Reijo Mäki: Tatuoitu taivas

Reijo Mäen sysimusta scifi-jännäri Tatuoitu taivas on ilmestynyt vuonna 1996. Oman kappaleeni painettua kirjaa sain suoraan painotalosta Keuruulta. Olimme työpaikan koulutusreissulla Otavan tiloissa vieraina, ja palveluun sisältyi myös painotaloon tutustuminen. Pois lähtiessämme saimme lahjaksi kirjan. Valita sai kahdesta vaihtoehdosta. En enää kuolemaksenikaan muista, mikä toinen vaihtoehto oli, mutta minulle ei tuottanut ainakaan vaikeuksia valita Tatuoitu taivas. Vares-dekkarit ja Tukholmaan sijoittuvat poliisiromaanit olivat jo tulleet tutuiksi siihen mennessä.

Tatuoitu taivas on Mäen tuotannossa ainoa varsinainen scifi-romaani. Vares-dekkari Hard Luck Cafe tosin sijoittuu sekin tulevaisuuteen, mutta ei näin kauas. Yhtäläistä on kuitenkin varsin tumma tulevaisuuskuva.

Tatuoidun taivaan sankari on Uno Louner, suomalaissyntyinen kolmannen maailmansodan veteraani, joka asuu keskiluokkaisten kaupunginosassa Union Cityssä. Kaupunki sijaitsee jossakin nykyisen läntisen Saksan tienoilla, sisämereksi muuttuneen Pohjanmeren rannalla. Louner elättää itsensä kirjoittamalla wc-pulpia, roskakirjallisuutta, joka nerokkaasti painetaan suoraan niin pehmeän huokoiselle paperille, että kirjan voi lukemisen jälkeen käyttää takapuolensa pyyhkimiseen. Ennen hermoromahdustaan Louner on kirjoittanut ihan oikean kirjankin, Suuren yksinäisen.

Lounerin tasainen elämä suistuu kerralla radaltaan, kun häneen ottaa odottamatta yhteyttä kaunis unkaritar Dian Kiss. Dian on pakomatkalla, ja hän haluaa Lounerilta apua. Alkaa kiivastempoinen pakomatka halki öisen ja sateisen kaupungin. Jo taksimatkalla pariskunta joutuu vakaviin vaikeuksiin, eivätkä ne ota loppuakseen. Dramaattisen vaiheiden jälkeen Dian katoaa ja Louner on useaan kertaan päästä hengestään. Häntä jahtaavat paitsi poliisit myös erittäin häikäilemättömät rikolliset. Louner selviytyy ainoastaan maanmiestensä avun ja oman erikoisjoukkokoulutuksensa avulla. Vähitellen Louner alkaa päästä kärryille siitä, miksi Dian oli vaarassa. Samalla hänelle selviää myös, että hän itse on armottomasti rakastunut hentoon kaunottareen.

Juoni siis on melko tavanomainen toimintajännärin juoni. Kirjan ansiot ovat scifiosuudessa. Mäki on luonut dystopiansa huolella, eikä aika ole onnistunut sitä kokonaan murentamaan, vaikka kirjan ilmestymisestä on kulunut jo viisitoista vuotta. Tekniikan kehitystä Mäkikään ei ole kokonaan osannut nähdä. Tietoja siirrellään edelleen kömpelöiden levykkeiden ja isokokoisten laitteiden avulla. Seurantalaite sen sijaan on pieni kuin nälkävuoden täi. Sota on aiheuttanut kammottavan ympäristökatastrofin. Suurin osa Aasiaa, Japani mukaan lukien, on lentänyt taivaan tuuliin ja sataa nyt jatkuvana mustana sateena pohjoisen pallonpuoliskon päälle. Pohjoismaatkaan eivät enää ole asumiskelpoisia. Union Cityn köyhempien kaupunginosien energiansaantia säännöstellään niin, että sähkölaitteet toimivat vain päiväsaikaan. Merkilliset taudit ja muut vitsaukset kylvävät tuhoa. Samaan aikaan kuitenkin viihdeteollisuus kerää valtavia voittoja.

Viidentoista vuoden takaisesta lukukokemuksesta muistiin oli jäänyt vain pieniä hippusia. Muistin, että Lounerin tappelunukke Conan tekee tärkeän tyrmäyksen jossakin välissä. Samaten muistin, että Maata kohti syöksyvällä meteoriitilla oli jokin osuus juonessa. Niinpä kirjan kuunteleminen oli oikein viihdyttävää, olihan kyseessä kuin uusi tarina. Äänikirjan lukijana on Janne Hyytiäinen, jonka käheän kuiskaava lukutyyli aluksi ärsytti. Mutta kuten yleensä, lukijaan tottui nopeasti ja tarina vei mukanaan. Keskivaiheilla tämänkin jännärin juoni alkoi junnata paikallaan ennen loppukiriä. Tämä tuntuu olevan lajityypin keskeinen riesa. Vareksista tuttua jaarittelua ja puujalkahuumoria kirjassa ei juurikaan ole.

Kansitaidettakin voi pikkuisen tässä vertailla. Ensipainoksen kannen on suunnutellut Anna Lehtonen. Äänikirjan ja uuden paperikirjankin kansi on modernisoitu ja tehty toiminnallisemmaksi. Kuvassa on asemiehen siluetti.

Reijo Mäki: Tatuoitu taivas

Otava 1996. Kirjassa 348 sivua, äänikirjassa 8 levyä, kesto n. 9 tuntia.

Reijo Mäen Mustasiipi