Viime viikolla luin Hesarista (27.5.2011) pikku-uutisen, jossa kerrottiin, että Antti Tuomaisen Parantaja-romaanin oikeudet on myyty kohtalaisen merkittävälle yhdysvaltalaiselle kustantamolle. Parantajaa ollaan muistaakseni muutenkin kääntämässä useille kielille. Olen jo vienyt lehden paperinkeräykseen, joten en voi enää tarkistaa lukemaani.
Tämän päivän Helsingin Sanomien kulttuuriosaston pääjuttuna on pohjoismaisen dekkarin menestyminen Britanniassa, jossa on menossa oikea Nordic Noir -buumi. Färsaarelaiset villapaidatkin myydään loppuun tv-sarjan innoittamana. Tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset dekkarit menestyvät. Hyvä niin, onhan näillä mailla loistavia kirjailijoita, dekkaristejakin vaikka muille jakaa. Silti en jaksa olla ihmettelemättä, miksi suomalainen kirjallisuus ei menesty joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta maailmalla. Pidin kovasti Tuomaisen Parantajasta, se on Johtolanka-palkinnon ansainnut, ja on hienoa, että kirjaa käännetään ja myydään. Niin pitääkin. Mutta Suomella olisi maailman markkinoille ja lukijoille paljon muutakin, parempaakin, tarjottavaa!
Imagen uusimmassa numerossa (5/11) on reportaasi, joka sivuaa aihetta. Jutussa ruoditaan Sofi Oksasen menestyksen syitä ja taustoja. Oksanen on määrätietoisesti tehnyt töitä uransa eteen ja vaatinut kustantajalta ponnisteluja kirjojen markkinoimiseksi. Ottamatta sen enemmän kantaa puolesta tai vastaan, voi vain ihailla tuloksia, joita työstä on tullut. Puhdistuksen menestys ei ole ollut pelkästään palkintojen varassa. Jutussa kerrotaan, että Oksasen panostus yhteistyöhön ruotsalaisen agentin kanssa sekä englanninkieliseen näytetekstiin olivat osaltaan ratkaisevia. Näyteteksti oli poikkeuksellisen pitkä. Lisäksi Oksanen on ollut valmis tekemään itse töitä: matkustelemaan, puhumaan ja esiintymään.
Kaikki kirjailijat eivät toki voi tai halua tätä tehdä, mutta eivätkö kustantajat voisi panostaa enemmän kirjojen markkinointiin ulkomailla? Eivät ulkomaiset kustantajat varmaankaan tule Suomeen kyselemään kirjailjoilta, mitä näillä olisi tarjolla. Onko suomalainen kansanluonne vaatimattomuuksineen tässä menestyksen esteenä?
Imagen jutussa myös vihjaistaan, että Oksasen oma kustantamo Siberfeldt aikoo julkaista piakkoin jotain sananvapauteen liittyvää kirjallisuutta suomeksi. Lauantain (HS 28.5.2011) lehdessä paljastui, että kyseessä on neuvostoliittolaisen Nobel-palkitun Aleksandr Solženitsynin teossarja Vankileirien saaristo. Kirja on kokenut Suomessa aikanaan kovia. Esa Adrianin suomennoksen kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät vuonna 1974 ruotsalaisten kustantamana, loput pienemmältä Kustannuspiste-nimiseltä kustantajalta 1976 ja 1978 suppeina painoksina. Muistan lukeneeni kirjasarjan alkuosaa jonkin matkaa tiedostavassa nuoruudessani, joten sen on täytynyt olla lähikirjaston hyllyssä. Ankea omaelämäkerrallinen kuvaus vankileireiltä ei kuitenkaan jaksanut nuorena kiinnostaa. Pitäisiköhän koettaa uudelleen?
Kiitos Kirsi taas kiinnostavasta tekstistä.
VastaaPoistaTämä on tosiaan kiinnostavaa, että suomalaisia kirjoja ei juuri ulkomailla näy. Muumi-kirjat sentään ovat joillekin tuttuja mutta eivät välttämättä nekään.
Kiintoisa käänteisesimerkki minusta on Hannu Rajaniemen Kvanttivaras. Mietin sitä lukiessani, että olisiko kirjaa koskaan käännetty englanniksi jos se olisi julkaistu alunperin suomeksi? Vaikea sanoa. Mutta hyvä sentään että tälläkin tavalla on mahdollista saada "suomalaista" kirjallisuutta maailmalle.
Tämä on todella mielenkiintoinen aihe, kiitos kun postasit tästä!
VastaaPoistaMeillä Suomessa olisi todellakin niin paljon hyviä kirjoja käännettäväksi, jotka varmasti menestyisivät ulkomailla, mutta jostain syystä tuo tuntuu olevan hankalaa. Olisi kiinnostavaa kuulla isojen kustantamojen kantaa kyllä tähän!
Minä olen työkseni myynyt suomalaisten kirjojen käännösoikeuksia ulkomaille kahdessakin yrityksessä (kustantamossa ja agentuurissa), joten sanottavaa olisi liikaakin. Yritän kitetyttää lyhyesti, että tähän liittyy tietenkin raha, eli kun myydään kirjallisuutta kielellä, jota kukaan muu maailmassa ei osaa, on se hyvin työlästä vaatien aikaa ja panostusta. Työn onnistuessakaan siitä ei yleensä ole luvassa suhteessa kovin suuria tuloja. Niinpä käännösoikeuksien myyntiin panostaminen ei ole rahallisesti usein kannattavaa. Aiemmin sitä tehtiin pitkälti melkein vain kirjailijoiden tyytyväisenä pitämiseksi.
VastaaPoistaNyt asiat ovat vähän muuttuneet, sillä esimerkiksi ruotsalaisten menestys on lisännyt kiinnostusta kaikkia Pohjoismaita kohtaan. Ruotsissa kun on tehty vuosikymmenia ammattimaista käännösoikeuksien myyntiä erillisten agentuurien kautta. Täällä on vasta äskettäin perustettu ensimmäiset toimistot.
Suurille markkinoille on hirveä tunku kaikkialta maailmasta, joten erottautuminen on vaikeaa. Kirjan täytyy olla ihan hirveän hyvä tai niin eksoottinen, että kiinnostus herää sitä kautta. Ja silti päälle tarvitaan paljon työtä ja hyvää onnea sekä ajoitusta, että kaikki natsaisi.
Se on kyllä todella mielenkiintoista työtä ja onneksi siihen nykyisin satsataan enemmän, ja suomalaistakin kirjallisuutta alkaa maailmalla näkyä. Lähinnä muualla kuin englanninkielisessä maailmassa tosin, vaikka se on lopulta melkein ainoa markkina, joka ihmisiä alan ulkopuolella kiinnostaa.