Sain eiliseen kirjoitukseeni Elokuun tilinpäätös kivoja kommentteja, kiitos kaikille! Pisimpään oli avautunut Anonyymi. Harmi, että A. ei jättänyt edes mitään nimimerkkiä. Käykää ihmeessä lukemassa A:n kirjoitus kommenttiloodastani.
Anonyymi pohdiskelee kirjoituksessaan ikuisuusaihetta, eli sitä, mistä ihmisen arkeen riittää aikaa lukemiselle kaiken muun välttämättömän lisäksi. Nykyään vielä monet ahkerat lukijat vielä jaksavat ja ehtivät kirjoittaa lukemastaan pitkiä blogikirjoituksiakin. Olen tähän samaan kysymykseen törmännyt tasaisesti vuosien ja vuosikymmenten aikana. Vastaaminen ei aina ole helppoa. Jostakin aikaa vain on siunaantunut. Yritän nyt ruotia kysymystä omalta kannaltani, täydentäkääpä muut, kiitos!
Yksi tärkeä tekijä on varmastikin tottumus. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat osa omaa elämäntapaani. Aikaisemminkin on blogeissa keskusteltu mm. kodin esimerkistä lukemistottumuksissa. Minä olen kasvanut melko paljon lukevien ihmisten lähellä. Kyseessä ei ole ollut mitään himolukijoita, vaan lukemista on pidetty mukavana harrastuksena ja oivallisena keinona rentoutua, ruumiillisen työn (myös "oikean" työn) vastapainona. Perheeni ei siis ollut mikään akateeminen kulttuuriperhe. Kuitenkin opin jo lapsesta asti siihen, että aina oli jokin kirja tai ainakin Akkari käden ulottuvilla. Kaikki joutilas aika käytettiin lukemiseen. Tosin tv:täkin katsottiin, mutta 1970-luvulla tarjonta oli melko suppeaa, jos sanotaan kauniisti. Asuimme maalla, joten hengailuun kavereitten kanssa ei olut mahdollisuutta. Samaa elämäntapaa jatkan edelleen. Joskus tulee kotona sanomistakin, kun kirjat kuulemma ajelehtivat missä sattuu. Mutta niiden täytyy olla aina saatavilla, yöpöydällä, nojatuolin käsinojalla, tietsikan vieressä... Usein on enemmän kuin yksi työn alla!
Käyn töissä, säännöllisen epäsäännöllisessä päivätyössä, johon kuuluu myös kotona tehtäviä juttuja. Lisäksi avustan aika aktiivisesti paikallista sanomalehteä, johon teen kirja- ja teatteriarvioita. Sekin siis selittää osaltaan lukuvauhtia. Perhekin on, tosin lapset ovat jo teini-ikäisiä, joten ihan konkreettista hoitamista he eivät enää niin paljoa tarvitse. Toki kodinhoitoon, ostoksiin, ruoanlaittoon ym. kuluu minultakin tunti poikineen viikossa. Mutta kotihommien suhteen en ole mikään armoton perfektionisti, ja lapset ja mies osallistuvat niihin. Puutarhamme on melko helppohoitoinen, sillä jos saan valita puutarhatyön ja lukemisen välillä, kirja voittaa armotta.
Harrastukseni olen jättänyt minimiin, mutta en lukemisen takia, vaan lähinnä lasten harrastuksiin kuljettelun paljouden takia. Minun harrastukseni ovat nimenomaan lukeminen ja kirjoittaminen. Käymme teatterissa ja joskus elokuvissakin. Tv:tä katsomme hyvin valikoiden, korkeintaan muutaman tunnin päivässä, usein ei ollenkaan. Unta tarvitsen 8 - 6 tuntia vuorokaudessa. Ennen nukahtamista yleensä luen, yllätys. Liikuntaa harrastan, pääasiassa lenkkeilyä, joten voin kuunnella halutessani samalla äänikirjaa. Kuunteluaikaa tulee myös työmatkoista. Istun autossa ainakin kymmenen tuntia viikossa, mikä selittää äänikirjojen kulutusmäärän. Tekninen lukunopeuteni on kaikesta harjoittelusta huolimatta melko hidas, enkä oikein pysty mihinkään kirja päivässä -tahtiin, pari viikossa on sopiva määrä.
