Kuva Helsingin kaupunginkirjaston sivuilta
Lastenkirjahylly-blogin Rouva Huu ei oikein innostunut mainostoimisto Punkhelsingin kampanjalle tekemästä ilmeestä. Esitteessä mm. kerrotaan, että lukevia miehiä ja poikia voidaan pilkata vaikkapa lukutoukiksi, kirjaurpoiksi ja vissysukkapojiksi. Viimeinen pilkkanimistä ei oikein näin maalaiselle aukea. Humoristiseen sävyyn on kirjoitettu Hesarin juttukin, jossa kerrotaan Jamien ensimmäisestä avoimesta tilaisuudesta (toimittajana Jorma Erkkilä).
Onpa mainostoimiston ideoista mitä mieltä hyvänsä, Jamit on oikein kannatettava kampanja. Miesten toivoisi enemmän lukevan julkisesti ja puhuvan kirjoista ja lukemisharrastuksestaan. Pojat nimittäin tarvitsevat esimerkkejä, ja kukapa olisi parempi esikuva kuin oma isä. Kirjapinot yöpöydille! Niin toivon minä.
Hieman pistää kateeksi täältä periferiasta seurata, mitä pääkaupungissa puuhataan. Jamit tapahtumiin ovat lupautuneet isänniksi mm. Tommy Lindgren, Kari Peitsamo, Jani Toivola, Jukka Relander ja munkki Serafim. Onneksi me salolaisetkaan emme jää ihan ilman, sillä lokakuussa meille tarjotaan Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan liittyen kirjailijailtoja, joiden esiintyjät ovat Kaari Utrio (12.10.), Leena Lander (19.10.) ja Juha Ruusuvuori (26.10.). Kaikki kolme ovat salonseutulaisia tavalla tai toisella. Melkein pääsi itku, kun huomasin Leena Lander -illan osuvan syyslomaviikolle. Tiedän, etten pääse sinne L.
Muuten, tunnen kyllä montakin lukevaa vihreää!
Minäkin kuulin radiosta tästä ilmiöstä puhuttavan. Ehkä kirjastoissa pitäisi olla meille miehille oma osastonsa. Onhan niitä miesten ja naisten lehtiäkin, heh-heh!
VastaaPoistaSiinä taisi tulla radiosta edellä juttua vanhoista keittokirjoista. On varmaan miehiä, joita nekin voisivat kiinnostaa, sillä miesten liemiruokaharrastuksella on pitkät perinteet, jotka kukoistavat etenkin vaimon poissaollessa. Uskon silti, että moni mies etsii kirjastoista jotain toisenlaista luettavaa. Itse asiassa minäkin luulin tämän bloggauksen otsikon nähdessäni, että onpas joku etsinyt käsiinsä Pekka Kejosen vanhan Jamit-novellikokoelman...
Hahaa, minä taas luulin postauksen otsikon viittaavan irkkujameihin, joista oli myös juttua tämän päivän hesarissa :). En ole irkkujameissa käynyt (paitsi Kaustisella), mutta yksi jutussa kuvatuista ja haastatelluista muusikoista oli soittamassa häissäni ja mieleen tuli nostalgisia muistoja :).
VastaaPoistaMitä kampanjaan tulee, minäkään en tiedä mitä tarkoittaa vissyjne, eikä erilaisten haukkumanimien luettelo varmaankaan kannusta tuleemaan esiin kaapista :D
Minäpä taas vähän "kääntelen" tätä asiaa, vaikka en oikeasti ole mitenkään erityisen kriittinen tässä asiassa. Kunhan vain huvikseni mietin mielessäni ja joskus näin ääneenkin ihmettelen.
VastaaPoistaOn todella hyvä, että miehet lukevat. Tai että kaikki lukisivat. Ja että etenkin nuoret lukisivat. Se tekee hyvää kielelle, kirjoittamiselle, asioiden suhteuttamiselle niin itsensä kuin maailmantapahtumien suhteen. Hyvä asia. Kaikinpuolin.
Sitten pieni ihmettely. Miesten lukuharrastusta edistetään henkisillä tukitoimilla (tukiryhmän perustaminen) ja imagonnostolla, siten että lukeva mies ei ole mikään "hissukka". (Tai mitä ne kaikki kuvailevat termit olivatkaan). Että lukeva mies ei missään nimessä leimaudu millään negatiivissävytteisellä merkityksenannolla. Mutta miksi kampanjaa ei voitaisi tehdä toisinpäin! Lukeva mies on älykäs, miehekäs, kiinnostava, vetovoimainen, seksikäs, ylivertainen yms. myönteisiä arvioita lukemiseen liittyen.
