Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Aiemmin keväällä kirjoitin, että Mari Jungstedtin ja Anna Janssonin dekkarit ovat jo ryöstöviljelleet idyllisen Gotlannin. Joudun nyt perumaan sanani, sillä uusi ruotsalainen, gotlantilaissyntyinen esikoiskirjailija Marianne Cedervall onnistuu kuvailemaan tuota eksoottista saarta tuoreesti. Kirjassa on aivan upea kesä, saari kukkii ja tuoksuu, linnut laulavat, helle hellii. Meri on lämmin ja sininen, valkoiset kirkontornit hohtavat.

Keski-ikäiset ystävykset, Mirjam ja Hervor, saapuvat alkukesästä Gotlantiin pieneen Kajpe Kviarin maalaiskylään. Mirjam on ostanut kylästä entisen kappelin, jota naiset alkavat kiivaasti remontoida ja sisustaa asuttavaan kuntoon. Mirjam on kotoisin saaren pohjoisosasta, mutta Hervor on pohjoisruotsalainen, meänkieltä puhuva lapinnoita, kuten hän itseään kutsuu. Hervorin suvussa naiset ovat aina olleet näkijöitä. Kyky on periytynyt myös Hervorin Amerikkaan muuttaneelle tyttärelle, joka menestyy kyvyillään taloudellisesti huomattavasti äitiään paremmin. Mirjam on koulutukseltaan lääkäri. Naiset ovat tutustuneet ja ystävystyneet Hervorin kotiseudulla Kuivalihavaarassa, jossa Mirjam työskenteli kahdeksan vuotta terveyskeskuslääkärinä.

Mirjam tuntee kyläläisistä kolme miestä entuudestaan. Vähitellen käy ilmi, että miehet ovat olleet hänen liikekumppaneitaan ja että liikesuhde on päättynyt Mirjamin kannalta hyvin ikävästi. Miehet ovat kylmästi huijanneet häntä, ja hän on menettänyt rahansa ja joutunut ulosottoviranomaisten ja velkojien armoille. Kokemus on ollut hyvin nöyryyttävä luterilaisen kotikasvatuksen saaneelle Mirjamille. Pahinta on kuitenkin se, että konkurssi on katkaissut Mirjamin ja tämän tyttären välit kokonaan. Mirjam kaipaa päivittäin Yhdysvaltoihin muuttanutta Annaa. Mirjamin äiti on dementoitunut ja asuu Visbyssä hoitokodissa. Välit perhettä aina tyrannisoineeseen ja vanhempien palvomaan Aron-veljeen ovat huonot.

Mirjam hautoo kostoa. Miehet ovat tuhonneet hänen elämänsä ja jatkavat bisneksiään entiseen tapaan. Hervor kannustaa Mirjamia toteuttamaan halunsa. Voima-ajatusten avulla miehet voidaan saada kärsimään. Mirjam kamppailee aluksi vastaan, mutta lähtee sitten toteuttamaan ideaa. Kauhukseen hän huomaa, että miehet alkavat kuolla yksi toisensa jälkeen. Onko ajatuksen voima oikeasti näin vahva?

Kirjassa on sekä lyhyt epi- että prologi, jotka muodostavat eräänlaisen kehyskertomuksen. Kirja alkaa syyskuusta 2008. Mirjam käy laskemassa kukan kunkin vihamiehensä haudalle ja tapaa naapurinsa Sylven. Mirjam alkaa kertoa Sylvelle, mitä oikein tapahtui kaksi vuotta aikaisemmin, kun kolme miestä yksi toisensa jälkeen kuoli. Varsinainen tarina on näiden osien välissä, mutta kertojana on ulkopuolinen kertoja, joka vaihtaa näkökulmaa sujuvasti aina tarpeen mukaan.

Kuten Leena Lumi blogissaan kirjoittaa, tämä on todellinen kesäkirja monessakin mielessä. Ruotsalainen Wikipedia määrittelee tämän jännityskirjaksi, ja totta onkin, että pientä jännitystä kirjassa on. Mikään dekkari tai kauhukirja se ei silti ole. Suomalaisen käännöksen takakannessa kirjaa luonnehditaan tosinaisten veijariromaaniksi, ja Mirjamia ja Hervoria verrataan Thelmaan ja Louiseen. Kirja on humoristinen, mutta aika mustaa huumori on. Mukana on pikku ripaus magiikkaa, mutta mistään fantasiakertomuksesta ei ole kyse. Romantiikkaakin on hyppysellinen. Tarina vie iloisesti lukijan mennessään, ja aurinkoisella parvekkeella tämä tulee nopeasti ahmittua. Lukuromaani siis, parhaasta päästä. Cedervall kuulemma kirjoittaa tästä sarjaa, mikä herättää kahdenlaisia tuntemuksia. Erittäin mielelläni luen lisää näistä naisista, kaunis Mirjam ja originelli Hervor ovat mielenkiintoinen, hauska ja rakastettava parivaljakko. Kuitenkin tämä esikoinen päättyy tavalla, joka ei anna kauheasti toivoa jatkosta. Jään odottamaan, ja varmasti luen seuraavankin Cedervallin teoksen, kertoopa se sitten tästä kaksikosta tai ei.

Nina Leinon suunnittelevat kannet ovat herkulliset ja osuvat. Juuri tuollainen aurinkoinen ja samalla aavistuksen arvoituksellinen tunnelma kirjassa on. Ulla Lempisen käännös on pääosin sujuvaa, mutta ongelmana on jälleen kerran puhekielen ja murteen kääntäminen. Gotlannin murre on repliikeissä kääntynyt jonkinlaiseksi Rauman murteen sovellukseksi, ja pohjoisesta tulevan Hervorin puheeseen on ympätty paikoin peräpohjalaisia piirteitä. Ei oikein toimi, vaikka en osaa sanoa, mikä toimisi paremminkaan. Yleiskieltä vain kaikkien suuhun? Lisäksi joidenkin sanojen taivutuksessa oli kummallisuuksia. Mesi taipuu kuten vesi, eli kimalainen etsii kukasta mettä, ei mesiä. I’istä-muoto kannattaa kiertää. Pientä viimeisteltävää siis vielä olisi ollut, mutta koskapa kirja aivan täydellinen olisi?

Suosittelen tätä kuitenkin erittäin lämpimästi riippukeinuun omenapuun alle, ja sopii tämä talvilukemiseksikin kesäkaipuun helpottamiseen.

Marianne Cedervall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Svinhugg)

Suom. Ulla Lempinen. Atena 2011 (alk. ilm. 2009). 340 s.

Lisää arvioita tästä: Lumiomena.