Anonyymi pohdiskeli myös sitä, miten pystyy kirjoittamaan lukemastaan kirjasta heti. En usein pystykään, kyllä sulatteluaika on tarpeen. Esimerkiksi nyt alitajunta jauhaa Marttisen Eroa, joka on niin tuhtia tavaraa, ettei siitä kannata mitään pika-arviota tehdä. Kevyemmästä, vaikkapa Reijo Mäen Mustasiivestä, voi sen sijaan kirjoittaa nopeasti, ja usein täytyykin, ettei kaikki katoa mielestä! Aika usein huomaan jo lukiessani miettiväni, mistä näkökulmasta kirjaa voisi kirjoituksessa käsitellä. Tätäkin aihetta muuten on jossakin päin blogimaailmaa hiljattain pohdiskeltu, ainakin siinä mielessä, tuleeko kovin nopeasti lukemisen jälkeen kirjoittaessaan liikaa tai aiheettakin kehuneeksi. Joskus teen vielä jälkikäteen lisäyksiä omiin kirjoituksiini, eiväthän ne mitään jumalansanaa ole. Blogiin voi helposti tehdä muutoksia, lehteen sen sijaan on lähetettävä valmis teksti. Siksi lehtiarviot kypsyvät kauemmin, joskua viikonkin, jos ei ole erikseen pyydetty nopeaa arviota.
Anonyymi kirjoittaa vielä: Tällaisesta "kirjan aikaansaamien, yleiseen maailmanmenoon ja elämänkulkuun liittyvien ajatusten ja pidemmälle ja eteenpäin pohdintaa" ei kuitenkaan kovin paljon blogata. En oikein tiedä miksi? Ei kai se mitenkään meille naisille ole tyypillistä? Tai kirjan lukemiseen liittyvää tyypillistä? Vai onko kirjablogi tiukasti kirjablogi sanan varsinaisessa merkityksesä, että kirjasta vain ja kirjan herättämistä pidemmälle menevistä ajatuksista ei.
Mielestäni olen ainakin yrittänyt kirjoittaa myös näistä asioista. Lähi-itään sijoittuvia kirjoja (Jeninin aamut,
En suostu vihaamaan) luettuani olen pohdiskellut mm. tiedotusvälineitten kautta saatavaa informaatiota ja oman tiedon hävettävää vähyyttä. Pedofiliasta olen tuntojani kirjoittanut Hilkka Raviloa käsitellessäni, Kähköstä lukiessani en ole voinut olla pohdiskelematta Suomen historian käännekohtia ja vaikutuksia ihmisten kohtaloihin. En ehkä sitten osaa oikein pukea näitä ajatuksia sanoiksi. Kirjablogina kuitenkin halun oman blogini pitää, enkä halua esimerkiksi ajaa pois lukijoita liiallisella paasaamisella tai poliittisella julistamisella. Eivätkä ne oikein muutenkaan ole ominta alaani.
Loppuyhteenveto: rakastan lukemista, enkä voisi elää ilman kirjoja!
Voi, miten hieno kommenttituo anonyymin olikaan. Se herätti niin monia ajatuksia minussa. Koska anonyymi rohkaisi asian pohdintaan, uskaltaudun kirjoittelemaan aiheesta minäkin, jos vain sopii, Kirsi.
VastaaPoistaTämän ajan kanssa käyn painia jatkuvasti...
Kaikin mokomin, kirjoita toki!
VastaaPoistaOli tosiaan hyvä kommentti. Saatanpa minäkin palata aiheeseen laajemmin :)
VastaaPoistaKävin jo Valkoisen kirahvin luona kommentoimassa omia tottumuksiani, mutta sinun hienon kirjoituksesi (ja anonyymin hyvän kommentin) innoittamana saatan tehdä aiheesta oman postukseni, vaikka minun lukumääräni kalpenevat sinun määriesi rinnalla. olen vain hidas lukija, enkä toisaalta halua tehdä lukemisesta itslleni mitään suorittamista (mitä se todennäköisesti olisi, jos lukisin enemmän)
VastaaPoistaKivaa pohdintaa tosiaan.
VastaaPoistaItse voin sanoa, että meillä ei ole telkkaria ostettu viimeisen muuton jälkeen, joten sanoisin, että esimerkiksi tv:n katseluaika on sijoitettu nyt lukemiseen.
Luen vähän joka paikassa. Lapset ulkoilevat puistossa, minä luen. En aina, joskus viihdytän lapsiani, mutta usein lasteni ikäiset viihtyvät jo ihan itsestään ja olen enemmänkin häiriöksi kuin iloksi, joten en oikein viitsi kökkiä ilman kirjaa.
Nyt kun työt alkoivat, onkin ollut vähän taas vaikeaa löytää aikaa lukemiseen, kun illallakin työasiat pyörivät monesti mielessä.
Meillä lapset katsovat lastenohjelmia areenasta, ja sen ajan usein luen.
Mistä se aika on pois. No, varmaankin niistä kotitöistä. Meillä siivotaan kerran viikossa, eikä imuroida joka päivä. Onneksi on kodinkoneet, jotka hoitavat pesutyöt. Sosiaalinen elämä ja harrastukset. No, rehellisesti sanoen, lasten syntymän myötä aika moni sosiaalinen suhde tulee hoidettua netin kautta. En kuitenkaan ole erakko, mutta vaikka oltaisiin päivä viettämässä sosiaalista elämää, niin palaan illalla kirjan pariin. Usein lapsetkin ovat tällöin niin väsyneitä, että katsovat omaa ohjelmaa. Harrastukset. No, niitä ei ole ollenkaan samalla tavalla kuin vaikka 10 vuotta sitten: jos silloin olinkin salilla 5 kertaa viikossa, niin en nykyisin enää jaksa enkä viitsi. Harratan hyötyliikuntaa ;D
Ja kuten eräs kirjailija sanoi, onneksi lapsilla on toinenkin vanhempi ja toisella vanhemmalla ns. omaa aikaa. Sen oman ajan käytän usein kirjoittamiseen tai lukemiseen, enkä herran jestas mihinkään siivoamiseen!
Hienoa, että saatiin näin kiinnostava aihe pohdittavaksi! Kaikki vain kirjoittelemaan, eihän aiheita voi kukaan omistaa :)
VastaaPoistaSuorituslukeminen on minullekin kauhistus. Joskus joutuu jonkin kirjan puolipakolla lukemaan, kun on luvannut jutun kirjoittaa. Sen jälkeen on ihanaa saada valita omien mieltymysten mukaan.
Piti vielä kirjoittaa, että toisinaan joku kirja ei herätä oikein mitään ajatuksia, eikä siitä saa juuri mitään irt siksi.
VastaaPoistaToisinaan taas kirja herättää paljon ajatuksia, ja itse ainakin pohdiskelen (omasta mielestäni) paljon asioita mielessäni - ja myös blogissani, niitä kirjan ja kirjojen herättämiä.
Ja myös paljon jälkikäteen kirjan herättämät ajatukset jäävät mieleen pyörimään. Mutta eihän blogikaan nyt ihan avoin tilityspäiväkirja ole, eli ei siellä kaikkia ajatuksia kerro - ja yleensähän ajatukset, ne kirjoista syntyneet, tahtovat sekoittua entisiin - ja sitä ihmisenä kasvaa ikään kuin huomaamattomasti.
Tämä on tosiaan mielenkiintoinen aihe ja kysymys, mitä usein kysytään minultakin. Ja sitten sitä alkaa vähän nolostellen miettimään, että mitä olennaista jätän tekemättä :)
VastaaPoistaOlen nyt tosi laiska (mutta meidän bloggaajien aikahan on kortilla) ja copypastaan kommentin, jonka kirjoitin tuohon aiempaan postaukseesi:
Minä olen kotiäiti, joten siinä mielessä minulla on paljon paremmat mahdollisuudet lukea kuin monella muulla. Toisaalta kahden alle kaksivuotiaan äidillä on harvoin rauhallista lukuaikaa, vaan keskeytyksiä tulee välttämättä.
Kun jostakin asiasta oikein tykkää, sille löytyy kyllä aikaa. Minulla lukeminen ja bloggaaminen on vienyt aikaa muilta harrastuksilta, etupäässä televisiolta (ei kyllä haittaa) ja musiikilta (tämä vähän harmittaa). Tietysti oma lukuvauhti vaikuttaa myös asiaan.
