Luin jokin aika sitten brittiläisen Simon Beckettin uusimman suomennoksen Multiin kätketyt, joka on hänen David Hunterista kertovan sarjansa neljäs osa. Aloitin siis epäloogisesti loppupäästä. Pidin lukemastani, ja kun pokkarihyllystä sattui silmiin sarjan toinen osa Luihin kirjoitettu, se lähti mukaani. Epäjärjestyksessä lukeminen ei tavallisesti tämänkaltaisten kirjojen lukemista juurikaan haittaa, mutta nyt minua häiritsi se, että tiesin muutaman aika ratkaisevan juonenkäänteen jo etukäteen. Tässä kirjassa Davidille nimittäin tapahtuu eräs hyvin merkittävä asia, joka liittyy ratkaisuun ja vaikutti hänen elämäänsä vielä sarjan neljännessäkin osassa. Tiesin siis loppuun asti odottaa erästä tiettyä tapahtumaa, joka sitten tulikin – kirjan viimeisellä sivulla!
Kirjan alussa David kutsutaan Hebrideihin kuuluvalle Runan saarelle, josta on löytynyt oudosti palanut ruumis autiosta mökistä. Saari on karu. Siellä asuu vain pieni tiivis yhteisö, ja kulkuyhteydet ovat veneiden ja lautan varassa. Sää haittaa tutkimuksia koko tarinan ajan. Saari joutuu moneksi vuorokaudeksi ankaran myrskyn kouriin, ja puhelinyhteydetkin katkeavat. On siis kyseessä jonkinlainen suljetun paikan mysteeri, kun myrsky estää saarelta poistumisen tai sinne tulemisen. Ruumiita alkaa nimittäin tulla lisää, ja Davidinkin henki on hiuskarvan varassa useaan kertaan.
Luihin kirjoitettu oli mielestäni jopa vetävämpi kuin Multiin kätketyt. Kirjoissa on toki paljon samaa. Kummassakin Beckett hyödyntää tunnelman luomisessa Britannian karua luontoa, tässä osassa pohjoisen saaria, toisessa lukemassani taas nummia. Davidin työ on kaivella luita, ja sitä hän tekee kummassakin kirjassa, mutta tässä osassa Davidin työn tulokset ovat keskeisemmässä osassa. Juonta Beckett pyörittää taitavasti. Vaikka kaikki on jo ainakin kertaalleen ratkaistu lukijaa hyvin tyydyttävällä tavalla, ei Beckett vielä luovuta. Luvassa on ainakin pari täyskäännöstä ennen viimeistä sivua. Harhauttajana Beckett on myös mestari. Lukija-paran ei kannata luottaa kehenkään, paitsi Davidiin. Kuka tahansa voi lopussa paljastua konnaksi, ja näköjään aika moni.
Olen esitellyt Simon Beckettiä ja Hunter-sarjaa tarkemmin täällä.
Simon Beckett: Luihin kirjoitettu (Written in Bone)
Suom. Kimmo Lilja. 452 s. Karisto. Ilm. alk. 2007, pokkari suomeksi 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti