...ihanan leivoksen, jos osaisin! Reseptikin oli torstaina 8.9. Helsingin Sanomien ruokasivuilla. Toimittaja Riitta Saarisen kirjoittamassa jutussa kerrotaan, että Ahon nimikkoleivos on suunniteltu Iisalmessa, tekijöinä kondiittori Katja Kärkkäinen ja Johanna Ehnqvist. Neuvoa on kysytty ihan Tukholmasta saakka Ahon sukulaisilta, jotka paljastivat, että Aho oli mieltynyt lakkoihin ja vaniljajäätelöön. Lakkahilloa ja vaniljasokeria tuleekin leivoksen täytteeseen. Mutta se ohje! Tavallisen leipomispeukalon omistava sunnuntaileipuri alkoi huokailla jo siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt valmistaa marenkilevy. Entäpä sitten valkosuklaakuorrute? Miten taivaan tähden kastetaan koottu leivos haarukalla 250 grammaan sulatettua suklaata?? Sehän on säälittävän pieni liru.
No, tyydyimme ihan oikean kondiittorin leivoksiin täällä. Syntisen suussasulavaa. Luulenpa, että Ahokin olisi paremman puutteessa tyytynyt tummasta suklaasta ja mascarponesta tehtyyn hentuseen.
Merkkipäivän kunniaksi pöllyttelin vähän pölyjä omista Aho-kokemuksistani. Opiskeluaikana herran tuotantoon tuli tutustuttua, kirjanpidon mukaan on tullut luettua kertaalleen Omatunto ja Papin tytär, sekä kahdesti Panu, Juha, Papin rouva ja Yksin, Rautatie varmaan useampaakin kertaan. Varma olen myös siitä, että olen lukenut Helsinkiin ja lastuja melko pinon. Omassa hyllyssä nököttää edellä mainituista suurin osa SKS:n julkaisuina. Ellin tarinasta olen pitänyt eniten.
Omana opiskeluaikanani 1980-luvulla biografista lähestymistapaa pidettiin lähinnä kirosanana kirjallisuudentutkimuksessa, joten kirjailijoiden elämäkertatietoja ei kovin laveasti kertailtu. Muistaakseni Ahon omintakeiseen elämäntapaan kuitenkin ainakin viitattiin, vaikka en siitä sen kummemmin silloin kiinnostunut. Luin kuitenkin jossakin vaiheessa 1980-luvulla Järnefeltin Vanhempieni romaanin, jossa Ahollakin on osuutensa.
Ahon elämänvaiheista kiinnostuin oikeastaan vasta, kun tartuin Tuula Levon kirjan Neiti Soldan. Sittemmin katsoin tv:stä Venny-sarjan, josta myös pidin. Venny ja Tilly olivat melkoinen sisaruspari! Kunhan ehdin, on tartuttava Rajalan Aho-kirjaan. Onko joku jo lukenut? Mikä on teidän mielestänne parasta Ahoa?
Minä olen lukenut Aholta toistaiseksi Rautatien, Juhan, Papin tyttären, Papin rouvan sekä Yksin-pienoisromaanin. Todennäköisesti jokusen lastunkin tai muun lyhyen kirjoitelman. Nyt hyllyssä odottavat Panu sekä uusi Valikoima lastuja. Todennäköisesti luen myös Rajalan kirjoittaman elämäkerran, ja Venny-tarinat kiinnostaisivat myös, vaikken ole toistaiseksi niitä lukenut tai katsonut.
VastaaPoistaPidän Ahosta ihan hirveästi. Ihmettelen erityisesti, kuinka hyvin hän osaa kuvata naisen sisäistä sielunmaisemaa.
Ihmettelen, ettei Vennyä ole esitetty uusintana. Se on kuitenkin iso kotimainen tuotanto nykymittapuulla.
VastaaPoistaOmat suosikki-Ahoni ovat Papin tytär, Papin rouva ja Juha. Rautatietä en varmaankaan ole lukenut, mutta jotenkin tällaisena syntysavolaisena se on kirja, joka minun kuuluisi lukea ja pian. Olkoot se seuravaa Ahon kirjani!
VastaaPoistaTuo Neiti Soldan kiinnostaisi myös. Kävin muutama vuosi sitten Tuusulan Aholassa, mutta Ainolaan ja Halosenniemeen verrattuna paikka oli pettymys siksi, että se toimikin kouluna eikä ollut museo (kuin pienen vitriininäyttelyn verran). Toisaalta sopii jotenkin Ahon ja Soldanin aikaa ajatellen, ehkä jopa kunnioittaa Ahon perintöä paremmin kuin museo?
Luin Yksin-pienoisromaanin vastikään ja sain pienimuotoisen Aho-herätyksen. Olen kyllä aiemmin lukenut Rautatien ja muistaakseni Helsinkiin, mutta olisivatkohan ne olleet lukion lukulistoilla tai jotain, kun muistelen niitä enemmän pakkolukemisina kuin varsinaisina lukunautintoina... Nyt vapaaehtoisesti luettuna Yksin ainakin teki suuren vaikutuksen: ihanan rikasta ja elävää kieltä ja mielenmaisemaa! Seuraavaksi aikeissa olisi tarttua Papin rouvaan ja tyttäreen sekä Juhaan.
VastaaPoistaMainio leivosresepti tosiaan. Konditoriaostos oli varmasti hermoja säästävämpi valinta, ja lukemisellekin jäi enemmän aikaa kun ei tarvinnut ryhtyä marenkia vääntämään! :)
Luru, Papin tytär sitten ennen rouvaa :) Aho on loistava kielenkäyttäjä, kieli maistuu edelleen tuoreelta.
VastaaPoistaMinä luin Rouvan ennen Tytärtä, ja se on toki kronologisesti väärä järjestys, ja ehkä siksikin, että Rouva oli minusta aika paljon parempi, joten Tytär oli vähän pettymys (vaikka hyvähän sekin on).
VastaaPoista