Se, mitä asioita ihmiset kirjoittavat blogeihinsa vaihtelee luonnollisesti mieltymysten mukaan. Minulla on tapana kirjoittaa aika paljon juuri tuollaisia yleiseen maailmanmenoon liittyviä pohdintoja, joita kirja on herättänyt. Toki kauhean syvällisiksi en ajatuksiani väitä:)
Mutta minusta on aivan turhaa tuntea saamattomuuden tunnetta: lukeminen on nautinnollinen harrastus: toiset tykkäävät ahmia monta kirjaa viikossa, toiset makustella hitaammin:)
Tämä on todella kiinnostavaa! Koska vastauksesta tulisi niin pitkä, paljastan omat "konstini" blogissani omassa kirjoituksessaan. Onpa tosi mahtavaa, että tällaisia asioita nousee esiin!
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe! Minäkin olen usein miettinyt, miten jotkut ihmiset ehtivät lukemaan niin paljon, kun tuntuu että käytän itse todella paljon vapaa-ajastani lukemiseen, teen kuuden tunnin työpäivää eikä minulla ole lapsia ja SILTI tuntuu, että saan luettua paljon vähemmän kuin muut. Ei nyt sillä, että tämä mikään kilpajuoksu olisikaan, mutta välillä olen ihmetellyt asiaa. Omaa lukuviikkoani tutkailinkin joskus blogini alkuaikoina, että milloin ja missä tulee luettua ja kuinka monta tuntia päivässä. Ehkä tutkailen asiaa taas uudelleen joku syksyilta.
VastaaPoistaHyvänen aika... on tämä some ihmeellistäkin ihmeellisempi estradi! a) joku voi olla kiinnostunut edes lukemaan aivoituksiani b) miten nopeasti todella mielenkiintoisia erilaisia näkökulmia asioihin tulee.
VastaaPoistaKommentoin nyt tässä vain tämän blogin pääpostausta. Olen aivan vesissä silmin, että kirjallisuuden harrastamisesta nostetaan esille myös muita sen ulottuvuuksia kuin esimerkiksi sitä, mitä aiotaan lukea tai oliko kirja hyvä vai huono omasta mielestä (tärkeitä ja olennaisia asioita nämäkin aiheet, ei siksi). Mutta tarkoitin niitä muita vivahteitakin lukemiseen liittyen... Siis hirveän ISO ja kaunis kiitos myös niille bloggaajille, jotka ovat omassa blogissansa ottaneet tämän asian esille.
Ei se lukeminenkaan minulle vierasta ole niin, että tottumus tai harjaantuneisuus yksinomaan lukemista tai sen määrää selittäisi (pääpostaus) Vuosikymmeniä olen lukenut. Kirjoitan itse työkseni tiedetekstiä ja minun on pakko välillä lukea kaunokirjallisuutta, jotta voin lukea ja kirjoittaa tiedeformaatilla tekstiä. En tiedä, miksi näin on. Enkä tiedä onko muilla näin taikka olisiko näin esimerkiksi toimittajan työtä tekevillä. Mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin loogisesti argumentoivaa tiedetekstiä en minä ainakaan pysty tuottamaan ilman kaunoa. Levähdän aina työpäivittäin useasti kesken kirjoittamisprosessin kaunon ääressä.
Sitten se toinen eli että mistä blogataan. Tätähän sivusin jo tuossa aiemmin. En minä mitään yhteiskunnallista paasausta tarkoita. Ei niin. Ei mitenkään niin. Vaan esimerkiksi kun vaikkapa eräässä dekkarissa poliisit niin näpäkästi hakivat kaikenmaailman kansainvälisistä tietokannoista erilaisia ja jos minkälaisia tietoja hammaskartoista lähtien ja muuan aamu sitten luin HS:ta siitä parikymmentä vuotta rakenteilla olleesta kansallisesta potilasarkistosta, niin ajatus karkasi maallikkona ihmettelemään, että miten ihmeessä ja kummassa kansallinen potilasarkisto voi olla niin monimutkainen tsydeemi, kun noita kansainvälisiä, salassapidettäviä tietoja sisältäviä ja mittavia arkistojakin on ties mitä. Tämä oli nyt vain yksi esimerkki siitä ihmettelystä ja pähkäilystä, mihin kummallisuuksiiin kirjojen lukeminen voi stimuloida. Eihän tällaisessa ihmettelyssä ole mitään paasausta. Päinvastoin! Potkujahan niitä on työpaikoista tullut kaikennäköisen paasauksen vuoksi. Mutta kirjat kaiketi stimuloivat kaikenlaista kiemurtelevaa oheisajatteluakin :) - kutsutaan sitä sitten niin. Mikä näiden kiemurajatusten osuus on kirjablogeissa ja mikä ajatusten esiinnostamisen ehdot ovat?
