Niin vaan taas on yksi lukukuukausi melkein finaalissa. Elokuussa sain mielestäni taas luettua melko normaalin määrän. Listassa komeilee kokonaista viisitoista kirjaa. Tosin niistä viisi on äänikirjoja, joista taas kaksi oli jo hyvässä vauhdissa elokuun alkaessa. Sienimetsällä ja työmatkoilla on tullut kuunneltua ahkerasti. Blogiinkin olen tuonut suurimman osan lukemastani.
Jennifer Weiner: Ikuiset ystävät
Kari Hotakainen: Huolimattomat (äänikirja)
Izzeldin Abuelaish: En suostu vihaamaan
Tuula-Liina Varis: Rakas (äänikirja)
Helena Kallio: Ennen kuin sielu puutuu
Agatha Christie: Kuolema Niilillä (äänikirja)
Kaari Utrio: Oppinut neiti
Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Pia Juul: Hallandin murha
Eric-Emmanuel Schmitt: Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset
Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa
Agatha Christie: Neiti Marplen viimeinen juttu (äänikirja)
Timo Sandberg: Kalmankokko
Annamari Marttinen: Ero
Leena Lehtolainen: Henkivartija (äänikirja)
Kuukauden kohokohtia olivat Ellilän Ristiaallokon ilmestyminen sekä Satu Taskisen erilainen romaani Täydellinen paisti. Mieleen jäivät myös Hallandin murha ja Helena Kallion hieno romaani. Utriokaan ei ollut ollenkaan pettymys, päinvastoin. Annamari Marttisen kirjan sain loppuun ihan äsken, joten siitä viimeistään perjantaina lisää. Ei mikään helppo kirja, vaan pisti melkoisia tunnemylläköitä liikkeelle! Lehtolaisen Henkivartijan jatko-osa on minulla kirjastosta varauksessa, joten kirjoittelen niistä sitten aikanaan yhteispäivityksen.
Syyskuussa on tarkoitus lukea viimeinkin Helmi Kekkosen Valinta sekä David Grossmanin tiiliskivi Sinne missä maa päättyy. Välipalaksi dekkareita nyt ainakin. Myös Liian lyhyt hame on tutkailtavana sekä kirjana että levynä. Kuukauden huippuhetkiä tulee olemaan myös Ihmisen osa teatterissa.
Oikein kirjaisaa syksyä kaikille!
Sinne missä maa päättyy kuulostaa kiintoisalta, täytyypä tarkkailla blogiasi syyskuussa.
VastaaPoistaKomea lukusaalis!
VastaaPoistaVoi että odotan kovasti jo tuota Marttisen kirjan lukemista, olen niin paljon tykännyt kaikista hänen muistakin kirjoista!
Hei, onko Agatha Christietä helppo kuunnella äänikirjana? En ole vielä uskaltanut kokeilla dekkareita, koska kuvittelen niiden vaativan niin täydellistä keskittymistä.
VastaaPoistaMuuten, hieno summa elokuulta! :)
Kiva kuulla mitä siitä Marttisesta ajattelet :-) Olen vähän kahden vaiheilla, lisätäkö vaiko ei lisätä sitä pidentyvään lukulistaan...
VastaaPoistaWau, mikä lista! Tuo Ellilä on jäänyt kyllä nyt ihan selvästi kutkuttelemaan, taitaa solahtaa syksyyni.
VastaaPoistaTämä olikin hyvä paikka kommentoida asiaa, jota olen pohdiskellut mielessäni pidempään.
VastaaPoistaKun kirjablogeja ja kuukausien summauksia lukee niin tuollaiset kymmenkunta kirjaa per kuukausi näyttää olevan ihan yleisempikin lukuvauhti (tosin tämä 15 on huippua).
Mutta miten se temppu oikein tehdään? Jos minimissään ja vähimmin ajattelee, niin ihmisillähän on usein hoidettavanaan päivittäinen työ / opiskelu, joiden velvoitteet ja niihin paneutuminen ei liene nyky-yhteiskunnassa vasemmalla pikkusormella hoidettavissa. Sitten tuohon ylläolevaan ajankäytön välttämättömyyteen kuuluu sos. suhteet (ml. perheaktiviteetit) sekä erilaista liikunta- ja siisteysaktiviteettia täytyy olla jonkinverran. Enkä ota tässä huomioon mitään muita harrastuksia, joita niitäkin tavallisesti on. Miten tuohon minimistöön: työ, perhe+ sos.suhteet, liikunta ja siisteys luetaan kuukaudessa 15 kirjaa?