Muistan kun luin teininä ja vääjäämättä se vaikutti ainekirjoitukseen suotuisalla tavalla, niin kuulin kyllä olevani hikari, pinko, lukutoukka ja ties mikä hissukka, kun luin mieluummin kuin vetäisin jokaviikonloppuiset kännit kaveriporukassa.
Voiko lukijanaista pitää mieluummin hissukkana kuin lukevaa miestä? Jos voi, niin miksi voi? Millä perusteella toinen määritelmä on hyväksytympi kuin toinen. En ole kuullut kyllä lukijahissukkanaisille perustetusta tukiryhmästä ever...:)
Noo, tämä oli vain tämmöinen kun rupesin miettimään sitä, miksi kummassa tuo hissukka-asia on niin kamalan imagokielteinen suhteessa mieheen, kun tämänsorttisia naiskampanjoja tuskin olen nähnyt. Kunhan vain mietin...
Kiva kun mietit, Anonyymi! Hyvin sait pöyhäistyä asiaa. Minä jo liikutuin pelkästään siitä, että lukemisen profiilia edes jotenkin nostetaan. Sitä kun ei nykypäivänä lasketa edes harrastukseksi, koska siihen ei liity kovinkaan paljon ulospäin näkyvää toimintaa. Nojatuolissa kirja sylissä tuntikausia istuskelu ei oikein istu "harrastuksen" kaavaan, jossa pitää lähteä kotoa, mieluiten autolla, johonkin, missä on muita ihmisiä tekemässä sitä samaa jne.
VastaaPoistaTyössäni olen käynyt vuosikymmeniä kamppailua poikien lukemattomuutta vastaan, joten kai tämä vetoaa siksikin minuun ihan tällaisenaan. Olen kyllä ihan samaa mieltä, että kirja miehen kädessä on seksikäs näky! Ainakin, jos se on kaunokirjallisuutta ;)
Kai tuo kampanja on ihan hyvä asia. Minulle ei ollut tullut mieleenkään, että lukeminen voisi olla jotenkin hävettävä asia, vaan päinvastoin! Sen vuoksi en koekaan koko kampanjaa kovin läheiseksi, vaan aion jatkaa kuten tähänkin saakka: luen siellä missä satunkaan olemaan silloin kun aikaa on.
VastaaPoistaOlut on varmaankin ajateltu houkuttimeksi, jolla miehiä voisi saada liikkeelle, mutta haluaisin kyllä ajatella, että lukea voisi ihan selvinkin päin.
Jos jollakin on kustantajiin tai vastaaviin yhteyksiä, niin vinkatkaapa, että Suomesta puuttuu lukemisharrastusta käsittelevä populaaritietokirja. Millainen on lukuharrastuksen historia Suomessa kansakoululaitoksen ja lukutaidon kehittymisen osalta? Millaisia mielikuvia liitetään lukemisharrastukseen? Millaisia mielikuvia liittyy erilaisiin lukijoihin? Erilaisia kirjatyyppejä lukeviin lukijoihin? Miten käsitykset erovat eri ikäisten lukijoiden kohdalla? Millaisia käsityksiä liitetään lukevaan nuoreen tai lukevaan vanhukseen? Eroavatko käsitykset; miten ja miksi? Millaista lukemista voi pitää "lukemisharrastuksena"? Onko käsityksillä ja mielikuvilla alueellisia ja maantieteellisiä eroja? Sosiaaliluokkaeroja?
VastaaPoistaMielenkiintoisia kysymyksiä olisi lukemisharrastusta käsittelevään tietokirjaan vaikka kuinka. Minulla ei ole ainakaan tiedossa tällaista julkaisua Suomessa.
Olen samoilla linjoilla kuin Jori. En oikein käsitä, miksi lukemisharrastusta pitäisi jotenkin "puolustella" tukitoimilla että se ei ole jotain negatiivissävytteistä. Onko siinä sitten yleisemmin jotain tämänsuuntaista yhteiskunnallista mielikuvaa, koska itselläni ei ainakaan ole. Koen lukevat ihmiset usein ajatuksiltaan kiinnostavampana (+muuta myönteistä).
VastaaPoistaJos minulta olisi mainostoimisto kysynyt, niin olisin lanseerannut kampanjan juuri enemmän myönteisten mielikuvien ja merkitysten avulla kuin jonkin "välty negaatioilta" -mielikuvakampanjan avulla. Siinähän tulee samalla sivulauseessa myöntäneeksi, että lukemisessa on jotain hävettäviä mielikuvia. Onko siis näin yhteiskunnassa jotenkin yleisesti? Tiedättekö? Tai mikä on teidän mielipiteenne?