Ompas mielenkiintoinen keskustelu! Itselläni on helppoa: Säännöllinen päivätyö, melko lyhyet työmatkat, ei yksittäisiä erittäin aikaavieviä harrastuksia (paitsi liikunta) ja kerrostaloasunto.
VastaaPoistaTuo kirjojen herättämien "oheispohdintojen" kaipaaminen on mielenkintoinen juttu: Nyt kun sitä mietin, niin luen niitä muiden blogeista todella mielelläni! Välillä voisi miettiä asioita vähän syvällisemmin itsekin, mutta usein ukeminen on minulla vähän semmoista ahmimista ja sitten ajatusten pikaista oksentamista näppäimistölle.
Olipas tosiaan hauskaa että Anonyymin kommentti kirvoitti lisää keskustelua moneen suuntaan :-)
VastaaPoistaPalaan aiheeseen Paulan tavoin perusteellisemmin toiste, mutta tulin kumminkin lisäämään peukutuksen Kirsin juttuun, jonka selityksistä ehtimisen suhteen aika moni pätee minuunkin... ja ehdottomasti pitää peesata Ammaa! Minäkin mietin välillä nolona, mikä normaaliin ihmisarkeen kuuluva homma meillä mahtaa olla tekemättä - ja onko se oikeasti ihan välttämätön jos en ole vielä tähän ikään huomannut :D
Oli vielä palattava katsastamaan täällä käytävää keskustelua, joka kirvoitti minut kirjoittamaan tänään. Kiitos anonyymi, virkistävistä kysymyksistä. Kiitos myös Kirsille, joka aina mainiolla tavallasi nostat ajankohtaisia kuumia perunoita esille. Tätä keskustelua tulee olemaan kiinnostavaa seurata jatkossakin.
VastaaPoistaHeips! Minäkin tupsahdin seuraamaan tätä keskustelua (ja samalla löysin uuden blogin syynättäväkseni!). Interesting, very.
VastaaPoistaJa etenkin tuo pointti, että miksei kirjoista kirjoitella "kiemura-ajatuksia"..tai siis sitä, että mitä mieleen juolahtaa. Tosin jotkut kirjabloggaajat sitä tekevät välillä. Virkistävää, sillä kirjojenhan pitäisi nimenomaan herätellä kaikenlaisia ajatuksia ja jopa eksyttää mieli kaikkialle!
Kiitos, Valkoinen kirahvi, ihan punastuttaa! Olipa todella kuuma blogipäivä eilen, mutta ansio menee Aninyymille, joka toivottavasti jo laittaa omaa blogiaan pystyyn.
VastaaPoistaTervetuloa lukijoiden joukkoon, Helmi-Maaria! Työn alla on kirjoitus Annamari Marttisen Erosta, ja ihan tarkoituksella olen koettanut tehdä siitä sellaisen, jossa omia ajatuksia ja tunteita kuvaillaan. Katsotaan, kiinnostavatko ne ketään. Toisaalta juuri Ero on sellainen kirja, joka herätti valtavasti ajatuksia, kaikki hyvätkään kirjat eivät ole. Joskus on ihanaa vain nauttia tarinasta ja kerronnasta sen kummemmin asioita pureskelematta. Viihtyä ja rentoutua. Eikö sekin ole tärkeää? Minulle ainakin on.
Hei!
VastaaPoistaOlen pitänyt omaa kirjablogiani jo vuodesta 2006. Se ei ole kuitenkaan hakukoneen löydettävissä. Olen blogannut noin sadasta kirjasta (ja vuodesta 2006 lukenut noin kolmisensataa kirjaa) eli en ole mitenkään säännöllinen bloggaaja. En tee mitään listoja, summia tai käy kirjakekkereillä tms. vaan yleensä kirjoittelen niitä asioita, mitä minkäkin kirjan lukeminen tuo mieleen. Erilaista pohdintaa ja perusteluja. Kirjablogit ovat ihan kaikki persoonallisia, mutta on niissä paljon yhdenmukaisuuttakin ja en oikein sovi sillätavoin pirtaan. On todella mukava lukea noita listoja ja kekkereitä, kun en näitä hommia itse harrasta.