Olen monesti kertonut, kuinka tulin löytäneeksi kirjablogit. Luin syksyllä jutun Kodin Kuvalehdestä, jossa esiteltiin Sallan lukupäiväkirja -blogia ja haastateltiin Sallaa bloggaamisesta. Sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen: on olemassa myös kirja-aiheisia blogeja! Olin tiennyt bloggausharrastuksesta, tietysti, mutta kaikki tuntemani blogit käsittelivät muotia, vaatteita, sisustusta, ruuanlaittoa, vauvanodotusta, leivontaa, kirjoittajaa itseään tms. Ihan oivallisia blogiaiheita, mutta eivät vain kiinnosta minua.
Sallan blogin kautta löysin sitten kokonaisen kirjablogien viidakon, jonka uumenissa olen sen jälkeen päivittäin kahlannut, innoissani ja ihmeissäni. Perustin nopeasti omankin kirjablogini, koska sille oli olemassa tilausta omassa elämässäni. Olin keväällä lopettanut kansalaisopiston kirjallisuuspiirin vetämisen, ja kaipasin keskustelua kirjoista ja lukemisesta. Omaan tarpeeseen tehdyt muistiinpanot eivät enää tuntuneet riittävän. Täältähän sitä vertaisryhmää on sitten löytynyt, mukavaa!
Ensimmäisen blogikirjoitukseni julkaisin 20.11.2010, joten puolivuotispäivä hujahti hiljattain kaiken kiireen keskellä ohi. Olin onnesta sykkyrällä, kun sain ensimmäiset kommentit ja vakilukijatkin ilmestyivät sivupalkkiin. Edelleen tunnen samaa iloa, kun joku on viitsinyt kirjoitella ajatuksiaan, ja joskus olen saanut liikkeelle kiinnostavan keskustelunkin. Aivan yhtä mukavaa on käydä lukemassa blogituttujen, oikeastaan -ystävien, kirjoituksia. Ahkerimmat kirjoittavat päivityksiä joka päivä, jotkut useamminkin. Itselleni on muodostunut tavaksi kirjoittaa pari tai kolme kirjoitusta viikossa. Se on ollut toistaiseksi sopiva annos. Aluksi ajattelin, että kirjoitan vain kirjoista, joita olen lukenut, mutta pian huomasin, että tänne on mukava kirjoittaa muustakin kirjallisuuteen liittyvästä, josta en muualle kirjoittaisi tai josta en muuten tulisi kenenkään kanssa keskustelleeksi. Nyt päivityksiä on koossa jo yli kahdeksankymmentä!
Pienen mökin emäntä kirjoitti linkittämisen tärkeydestä omassa blogissaan hiljattain. Ilman linkkejä omakin blogini olisi paljona autiompi, sillä eniten lukijoita käy blogissani toisista blogeista tai niiden kautta. Juuri Sallan lukupäiväkirjan sivupalkkiin pääsy on tuonut eniten kävijöitä, joten kiitos, Salla! Olen koettanut jakaa hyvää eteenpäin linkittämällä mahdollisimman monet kiinnostavat löytämäni blogit omaan blogiini. Sieltä myös itse seurailen muiden blogien tapahtumia. Paljon blogeissa tapahtuukin, on erilaisia lukuhaasteita ja arvontoja jatkuvasti. Vaikka kaikkeen ei ehdi osallistuakaan, on niiden seuraileminen silti hauskaa.
Leena Lumi kirjoitti viime kesänä blogien nurjasta puolesta. Itse en ole onneksi sellaiseen juurikaan törmännyt, mutta täytyy myöntää, että joitakin yllätyksiä on tullut matkalla vastaan. Tilastoista näkyy, että jotkut onnettomat käyvät blogissani jatkuvasti etsimässä vaatteitta kekkaloivia naisia, niitä naapurin rouvia. (Taas varmaan tulee uusi vyöry!) Noh, eipä tästä haittaa ole. Mutta siitä suutuin, kun yhteen ihan tavalliseen kirja-arviooni oli parin normaalin kommentin perään ilmaantunut Raimo-nimimerkin kirjoittama palopuhe, jossa hyökättiin suoraan suomenruotsalaisia vastaan. Mukana oli vaikuttava linkkiarsenaalikin, joka vei vastaavaan aineistoon muualle nettiin! Minun blogiani yritettiin käyttää propagandatarkoituksiin!!! Poistin tekstin oitis, eikä ole toistaiseksi uusiutunut mokoma ilkeily!
Luen parhaillaan Marianne Peltomaan (suomenruotsalainen!) dekkaria Ja minä irrotan sinusta kaiken kuonan. Kirjassa ollaan erikoisen murhapolttajan jäljillä, ja eräs tutkintalinja on murhatun miehen rakastajatar. Nainen ei ole kovin fiksunoloinen, ja poliisin silmissä raskauttavaa on, että tämä blondi pitää blogia! Bloggaaminen on siis älyllisesti arveluttavaa? 😏
Loistava tarina blogihistoriastasi! Vaiheitasi ja ajatuksiasi oli mukava lukea.
VastaaPoistaVerkossa on valitettavasti liikkeellä myös niitä, jotka häiritsevät ja ärsyttävät tahallaan.
Linkittämisessä on tosiaan nuo negatiivisetkin puolet :(. Kyseinen nimimerkki on tainnut vierailla muissakin blogeissa kommentteineen. Jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin blogisi on ilmeisesti niin suosittu, että siellä kannattaa yrittää saada kantavuutta sanoilleen :D.
VastaaPoistaPalailen joskus paremmalla ajalla Valvojaisiin s-postitse, kivaa :).
Oma tieni kirjablogeihin vei muistaakseni juuri Leenan linkkien kautta. Miten sinne päädyin, niin sitä en muista. Olin kuitenkin innoissani, että löytyi paikka, missä voi lukea ja keskustella kirjoista ja kaikesta siihen liittyvästä ja pian tulin vakuuttuneeksi, että oma blogi pitää laittaa pystyyn.
VastaaPoistaMutta voihan Raimo sentään...Ikävää!
Mielenkiintoinen postaus blogihistoriasta ja yleensäkin blogeiluun liittyvistä piirteistä!
VastaaPoistaMinun blogiin tullaan hakusanojen suhteen melkein aina ihan kirjailijan tai kirjan nimillä. Tosi harvoin on mitään hassua tai epäilyttävää..mikä sinällään on ihan hyvä juttu ;)
Voi kiitos! Olenkohan se minä, joka käyn niin usein klikkaamassa linkkiä joka vie blogiisi? :)
VastaaPoistaKiva kirjoitus! Allekirjoitan sataprosenttisesti; kirjablogien upea kirjo oli ihana löytää ja kommentti on aina kuin lahjan saisi :D
VastaaPoista(Hauska ajatus tuo että bloggaaminen on epäilyttävää touhua! Ehkä se onkin; muuan (perinteisen lehden) päätoimittaja sanoi esitelmässä pari kuukautta sitten, että Suomessa on noin 50 000 täysipäiväistä verkkokeskustelijaa - eivätkä kaikki varmaan ylläpidä niin kohteliasta ja asiallista keskustelua kuin kirjanystävät.)