissa polvi ei ainakaan parane.

Ajomies on Koskis-sarjassa vakaata keskitasoa, hyvin kirjoitettu, viihdyttävä ja ajankohtainenkin, mutta ei aivan parasta laatua kuitenkaan. Kustannustavan vaihdoksella tuskin on tässä mitään vaikutusta, koska Jokinen on tosiaan jo pitkän linjan kirjailija, ja kyseessä on vakiintunut sarja. Mitään rohkeita kokeiluja tuskin on Jokiselta odotettavissa, eivätkä fanit niitä odotakaan, päinvastoin.

Seppo Jokinen: Ajomies

Crime Time 2011. 345 s.