Pitääkö kirjailijan etsiä sateenkaaren päätä?
Eilisessä Hesarissa (23.9.2011) kirjoitettiin kirjailijoitten tuloista ja toimeentulosta otsikolla Käännökset eivät aina tuo kirjailijalle tuloja (Antti Järvi). Jutussa on referoitu Kirjailijaliiton torstaina julkaistua tutkimusta, jossa selviteltiin liiton jäsenien tulonlähteitä ja taloudellista asemaa. Kyselyyn oli vastannut 45 % liiton jäsenistä. Yritin selvittää liiton omilta sivuilta jäsenmäärää, mutta sieltä ei asia suoraan selvinnyt. Kun 45 % on 273 kpl, niin 100 % on…, no yli 500. Aika paljon.
Tulokset eivät varmaan ketään yllätä. Kirjoittamalla harva itsensä Suomessa elättää, vielä harvempi rikastuu. Kaunokirjailijan keskimääräiseksi vuosiansioksi on laskettu 9745 euroa, kun mukana ovat kaikki kirjoittamalla saadut tulot. Ymmärsin, että tämä luku oli saatu tämän kyselyn vastausten perusteella. Koska emme tiedä, ketkä kyselyyn vastasivat, eli oliko mukana sekä parhaiten että huonoiten ansaitsevia kirjoittajia, jää tieto hieman tyhjän päälle. Silti luku on pysäyttävä. Tyytyisinkö itse tällaiseen ansioon, jopa vähempään? Vaikka voisin tehdä juuri sitä, mitä eniten haluan? Vaikea kuvitella, vaikka tiedän, että monen muunkin on Suomessa sinniteltävä todella pienillä tuloilla, eivätkä kaikki saa edes itse valita asemaansa. Oletukseni siis on, että kirjailijuus on vapaaehtoisesti valittu ”kohtalo”. Eipä siis yllätä sekään tieto, että puolet vastanneista oli kertonut tekevänsä myös jotakin muuta työtä kirjoittamisen lisäksi. Monen on varmasti pakko. Muihin töihin käytetty aika on kuitenkin kirjoittamisesta pois. Eikö kyseessä olekin noidankehäilmiö?
Hesarin jutussa kiinnostavimmaksi tutkimustulokseksi oli siis nostettu kirjailijoiden vähäiset tulot käännösoikeuksien myynnistä. Tuula-Liina Varis, joka on liiton puheenjohtaja, kommentoi tätä jutussa ja sanoo, että käännösoikeuksien myynnistä usein uutisoidaan näyttävästi, koska nekin ovat mainosta kirjailijalle ja kirjalle ja sitä kautta tietysti myös kustantajalle. Tulot saattavat kuitenkin jäädä jopa nollille kaiken uutisoinnin jälkeen, koska oikeuksien ostaminen ei vielä takaa, että kirja oikeasti käännetään ja julkaistaan. Julkaistun kirjan myyntikin tietysti aina on arvoitus sekin.
Kiinnostava tieto oli myös se, että lasten- ja nuortenkirjojen tekijät pärjäävät taloudellisesti paremmin kuin proosan ja runon kirjoittajat. Runouden kohdalla tämä ei valitettavasti ollut yllätys, niillähän tiliä tekee vain todella harva poikkeus, mutta proosan tilanne hieman hätkähdytti. Varis arvelee, että syynä on lastenkirjojen pidempi elinkaari. Varmaan niin onkin. Lastenkirjoja Suomessa kai arvostetaan kuitenkin, niitä ostetaan lahjaksi jne. Ostajat siis ainakin arvostavat, vaikka median huomio tuntuu kiinnittyvän muutamaan aikuisille kirjoittavaan kirjailijaan kerrallaan. Mauri Kunnas taitaa olla yksi parhaiten ansaitsevia ja myyviä kirjailijoita Suomessa, mutta ei hänen uutuuskirjansa ilmestyminen ole oikein kummoinenkaan uutinen. Muista nyt puhumattakaan.
Minut uutinen sai jälleen kerran ajattelemaan kirjailijoita hyvin lämpimästi. Kiitos, että jaksatte sinnitellä huonolla palkalla ja silti kirjoittaa meille hyviä kirjoja! Lupaan lukea, ostaa ja lainata kirjoja vastedeskin, että edes joku sentti yltäisi sinne kirjailijankin lompsaan. Muunlaisiakin tuntoja juttu näkyy herättäneen. Kirjailija Kirsti Ellilä kommentoi sen pohjalta käytyä nettikeskustelua tuoreeltaan Kirjailijan häiriöklinikka -blogissaan:
”Kirjailijoiden kehno toimeentulo on jälleen ollut tapetilla. Sitä on oikein valtakunnan uutisissa esitelty. Internetin uutissivustojen kommenttiraidat ovat täyttyneet Jos et elä kirjoillasi, hanki itsellesi kunnon ammatti tyyppisillä sutkauksilla.”
