Marraskuu(ko) musta hauta?

Kyllä, jos sään perusteella jotain voi sanoa. Täällä Lounais-Suomessa ei tänä syksynä ole vielä nähty lumenhippustakaan. Lehdestä luinkin, että viimeisten kymmenen vuoden aikana ensilumi on satanut joka vuosi jo paljon tämänvuotista aiemmin. Mustuus ei siis vain ole omaa synkistelyä.

Marraskuu ei oikein ole minua varten, tai sitten minä en ole marraskuuta varten. Mukavan nopeasti se silti on jälleen kulunut. Oikeastaan marraskuun paras puoli on, että se on lyhyt, vain 30 päivää. Kiirettä on pitänyt, emmekä ole ehtineet avantouintiinkaan kuin yhden ainokaisen kerran. Suosittelen muuten kaikenlaiseen mielenmustuuteen! Samaten teatteria, joka sekin on jäänyt luvattoman vähälle. Sentään viime lauantaina olimme Turun kaupunginteatterissa katsomassa Annie Proulx’n kirjaan perustuvaa näytelmää Vaarallinen harmonikka. Melkoinen spektaakkeli, kestoakin kolme tuntia, huh. Onneksi joulukuulle onkin sitten jo buukattu neljä teatteria ja ainakin yksi konsertti.

Blogissa marraskuu oli juhlakuukausi, sillä Kirsin kirjanurkka täytti vuoden. Kiitos vielä kaikille juhlahumuun osallistuneille! Tänään laitoin viimeisen synttärilahjapaketin postiin. Nuukailin vähän, ja kaikki ovat kierrätyskuorissa ja tulevat kakkospostissa. Kirjan saajilta toivon vastalahjaksi jossakin vaiheessa blogikirjoituksia kirjoista. Pakko ei tietenkään ole, mutta olisi kiva kuulla, mitä kirjoista on tykätty. Muutenkin oli vilkasta, sillä tämä on jo 23. kirjoitus tässä kuussa. Osa on käsitellyt kirjamaailman ilmiöitä, kuten Onko omakustanne valekirjallisuutta -teksti, jonka kommenteissa keskustelu ryöpsähti mukavasti. Kävin vielä tänään lisäämässä tekstin häntään kiinnostavan blogilinkin, kannattaa vilkaista, jos aihe kiinnostaa.

Alkukuusta pohdiskeltiin myös, kenelle menee Finlandia tänä vuonna. Kuuden ehdokaskirjan julkistaminen sai blogimaailmankin hetkeksi haukkomaan henkeään. Huomenna sitten kuullaan, kuka on kaunein eikun mikä kirja on paras. Eivät oikein jaksa sytyttää ehdokkaat tänä vuonna. L

Horinat sikseen. Marraskuu oli oikein mainio lukukuukausi:

Sylvi Huttu: Peppinja
Jussi Valtonen: Siipien kantamat
Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin
Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet (äänikirja)
Hugleikur Dagsson: Perimmäinen Pohjola (sarjakuva-albumi)
Veikko Huovinen: Lemmikkieläin (äänikirja)
Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja
Hanna van der Steen: Ennustus
Robert Coolrick: Luotettava vaimo
Jussi Valtonen: Tasapainoilua
Matti Rönkä: Väärän maan vainaja
Roman Schatz: Saksalainen rakastaja
Marko Kilpi: Kadotetut (äänikirja)
Erkki Tuormaa: Sadonkorjaaja
Erkki Tuormaa: Suojelija
Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä (äänikirja)
Virpi Hämeen-Anttila: Railo

Äänikirjoja on taas kulunut neljä. Kaikki kuuntelin mielikseni, mutta paras taisi olla Marko Kilven Kadotetut. Kilpeä on luettava lisää, ehdottomasti. Hauskaa oli myös tutustua Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvistiin. Sattumalta nimittäin parhaillaan kuuntelen Stieg Larssonin Millennium-trilogian aloitusosaa. Kirjassa on ällistyttävän monia viittauksia Lindgreniin, joita en ensilukemalla huomannut. En nimittäin ole Kalle mestarietsivää ennen lukenut. Muuten kuukauden huiput olivat Jussi Valtosen romaanit, joista taas Siipien kantamista pidin enemmän. Vinkin Valtosesta sain kirjablogeista, tietenkin.

Joulua kohti mennään sitten Millennium-trilogiaa kuunnellen ja omakustannenovelleja lueskellen, menossa on nimittäin Rakkaudella sinun – kuolema -niminen antologia.