torstai 23. kesäkuuta 2011

Kesken jäi Kuinka kuolleita käsitellään

Osaan todella huonosti jättää kesken aloittamiani kirjoja. Joskus kuitenkin käy niin. Blogeista olin tutkaani saanut kehuja ruotsalaisesta John Ajvide Lindqvististä, ja kun kirjastossa törmäsiin Kuinka kuolleita käsitellään -teokseen, nappasin sen mukaani. Joku sanoikin hiljattain jossakin blogissaan, että luetut päivitykset toimivat myös alitajuisesti.

Jostain syystä olin jäänyt siihen käsitykseen, että Lindqvist on dekkaristi tai jännityskirjailija, mutta kyseessä onkin kauhukirjailija. En hyljeksi kauhua, vaan olen jossain elämäni vaiheessa suorastaan ahminut mm. Stephen Kingin tuotantoa. Lindqvist myös kirjoittaa ihan sujuvasti ja romaani lähtee liukkaasti alkuun.

Tukholma ja koko Ruotsi on viikkoja kärvistellyt ennenkuulumattomassa helleaallossa. Nyt Tukholman ylle on muodostunut eräänlainen negatiivinen ukkonen, sähkökenttä, jossa on mieletön varaus. Ihmiset ja eläimet kärsivät yhä voimistuvasta päänsärystä, eikä mitään sähkölaitteita saa kytkettyä pois päältä ja virtajohdon irrottaminen pistorasiasta on mahdotonta. Tilanne muodostuu piinallisen tuskalliseksi, kunnes varaus yllättäen purkautuu.

Seuraukset ovat arvaamattomat. Kuolleet heräävät henkiin. Hirvikolarissa juuri menehtynyt nainen nousee sairaalasängystä:

Evan yläruumis oli paljas, vaatteet oli leikattu pois. Rintakehän oikea puoli oli yhtä ammottavaa hyytyneen veren ja resuisen ihon ympäröimää aukkoa. Siellä sisällä kilisi ja kolisi. Hetkeen David ei kyennyt näkemään Evaa, hän näki vain hirviön ja olisi halunnut juosta tiehensä. Mutta jalat eivät toimineet ja muutaman sekunnin kuluttua ymmärrys palasi. Hän asettui jälleen sängyn vierelle.
Nyt hän näki mistä kilinä johtui. Suonenpuristimista. Evan rintakehän sisällä roikkui metallinpuristimia pitämässä kiinni katkenneita verisuonia. Riippuvat puristimet osuivat yhteen kun hän liikahti. David nielaisi kuivasti ja sanoi: "Eva?"
Eva käänsi päätään Davidin ääntä kohti ja avasi ainoan silmänsä.

Hyytävää? Kyllä. Ilman muuta taiten kirjoitettu kauhuromaani, mutta nyt ei ole sen aika minulla.
Kustantaja Gummerus esittelee kirjailijan ja tuotantoa sivuillaan. Uusin suomennos Kultatukka, tähtönen, ilmestyy tänä vuonna. Kuinka kuolleita käsitellään -kirjaa ovat esitelleet blogeissa ainakin Aamuvirkku yksisarvinen, Ahmu ja Jori.

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään (Hanteringen av odöda)
Suom. Jaana Nikula. Gummerus 2010 (2005). 400 s.

P.S. Pakko tunnustaa tännekin, että kirjahyllyä penkoessan LÖYSIN omasta takaa alennusmyynnistä hamstratun Ystävät hämärän jälkeen! Pitänee tutustua seuraavaksi, kun kerran oikein olen sen ostanutkin :)

3 kommenttia:

  1. Olen ajatellut, että jos jotain kauhua kokeilen, niin ehkä juuri tätä. Mutta enpä taidakaan. Kuvailemasi perusteella sen aikaan ei olisi minullakaan ainakaan juuri nyt.

    VastaaPoista
  2. Minä en ole lukenut häneltä kuin Ihmissataman ja se oli todella hyvä, eikä sellainen kauhukertomus kuin tuo Kuinka kuolleita käsitellään taitaa olla. Sitä suosittelen lämpimästi. Siinä se jännitys oli jotenkin sellaista hienovaraista, uskottavaa.

    VastaaPoista
  3. Minulta meni tämä aika sujuvasti ja pidän kirjoittajan tyylistä. Veikkaan kyllä, että toisenlaisessa mielentilassa lukeminen olisi ollut huomattavasti nihkeämpää...

    Joskus on hyvä jättää kesken, jos kirja ei iske. Itse opettelen antamaan uuden tilaisuuden joskus myöhemmin...

    VastaaPoista