Mitä muut tästä asiasta ajattelevat? Pitäisikö kirjailijan ammatista saada jotain taiteilijapalkkaa? Alkuviikosta olin luovaa kirjoittamista käsitelleellä ihanalla kurssilla, jossa keskustelimme siitäkin, voiko kirjoittamista opettaa ja opiskella ja miten asiaan Suomessa edelleen suhtaudutaan. Vanha piintynyt näkemyshän on, että paras kirjailija on lahjakas luonnostaan, jumalan armosta. Samaa ajattelua kai on sekin, että hyvät kirjailijat sitten tienaavat ansionsa mukaan, huonommat (lue: vähemmän myyvät) lopettakoot tai kuolkoot nälkään, tyhmyyttään.
HUOM! Hesarin verkkosivuilla uutinen on otsikoitu näin: Suomen kirjailijat köyhtyvät.
"Suomen kirjailijoiden taloudellinen asema on entisestään heikentynyt, sanoo Kirjailijaliitto. Arvio perustuu Turun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.
Sen mukaan kirjailijan mediaanitulo kaunokirjallisesta työstä on 2 000 euroa vuodessa."
Tämä kuulostaa paljon dramaattisemmalta, vai mitä? Mediaanihan tarkoittaa siis sitä, että puolet vastanneista tienaa vain 2000 euroa tai vähemmän vuodessa. Keskiarvo on tuo n. 10 000, koska mukana on muutamia vastaajia, jotka ansaitsevat paljon (siis suhteessa vähiten ansaitseviin). Jos kymppitonnilla vielä jotenkuten elääkin, ei kahdella tonnilla elä nälkäkurkikaan.
HUOM! Hesarin verkkosivuilla uutinen on otsikoitu näin: Suomen kirjailijat köyhtyvät.
"Suomen kirjailijoiden taloudellinen asema on entisestään heikentynyt, sanoo Kirjailijaliitto. Arvio perustuu Turun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.
Sen mukaan kirjailijan mediaanitulo kaunokirjallisesta työstä on 2 000 euroa vuodessa."
Tämä kuulostaa paljon dramaattisemmalta, vai mitä? Mediaanihan tarkoittaa siis sitä, että puolet vastanneista tienaa vain 2000 euroa tai vähemmän vuodessa. Keskiarvo on tuo n. 10 000, koska mukana on muutamia vastaajia, jotka ansaitsevat paljon (siis suhteessa vähiten ansaitseviin). Jos kymppitonnilla vielä jotenkuten elääkin, ei kahdella tonnilla elä nälkäkurkikaan.
Hyvä kirjoitus ja blogin aihe.
VastaaPoistaJotkut runoilijat voisivat yrittää sanoittaa kappaleita koska musiikin radiosoitosta sentään saa "tekijänoikeus tms maksuja". Taiteilijoiden osa on ollut kautta vuosisatojen elää köyhyydessä, harvat ovat ne, jotka tienaavat toimeentulon perheelle, ja moni kirjailija on saanut tehdä myynnilleen pitkän työn.
Kiitos tämän mielenkiintoisen uutisen esiin nostamisesta, kävin lukemassa verkkolehdestä.
VastaaPoistaMinuakin harmitti tuo, että tiedot jäivät nyt käytännössä tyhjän päälle kun ei kuitenkaan oikein tiedetä ketkä vastasivat, mutta niinhän se tällaisissa kyselytutkimuksissa aina on. En kuitenkaan ole tuloksista missään tapauksessa yllättänyt, sillä en mitenkään pystyisi nimeämään 500 suomalaista kirjailijaa.
Taiteilijapalkka -systeemiin ei pitäisi mielestäni lähteä. Kuka päättäisi, kuka on tarpeeksi "oikea kirjailija" palkkaa saadakseen? Muistan jonkun vanhemman uutisen myös kirjailijaliiton tavasta jakaa apurahoja: Sekään ei vaikuttanut kovin objektiiviselta ja jotkut päätökset olivat suunnilleen hämmästyttäviä.
