Pieni siilinpoikanen
paistatti päivää kahden lämpimän
ruohomättään välissä.
Se venytteli
ja nautti vain.
Sen isä oli tiessään sen äiti
oli kuollut.
Se nautti niin täysin
ja estotta.
Se odotti
junan tuloa.
Nojasi pienen päänsä
kiskoa vasten ja kuunteli
junaa
joka lähestyi.
Claes Andersson - Ei ole helppoa olla huvilan omistaja näinä aikoina
On pakko laittaa hyvä kiertämään. Olin nimittäin tänään koko päivän aivan loistavalla luovan kirjoittamisen opettamisen kurssilla, jota on vetämässä kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen. Minun lisäkseni 17 muuta innokasta opiskelijaa lähipaikkakunnilta sai oppia olan takaa ja innoitusta omaan työhönsä, ja ihan vielä palkkaakin tästä kaikesta maksetaan! Parasta on, että kurssi jatkuu vielä huomenna ja ylihuomennakin…Yötehtäväksi saimme metamorfoosin, eli pitäisi nyt sitten kirjoittaa, miten henkilö muuttuu vähitellen laiskiaiseksi J
Tuon yllä olevan runon Taija jakoi melkein ensi töikseen aamulla. Hän kertoi kuljettavansa tätä koskettavaa ja järkyttävää runoa aina mukanaan. Taija taas on aikanaan saanut oman kopionsa porvoolaiselta opettajalta, joka oli kertonut runon aina tekevän suuren vaikutuksen, esittipä sen minkä ikäisille oppilaille tahansa. Eipä ihme. Runossa on niin paljon niin kauniisti sanottuna.
Päivän yhdessä luentomonisteessa on kohta, jota myös haluan tässä lainata. Monessa blogissa kun on viime aikoina keskusteltu siitä, pilaavatko liialliset odotukset, joita blogit ja muukin kirjallisuuskeskustelu luovat, lukukokemuksen. Tuominen sanoo asiasta näin:
"Lukemisessa puhutaan myös odotushorisontista - se tarkoittaa sitä odotusten joukkoa, joka lukijalla on, kun hän tarttuu kirjaan. Paras on muuten hyvän vihollinen, jos aina odottaa parasta lukukokemusta, voi joutua odottamaan kauan. Voi tulla myös yllätys, kun ryhtyy lukemaan, jos esimerkiksi nimi tai kansi ei kiinnosta, niin pidemmän päälle teksti voikin viedä jalat alta."
Päivän yhdessä luentomonisteessa on kohta, jota myös haluan tässä lainata. Monessa blogissa kun on viime aikoina keskusteltu siitä, pilaavatko liialliset odotukset, joita blogit ja muukin kirjallisuuskeskustelu luovat, lukukokemuksen. Tuominen sanoo asiasta näin:
"Lukemisessa puhutaan myös odotushorisontista - se tarkoittaa sitä odotusten joukkoa, joka lukijalla on, kun hän tarttuu kirjaan. Paras on muuten hyvän vihollinen, jos aina odottaa parasta lukukokemusta, voi joutua odottamaan kauan. Voi tulla myös yllätys, kun ryhtyy lukemaan, jos esimerkiksi nimi tai kansi ei kiinnosta, niin pidemmän päälle teksti voikin viedä jalat alta."
Tuo runo tosiaan liikuttaa ja pysäyttää, kiitos sen jakamisesta!
VastaaPoistaOlihan mielenkiintoinen postaus! Loistavaa kuulla luovan kirjoittamisen kurssien kuulumisia, ja tuo Andressonin runo kruunaa kaiken!
VastaaPoistaKiitos, Kirsi!
Ei ihan heti olisi siilirunon loppua arvannut. Pysäytti minutkin. Myös odotushorisontti osui ja upposi. Kiitos kun jaoit päivän annin tänne :)
VastaaPoistaVoi mikä runo. Osui ja upposi, minuunkin.
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen teksti muutenkin. Kiitos kun jaoit.
Hui, mikä runo! (Positiivinen hui.)
VastaaPoistaOdotushorisontti on hyvä termi asialle, josta keskustellaan blogeissa usein. Ja kiva, kun olet päässyt noin hyvälle kurssille!