Kirjan innoittama sunnuntain lounasretki

Miehen kanssa ajelemme moottoripyörällä sään salliessa. Sunnuntaisin harrastamme lähimatkailua, ajelemme pari tuntia ja käymme jossakin kivassa paikassa syömässä ja kahvilla jossakin toisessa. Muutamia vakipaikkojakin meillä on, mutta uusia kohteita katsastamme mieluusti.

Viime viikolla kuuntelin Leena Lehtolaisen toimintajännärin Henkivartija. Torstaina sain kirjastosta tekstarin, että jatko-osa Oikeuden jalopeura olisi noudettavissa. Kunhan saan senkin kuunneltua, kirjoitan kirjoista tänne yhteispäivityksen. Mutta jo Henkivartijaa kuunnellessani ajattelin, että uusi sunnuntairetkikohde on löytynyt. Kirjassa nimittäin useampaan otteeseen vieraillaan Degerbyssä sijaitsevassa Kopparnäsin kievarissa, josta en ollut ennen kuullutkaan. Hilja Ilveskero ja David Stahl syövät siellä ainakin pippuripihvit kynttilänvalossa (Hiljalla on käsilaukussaan annos suippuseitikkiä, jonka hän aikoo sujauttaa Davidin lautaselle). Kievarissa pitää seminaariaan myös vihreiden eduskuntaryhmä, ja myöhemmin Hilja ja David nautiskelevat kievarin kylpytynnyrin rentouttavasta lämmöstä.

Lehtolainenkin kyllä toteaa, että kievari sijaitsee keskellä metsää, mutta silti paikka on melkoinen yllätys, kun perille lopulta löytää. Rakennukset ovat 1970-luvun tasakattolaatikoita, ja viereisellä tontilla sijaitsee jokin teollisuusyritys, joka säilöö puolustusvoimien vanhaa kalustoa. Tänään oli melko hiljainen sunnuntaipäivä, sillä yhdenkään huoneen edustalla ei näkynyt autoa tai muuta elonmerkkiä. Ravintolan ovi oli kuitenkin kutsuvasti auki, ja sinne uskaltauduimme. Salissa oli ihan viihtyisän näköisesti katettuja pöytiä, mutta keittiö on jonkinlaista avomallia, tiskin yli näkee sinne. Kassatiski sijaitsee poikittain keittiöön nähden, joten jos asettuu salin takimmaiseen nurkkaan, kuten Hilja, ei voi nähdä emäntää, joka lukee iltapäivälehteä kassan takana. Meille suositeltiin listalta silakkapihvejä, jotka olivatkin sitruunan puutteesta huolimatta maukkaita ja perunamuusi oli hyvää myös. Pippuripihviä ei tänään listalla ollut, eikä viinilistaakaan näkynyt, vaikka David sitä kirjassa huolella tutkiskelikin ennen tilausta. Ainoina asiakkaina meitä palveltiin ripeästi, ja ruokailu sujui rattoisasti radion pauhatessa taustalla MM-kisojen viimeisiä lajeja...Bonusta vielä siitä, että menomatkalla meitä käveli Kopparnäsintiellä vastaan itse kirjailija miehensä kanssa!

Sisäkuva ravintolasta (kievarin nettisivut)

Kotiin kiersimme sitten tutun kahvilan kautta. Jos on joskus matkalla Inkoon suunnalla, kannattaa ajaa idyllistä Fagervikin museotietä. Kartanon alue on todella kaunista ja huolella hoidettua. Ihan tienlaidassa on Prästgård Cafe, josta saa hyvää kahvia ja ihania leivonnaisia. Ne voi nauttia joko ulkona puiden katveessa tai sisällä, jos sää on liian kylmä.

                                                             Inkoon kunnan nettisivut