Mutta kyllä, kyllä kirjoittamista mielstäni voi opettaa ja oppia, ei se mitään ylimaallista touhua ole :). En nyt rinnastaisi tuota "hyvät kirjailijat tienaavat ansionsa mukaan" virkettä mihinkään lahjakkuuteen, mutta eihän siihen millään voida mennä, että kaikkia, jotka ovat kirjoittaneet kirjan tai haluavat olla kirjailijoita, jotenkin tuetaan.
Useat nykykirjailijat ovat tavalla tai toisella alan suuntaan koulutettuja. Taustalla saattaa olla toimittajan koulutusta (tai työtä, joka sekin on tavallaan koulua), kirjallisuuden opintoja, muuta kirjoittamiseen liittyvää koulutusta, kuten ihan luovaa kirjoittamista, kieliopintoja (joihin monesti sisältyy kirjallisuutta) jne. Ilman muuta kirjoittamista voi opettaa ja oppia. Kirjoittamista silti parhaiten oppii kirjoittamalla (ja lukemallakin tietysti).
VastaaPoistaMinusta tuo on tärkeä huomio, että jos kirjailija tekee muuta työtä, se on kirjoittamisesta pois ja sitä kautta myös kirjoittamalla saaduista ansioista pois. Jokunen kirjoittajahan ansaitsee opettamalla kirjoittamista. Hekin ovat onnekkaita, sillä aihe on kuitenkin hyvin lähellä omaa. Onhan vanha totuus, että se joka opettaa toisille, oppii itse parhaiten. Kouluttaminen on kuitenkin vaativaa puuhaa, ja muutaman kurssin vetäminen niin, että työt säilyvät vastaisuudessakin, vievät totta vie kirjoittamiselta aikaa.
Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta!
Mielenkiintoinen ja hankala aihe! Mietin tätä jokunen vuosi sitten tosissani. Minulla oli kausi, jolloin halusin tulla kirjoittamalla itsensä elättäväksi kirjailijaksi. Sitten se meni ohi.
VastaaPoistaToivon, että yhä useampi kirjailija saisi työstään sellaisen korvauksen, että sillä voisi elää. Symppaan lujasti aloittelevia ja jo kokeneita kirjailijoita, jotka pyrkivät kohti läpimurtoa ja kunnollisia tuloja.
Mutta toisaalta, jos ajatellaan asiaa hyvän kirjallisuuden ystävän näkökulmasta, onko ammattikirjoittaminen hyvän kirjallisuuden tae? Minusta ei. Suomessa ne kirjailijat, jotka itsensä pystyvät kirjoittamalla elättämään, tuottavat kirjan joka vuosi. On pakko. Selvää on, että useimmilla kirjailijoilla sekaan sattuu valioiden rinnalle heikompiakin esityksiä. Kun olin kuuntelemassa elokuussa Marko Kilpeä (joka siis on poliisi ammatiltaan), hän valitteli ajan puutetta. Perheellisenä kirjoittamiselle on vaikeaa löytää aikaa. Toisaalta hänkin oli sitä mieltä, että jos hän pelkästään kirjoittaisi, ei laatu välttämättä ainakaan paranisi.
Kaksipiippuinen juttu siis. Kirjailijan kannalta olisi hienoa, jos voisi keskittyä kirjoittamiseen täysillä. Tosin Paula toikin esille, että työelämä voi myös tuoda kirjoittamiseen paljon. Itse kirjoittaisin mieluummin yhden loistavan kirjan intohimosta kuin kaksikymmentä keskinkertaista rahasta.
Kiitos kommenteista kaikille! Tessan tavoin mietin vielä myöhemmin, osaisinko tehdä luettelon 500 suomalaisesta kirjailijasta. No en.
VastaaPoistaTaiteilijapalkka-asiassa ongelma on varmasti juuri tuo, että miten sitten mitataan tulokset. Olisiko kuin opintotuki, jota saadakseen on suoritettava tietty määrä opintopisteitä (vai mitä ne nyt nykyään ovat) eli vaikka 100 liuskaa painokelpoista tekstiä vuodessa? Kuka sen sitten objektiivisesti arvioisi? Kuinka kauan kirjaa saisi valmistella vain mielessään? Työtapojahan varmasti on erilaisia.
