Kenen seuraan kuulutte?

Kuva seuran nettisivuilta

Luin sunnuntain Hesarista (jälleen kerran) kulttuurisivuilta pikku-uutisen, joka on otsikoitu Tarjolla kuollutta ja elävää seuraa. Uutisessa kärkenä taitaa olla, että Suomessa toimii tällä hetkellä jo 54 eri seuraa, jotka on nimetty jonkin kirjailijan mukaan. Ensimmäinen ja vanhin on HJ. Nortamolle perustettu seura, joka on toiminut jo 80 vuotta. Uusimmat ovat Olavi Paavolaiselle ja Joel Lehtoselle viime syksynä perustetut nimikkoseurat. Suurin osa on perustettu jo kuolleille, mutta on joukossa eläviäkin: Lassi Nummi, Arto Paasilinna, Harri Tapper ja Heikki Turunen. Mukaan mahtuu tusina naiskirjailijaakin.

Uutinen liikautti taas joitakin muistikuvia päässäni. Olen ollut tietoinen joistakin seuroista, vaikka en kuulu yhteenkään. Selkein mielikuva on Volter Kilven mukaan nimetystä seurasta, joka tietääkseni myy halukkaille T-paitaa, johon on painettu teksti: Olen lukenut Alastalon salissa. Aika leuhka teksti! Mutta koska kirja on edelleen lukemattomana hyllyssä, on paitakin jäänyt messuosastolle. Kirjamessuilla olen tainnut enimmät havaintoni näistä seuroista tehdä niitä sen kummemmin rekisteröimättä.

Pienin googlailu paljasti, että Suomessa toimii kirjailijoitten nimikkoseurojen kattoyhdistyskin, nimeltään Suomen kirjailijanimikkoseurat ry, jonka nettisivuilta löytyvät jäsenseurojen yhteystiedot ja linkit mahdollisille nettisivuille. Seuran jaloja päämääriä on mm. edistää lukuharrastusta. Siinäpä kelpo aate! Etusivulta voi myös lukea, että kattoseuraan kuuluu kaikkiaan 56 jäsenseuraa, mutta joukossa on pari sellaista, jotka eivät toimi vain jonkin tietyn kirjailijan ympärillä.

Seuroissa on mistä valita. Miehiset klassikot ovat vahvasti edustettuja, kuten Mika Waltari, Lauri Viita, F. E. Sillanpää, Eino Leino, Kalle Päätalo, Otto Manninen. Vahvoja naisnimiä edustavat mm. Minna Canth, Aino Kallas ja Elvi Sinervo. Valinnanvaraa siis on laidasta laitaan. Kaarina Helakisan seuran linkistä pääsee sivuille, joissa on runo luettavaksi lapselle, joka päivälle uusi runo ja kuva. Monissa seuroissa jäseniä on alle sata, tosin jotkut seurat, kuten Minna Canthin seura, ottavat jäsenikseen vain kutsumiaan henkilöitä. Toisiin seuroihin pääsee liittymään maksamalla jäsenmaksun.

Ajatus kirjailijaseuraan kuulumisesta ei ole ollenkaan hassumpi. Mukana olisi kourallinen rakastamaani kirjailijaan samalla tavalla hurahtaneita ja hänen tuotantonsa läpikotaisin tuntevia ihmisiä, jotka vapaa-aikanaan kiertävät messuja ja muita tilaisuuksia jakamassa ilosanomaa muillekin. Vai juodaanko nimikkoseurojen tilaisuuksia teetä tai punssia samalla kirjoja lukien ja niistä keskustellen ja kenties vienosti kinastellen? Kuinka ansioitunut Minna Canthin tuntija tai naisasianainen pitää olla, jotta kutsutaan seuraan? Joku voisi hieman raottaa verhoa ja kertoa!

Monilla suomalaisilla kirjailijoilla ei kuitenkaan vielä ole omaa seuraa. Kenelle sellainen pitäisi perustaa ja miksi? Kari Hotakaisen, Sirpa Kähkösen tai Sofi Oksasen seuraan kuuluminen voisi olla mukavaa! Vai kuulutko jo johonkin nimikkoseuraan? Kerro!