Pokkari maitokaupasta ja kustannusmaailman mullistuksia

Viime viikolla lehdissä uutisoitiin Sofi Oksasen ja Juha Vuorisen yhteistyöprojektista, jossa he ovat tehneet kumpikin oman kustantamonsa kautta jakelusopimuksen Lehtipisteen kanssa. Vuorisellahan on jo pitkään ollut Diktaattori, jonka kautta hän on julkaissut omia kirjojaan, mm. huippusuosittuja Juoppohullun päiväkirjoja. Oksanen taas hiljattain perusti oman kustantamon nimeltä Silberfeldt, joka keskittyy kirjailijan omien teosten pokkaripainosten levitykseen. Pokkareitten myyminen huoltoasemilla ja ruokakauppojen lehtihyllyillähän ei ole onneksi Suomessa enää mitään uutta, mutta Oksanen ja Vuorinen taitavat olla tässä uranuurtajia lähinnä siksi, että he ovat itse kirjailijoita, omistavat kustantamot ja kauppaavat vain omia kirjojaan, ainakin toistaiseksi. Aiemminhan pokkaribisnes on ollut suurten kustantamojen ja lehtitalojen puuhaa, ja Loistokin oli neljän suuren yhteenliittymä alun alkaen. Joka tapauksessa näiden kahden kirjailijan tempaus uutisoitiin sanomalehtien kulttuurisivuilla aika näyttävästi. Jutuissa korostettiin myös, että painokset ovat olleet jo alussa suuria ja että 40 000 kappaleen painos myytiin sisäänmyynnissä nopeasti loppuun.

Toiminta ainakin on ollut ripeää, sillä jo tänään paikallisessa Salessa poiketessani bongasin Oksasen Baby Janen kassalla lojuvassa lähetyksessä. Myyjä huomasi kiinnostukseni ja kaivoi pinosta minulle uunituoreen kirjan. Sen enempää en kehdannut keskeneräistä hyllytystä sotkea, että olisin tarkistanut, joko Vuorisen Romaanikerjäläinenkin oli tänne maalle päässyt. Pitää kurkata seuraavalla kauppareissulla uudelleen. Tavallisesti lähikaupassa on hyvin suppea valikoima taskukirjoja, ja esimerkiksi Loiston valikoimaa ei ole ollut saatavana. Mielenkiintoista on tätäkin projektia seurata. Hinta muuten oli 10 euroa, mikä on ehkä vähän yläkanttiin pokkarista, vai onko? Vuorinen lahjoittaa kirjastaan saamansa tuoton hyväntekeväisyyteen.

Päivän toinen kirjallinen mietiskelyn aihe on kustannusmaailmassa tehdyt tai tekeillä olevat omistajanvaihdokset. Viikonloppunahan kuulimme, että WSOY myydään Bonnierille. Tunnelmat ovat näin lukijan näkökulmasta ainakin hämmentyneet ja hieman epäileväisetkin. Tammihan on kuulunut jo jonkin aikaa tälle ruotsalaiselle kustantamolle, eikä tämä lukija ole oikeastaan mitään huomannut. Tosin tämän päivän Helsingin Sanomissa runoilija Tommi Parkko kirjoittaa, että uusi omistaja ei ainakaan runouteen ole panostanut. Oksastakin oli kaupasta haastateltu, hänhän on WSOY:n entinen kirjailija. Hän toivoo tästä WSOY:n uutta mahdollisuutta. Sitä toivoo tietysti jokainen. Sekä Tammen että WSOY:n oppikirjat siirtyivät Sanomalle. Tuskin tämä muutos ainakaan oppikirjatarjontaa lisää.