Paulan kanssa olen samoilla linjoilla, ja niin oltiin siellä kurssillakin, että nykyään uudet kirjailijat ovat enemmän tai vähemmän koulutettuja, vaikka vieläkään koulutuksen olemassaoloa ei kaikkialla tunnusteta. Jyväskylässä kuitenkin voi suorittaa luovan kirjoittamisen maisteriopinnot. Ja se on vain ääriesimerkki, koulutusta todella löytyy, kuten Paula mainitsikin.
Mielenkiintoinen näkökulma tuokin, että toinen työ voi myös tukea kirjoittamista. Sekin varmasti on yksilökohtaista, kirjailijasta riippuvaa. Eipä taida tähänkään kysymykseen yhtä vastausta löytyä! Mutta silti kaikki sympatiat ja lämpimät ajatukset niille varmasti sadoille puurtajille, jotka alle 10 000 euron kirjoittamistuloilla edelleen jaksavat jatkaa! Kirjoittamisesta pitää silloin irrota muutakin hyvää kuin mammonaa. Sitä kuitenkin tietty määrä nykymaailmassa on ihmiselle tarpeen!
Mielenkiintoinen kirjoitus! En ole kirjailijoiden palkka-asioita pysähtynyt koskaan miettimään sen tarkemmin, mutta kitkutusta näyttäisi olevan. Lukiessa tuli hieman omantunnontuskiakin: luen paljon, mutta ostan kirjoja melko vähän. Toiminko epäreilusti? Tai no, ostan ITSELLENI kirjoja vähän, mutta lahjaksi annan melkein aina kirjan. Mutta pitäisikö antaa varsinkin kotimaista tuotantoa, jotta omatunto olisi ns. puhdas? Jään pohtimaan asiaa:)
VastaaPoistaTämä on mielenkiintoinen aihe, ja ikuinen sellainen. Tuo 9745 euron vuositulo on noin 800 eur/kk. Minulla tällaiset tulot oli opiskelijana, sillä erös jakso opiskelijana meni niin että sain noin 400 eur opintotukea ja noin 400 eur/kk palkkaa osa-aikatyöstä yliopistolla. Mutta ylitin siis kirjailijan vuositulot jo niinä vuosina, jolloin sain kolmeksi kuukaudeksi kesätöitä ja palkkaa niiltä kuukausilta noin 1500 euroa, mitä pidin tuolloin huiman hyvänä palkkana.
VastaaPoistaTietenkin nuorella opiskelijalla rahankäyttötilanne on aivan erilainen kuin vaikka perheellisellä keski-ikäisellä. Minäkin asuin solussa, vuokra oli vähän yli 200 eur/kk.
Mutta eipä tähän varmaan helppoja ratkaisuja ole. Olen leikitellyt ajatuksella, että vaikka yritykset voisivat palkata "nimikkokirjailijoita", joille maksaisivat apurahaa. Toistaiseksi vain yritysten sponsorirahoja jaetaan eniten urheiluun, ja sitten varmaan esittävälle taiteelle kuten musiikille.
Hankalia kysymyksiä. Kahdella tonnilla vuodessa ei ainakaan elä ja nuo 10000 vuositulotkin olisivat aika onglemallisia jos pitää vaikkapa maksaa markkinahintaista vuokraa pääkaupunkiseudulla...
VastaaPoistaMutta kuten on myös todettu niin nuo kirjailijapalkat ovat vastaava ongelma kun noiden apurahojenkin jakoperusteet ovat usein aika omalaatuisia, ja kirjailijaliittojen sisältäkin tulee näitä "sinä et ole oikea kirjailija" kannanottoja jotka eivät riipu tuotetun tai julkaistun tekstin määrästä...
Muusta työstä päästään toiseen ajoittain kummittelevaan keskustelunaiheeseen, mistä jotkut lukijat ja kirjailijatkin ovat valittaneet, siitä että kirjailijoiden taustojen yhdenmukaistuessa kirjojen sisältökin kapenee. Kun se "kirjoita mistä tiedät" on kuitenkin varsin hyödyllinen ohje niin siinä vaiheessa kun kirjailijaksi opiskellaan niin lopputuloksena on valtavasti kirjoja joissa kerrotaan kirjailijoista ja kirjoittamisesta ja kirjallisuustieteen opiskelusta tai joissain tapauksissa sanomalehtien toimituksista tai mainostoimistoista. Muu maailma on olemassa vain vahingossa.
Vaikka muu työ onkin kirjoittamisajasta pois niin en minä sitä silti täysin hukkaanheitettynä aikana kykene näkemään...
Inspiroit sitten laajempaan vuodatukseen blogissani :)
VastaaPoista