Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Kannen kuva Paul Chesley

Virginiassa asuvalta Robert Goolrickilta on ennen esikoisromaania ilmestynyt muistelmateos The End of the World as We Know It, jota kehutaan Luotettavan vaimon kansiliepeessä arvostelumenestykseksi. Luotettava vaimo on siis esikoisromaani. Suomennoksen takakannessa hehkutetaan: ” …Luotettavaa vaimoa on syystä verrattu suuriin klassikoihin Brontën sisaruksista Daphne du Maurieriin.” Eikä tämä hurmioitunut ylistys täysin vailla pohjaa olekaan, vaikka sille hieman kulmiani kohottelin romaania aloittaessani.

Eletään vuotta 1907 wisconsinilaisessa pikkukaupungissa. Ankara talvi on aluillaan. Kaupungin ainoa mahtimies, upporikas leski Ralph Truitt seisoo lumituiskussa rautatieasemalla odottamassa junaa, joka on myöhässä. Junalla saapuu kohta nainen, jonka Truitt on itselleen tilannut vaimoksi. Niin hän asian itse tulkitsee: kyseessä on liiketoimi. Truitt oli laittanut päivälehden henkilökohtaista-palstalle pikkuilmoituksen, jossa hän etsi luotettavaa vaimoa käytännön pakosta ei romanttisista syistä. Nyt mies seisoo asemalla taskussaan kuva arkisennäköisestä naisesta, josta pitäisi tulla hänen vaimonsa.

Näkökulma siirtyy lähestyvään junaan, jossa ylellisessä yksityisvaunussa kuvankaunis Catherine Land riisuu yltään koristeelliset vaatteensa ja pukeutuu ankeaan vanhanpiian valeasuunsa. Lukija tietää, että Catherinella on mielessään petos. Truitt havaitsee oitis tulleensa petetyksi, kun junasta astuukin alas kaunotar, joka ei todellakaan ole valokuvan vaatimaton, tavallinen nainen. Alku ei lupaa hyvää aiotulle avioliitolle. Matkalla Truittin talolle tapahtuu kuitenkin yllättävä onnettomuus, joka muuttaa tarinan suunnan.

Pian lukijalle kerrotaan, mitä synkkiä salaisuuksia on Ralph Truittin menneisyydessä ja miksi hän on kahdenkymmenen leskeysvuotensa jälkeen päätynyt tämänkaltaiseen avioliittojärjestelyyn. Catherine pääsee tutustumaan metsän kätköissä sijaitsevaan italialaiseen upeaan palazzoon, joka on ollut asumaton parikymmentä vuotta. Häntä kiehtoo erityisesti kuihtunut, muurien ympäröimä salainen puutarha, jonka hän haluaa herättää eloon. Ralph haluaa, että Catherine voisi houkutella kotiin Ralphin kadonneen pojan. Myös Catherinen menneisyys paljastuu kerros kerrokselta lukijalle.

Kaikkien yllättävien ja dramaattisten käänteiden taustalla vaikuttaa Wisconsinin ankara luonto, pitkä, uuvuttava talvi, joka tuntuu ajavan kunnolliset ja ahkerat amerikkalaiset käsittämättömään hulluuteen. Perheenisät murhaavat perheitään, teurastavat karjaansa ja polttavat talojaan, äidit hirttäytyvät ja hukuttavat lapsiaan. Tunnelma on pelottavan samankaltainen kuin nyky-Suomessa, jossa pohjalaisisä polttaa talonsa ja siellä nukkuvat lapsensa. Kuka tahansa voi menettää järkensä, siltä ainakin tuntuu. Sellaista tapahtuu. Goolrickin yksi selitys on synnin tunnossa tukahdutettu seksuaalisuus. Romaani onkin hyvin lihallinen, ja ruumiin nautintoja samoin kuin haavoja ja kipuja kuvaillaan paikoin yksityiskohtaisesti.

Ralphin isän luoma yritysimperiumi on tuottanut mielettömän omaisuuden. Raha ei kuitenkaan tuo onnea. Kun voi saada kaiken, ei enää saa tyydytystä mistään. Catherine on päättänyt, että ei tule kuolemaan ilman rahaa tai rakkautta. Mieluiten hän aikoo saada molemmat. Jos se vaatii tappamista, on tapettava.

Goolrick on rakentanut kirjan juonen taidokkaasti. Tämä oli pakko ahmia! On pakko tunnustaa, että kirja todella piti otteessaan. Vain viimeisen kolmanneksen aikana tarina jää jonkinlaiseen suvantovaiheeseen, ja lukija odottaa jo malttamattomana loppuratkaisua (jossa olisi eräs yksityiskohta, josta haluaisin purnata mutta ratkaisua paljastamatta en voi). Ei tämä ihan Humiseva harju tai Kotiopettajattaren romaani ole, mutta Manderleyn kartanon kaikuja siinä voi mainiosti kuulla.

Jälkisanoissa kirjailija kertoo lyhyesti, mistä kirjan idea on lähtöisin. Kirjailija tutustui jo vuonna 1973 Michael Lesyn valokuvateokseen Wisconsin Death Trip, jossa kuvataan 1800-luvun lopun wisconsinilaista maaseutua ja pikkukaupunkia ja niiden vaikeita oloja. Käsitys siitä, että ihmisten olot olivat kammottavia vain teollisuuskaupungeissa, osoittautui vääräksi. Keskilännen ihmiset elivät kaupungistumisen, rikollisuuden, sairauksien ja mielenterveysongelmien paineessa, jota kaikki eivät kestäneet.

Anni ei ihastunut tähän, ja perustelutkin ovat osin allekirjoitettavissa. Minä en osannut kaikkia juonenkäänteitä etukäteen arvata, ja seksin määrästä jo tuolla aiemmin kirjoitinkin. Osin seksi oli perusteltua, osin ei. Osin se oli myös liioiteltua. Norkku taas kuvailee kirjaa viipyileväksi. Minä luin niin kiivaasti, etten viipyilyä huomannut kuin loppupuolella. Tässä on vain runsaat 330 sivua, joten annan oikeastaan plussaa siitä, että viipyilyä ei ollut enempää. Usein tämänkaltaisia teoksia vaivaa jonkinlainen mammutismi. Teresita hehkuttaa blogissaan tätä kovasti, ja sieltä näköjään minäkin lukuvinkin nappasin. Kiitos!

Robert Goolrick: Luotettava vaimo (A Reliable Wife)

Suom. Leena Perttula. Karisto 2011. 331 s.

Kirja on julkaistu Kariston Lupaus-sarjassa, joka kansiliepeen mukaan on sarja, jossa julkaistaan lupaavia ulkomaisia esikoisromaaneja. Aiempia Lupauksia ei ole käsiini osunut, mutta vaikuttaa kiinnostavalta.