Riittäisivätkö 9 745 euron vuositulot? Tai alle 2000 euroa vuodessa?

                                                 Pitääkö kirjailijan etsiä sateenkaaren päätä?

Eilisessä Hesarissa (23.9.2011) kirjoitettiin kirjailijoitten tuloista ja toimeentulosta otsikolla Käännökset eivät aina tuo kirjailijalle tuloja (Antti Järvi). Jutussa on referoitu Kirjailijaliiton torstaina julkaistua tutkimusta, jossa selviteltiin liiton jäsenien tulonlähteitä ja taloudellista asemaa. Kyselyyn oli vastannut 45 % liiton jäsenistä. Yritin selvittää liiton omilta sivuilta jäsenmäärää, mutta sieltä ei asia suoraan selvinnyt. Kun 45 % on 273 kpl, niin 100 % on…, no yli 500. Aika paljon.

Tulokset eivät varmaan ketään yllätä. Kirjoittamalla harva itsensä Suomessa elättää, vielä harvempi rikastuu. Kaunokirjailijan keskimääräiseksi vuosiansioksi on laskettu 9745 euroa, kun mukana ovat kaikki kirjoittamalla saadut tulot. Ymmärsin, että tämä luku oli saatu tämän kyselyn vastausten perusteella. Koska emme tiedä, ketkä kyselyyn vastasivat, eli oliko mukana sekä parhaiten että huonoiten ansaitsevia kirjoittajia, jää tieto hieman tyhjän päälle. Silti luku on pysäyttävä. Tyytyisinkö itse tällaiseen ansioon, jopa vähempään? Vaikka voisin tehdä juuri sitä, mitä eniten haluan? Vaikea kuvitella, vaikka tiedän, että monen muunkin on Suomessa sinniteltävä todella pienillä tuloilla, eivätkä kaikki saa edes itse valita asemaansa. Oletukseni siis on, että kirjailijuus on vapaaehtoisesti valittu ”kohtalo”. Eipä siis yllätä sekään tieto, että puolet vastanneista oli kertonut tekevänsä myös jotakin muuta työtä kirjoittamisen lisäksi. Monen on varmasti pakko. Muihin töihin käytetty aika on kuitenkin kirjoittamisesta pois. Eikö kyseessä olekin noidankehäilmiö?

Hesarin jutussa kiinnostavimmaksi tutkimustulokseksi oli siis nostettu kirjailijoiden vähäiset tulot käännösoikeuksien myynnistä. Tuula-Liina Varis, joka on liiton puheenjohtaja, kommentoi tätä jutussa ja sanoo, että käännösoikeuksien myynnistä usein uutisoidaan näyttävästi, koska nekin ovat mainosta kirjailijalle ja kirjalle ja sitä kautta tietysti myös kustantajalle. Tulot saattavat kuitenkin jäädä jopa nollille kaiken uutisoinnin jälkeen, koska oikeuksien ostaminen ei vielä takaa, että kirja oikeasti käännetään ja julkaistaan. Julkaistun kirjan myyntikin tietysti aina on arvoitus sekin.

Kiinnostava tieto oli myös se, että lasten- ja nuortenkirjojen tekijät pärjäävät taloudellisesti paremmin kuin proosan ja runon kirjoittajat. Runouden kohdalla tämä ei valitettavasti ollut yllätys, niillähän tiliä tekee vain todella harva poikkeus, mutta proosan tilanne hieman hätkähdytti. Varis arvelee, että syynä on lastenkirjojen pidempi elinkaari. Varmaan niin onkin. Lastenkirjoja Suomessa kai arvostetaan kuitenkin, niitä ostetaan lahjaksi jne. Ostajat siis ainakin arvostavat, vaikka median huomio tuntuu kiinnittyvän muutamaan aikuisille kirjoittavaan kirjailijaan kerrallaan. Mauri Kunnas taitaa olla yksi parhaiten ansaitsevia ja myyviä kirjailijoita Suomessa, mutta ei hänen uutuuskirjansa ilmestyminen ole oikein kummoinenkaan uutinen. Muista nyt puhumattakaan.

Minut uutinen sai jälleen kerran ajattelemaan kirjailijoita hyvin lämpimästi. Kiitos, että jaksatte sinnitellä huonolla palkalla ja silti kirjoittaa meille hyviä kirjoja! Lupaan lukea, ostaa ja lainata kirjoja vastedeskin, että edes joku sentti yltäisi sinne kirjailijankin lompsaan. Muunlaisiakin tuntoja juttu näkyy herättäneen. Kirjailija Kirsti Ellilä kommentoi sen pohjalta käytyä nettikeskustelua tuoreeltaan Kirjailijan häiriöklinikka -blogissaan:

”Kirjailijoiden kehno toimeentulo on jälleen ollut tapetilla. Sitä on oikein valtakunnan uutisissa esitelty. Internetin uutissivustojen kommenttiraidat ovat täyttyneet Jos et elä kirjoillasi, hanki itsellesi kunnon ammatti tyyppisillä sutkauksilla.”

Mitä muut tästä asiasta ajattelevat? Pitäisikö kirjailijan ammatista saada jotain taiteilijapalkkaa? Alkuviikosta olin luovaa kirjoittamista käsitelleellä ihanalla kurssilla, jossa keskustelimme siitäkin, voiko kirjoittamista opettaa ja opiskella ja miten asiaan Suomessa edelleen suhtaudutaan. Vanha piintynyt näkemyshän on, että paras kirjailija on lahjakas luonnostaan, jumalan armosta. Samaa ajattelua kai on sekin, että hyvät kirjailijat sitten tienaavat ansionsa mukaan, huonommat (lue: vähemmän myyvät) lopettakoot tai kuolkoot nälkään, tyhmyyttään.

HUOM! Hesarin verkkosivuilla uutinen on otsikoitu näin: Suomen kirjailijat köyhtyvät.

"Suomen kirjailijoiden taloudellinen asema on entisestään heikentynyt, sanoo Kirjailijaliitto. Arvio perustuu Turun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.
Sen mukaan kirjailijan mediaanitulo kaunokirjallisesta työstä on 2 000 euroa vuodessa."

Tämä kuulostaa paljon dramaattisemmalta, vai mitä? Mediaanihan tarkoittaa siis sitä, että puolet vastanneista tienaa vain 2000 euroa tai vähemmän vuodessa. Keskiarvo on tuo n. 10 000, koska mukana on muutamia vastaajia, jotka ansaitsevat paljon (siis suhteessa vähiten ansaitseviin). Jos kymppitonnilla vielä jotenkuten elääkin, ei kahdella tonnilla elä nälkäkurkikaan.