Olenko itse jotenkin mentaliteetiltani hidas (taidan olla, ks. alempaa),saamaton (taidan olla sitäkin) vai onko kyseessä joku erityinen lukutekniikkalaji?
Moni kirjabloggaaja tekee hienoja (siis ajatuksen kanssa luettavia eikä mitään hömppää) merkintöjä vielä päivittäin, mikä ilahduttaa blogin lukijaa suunnattomasti. Merkintöjä oikein odottaa.
Mutta miten tuokin temppu tehdään? Vaikutelma kirjastahan voi tulla aika nopsasti, vrt. onko kirja hyvä vai huono tai jotain keskeltä. Mutta eikö teillä koskaan jää joku kirjan ajatus tai lause pyörimään mielen sopukoihin, josta kehkeytätte jotain ajatusta tai yleistä maailmanmenoon liittyvää ihmettelyä eteenpäin? Itse saan tällaista pohdintaa muotoiltua vasta muutaman päivän kuluttua kirjan lukemisesta (mikä ei tietenkään estä siirtymistä lukemaan jo seuraavaa kirjaa).
Tällaisesta "kirjan aikaansaamien, yleiseen maailmanmenoon ja elämänkulkuun liittyvien ajatusten ja pidemmälle ja eteenpäin pohdintaa" ei kuitenkaan kovin paljon blogata. En oikein tiedä miksi? Ei kai se mitenkään meille naisille ole tyypillistä? Tai kirjan lukemiseen liittyvää tyypillistä? Vai onko kirjablogi tiukasti kirjablogi sanan varsinaisessa merkityksesä, että kirjasta vain ja kirjan herättämistä pidemmälle menevistä ajatuksista ei.
Jokatapauksessa nämä kaksi asiaa ovat jo pidempään mietityttäneet. Tunnen jopa laiskuruutta ja huonommuutta siitä, että itse en millään enkä koskaan kykenisi kymmenen kirjan *säännölliseen* kuukausittaiseen lukuvauhtiin puhumattakaan siitä, että kultivoituneita hyvin muotoiltuja ja muotoutuneita ajatuksia pystyisin kirjoittamaan päivittäin. Toisaalta kyllä tunnen itseni ja ominaisuuteni, joten olen sinut "tekemisieni" kanssa. Mutta toisaalta kyllä ihailen ja kunnioitan kirjablogeista välittyviä aikaansaapia ja tarmokkaita ihmisiä kovasti.
Olisipa mukava, että joku bloggaisi näistä pohdinnoista, jolloin saataisiin asioista enemmän keskustelua.
Omasta puolestani vastaan anonyymille. Minä olen kotiäiti, joten siinä mielessä minulla on paljon paremmat mahdollisuudet lukea kuin monella muulla. Toisaalta kahden alle kaksivuotiaan äidillä on harvoin rauhallista lukuaikaa, vaan keskeytyksiä tulee välttämättä.
VastaaPoistaKun jostakin asiasta oikein tykkää, sille löytyy kyllä aikaa. Minulla lukeminen ja bloggaaminen on vienyt aikaa muilta harrastuksilta, etupäässä televisiolta (ei kyllä haittaa) ja musiikilta (tämä vähän harmittaa). Tietysti oma lukuvauhti vaikuttaa myös asiaan.
Se, mitä asioita ihmiset kirjoittavat blogeihinsa vaihtelee luonnollisesti mieltymysten mukaan. Minulla on tapana kirjoittaa aika paljon juuri tuollaisia yleiseen maailmanmenoon liittyviä pohdintoja, joita kirja on herättänyt. Toki kauhean syvällisiksi en ajatuksiani väitä:)
Mutta minusta on aivan turhaa tuntea saamattomuuden tunnetta: lukeminen on nautinnollinen harrastus: toiset tykkäävät ahmia monta kirjaa viikossa, toiset makustella hitaammin:)