 |
| Pepin tervetuliaisruno Mummilta |
Pepille ja Pinjalle rakkaudella Mummi
Tällaisella omistuskirjoituksella on varustettu Sylvi Hutun omakustannelastenkirja Peppinja. Innostuin viime kuun alussa aloittamaan lainaamattomien lainaustalkoot Hesarin Kuukausiliitteen kirjastoapurahajutun luettuani. Sylvi Huttu on yksi niistä kirjailijoista, joiden vuosien 2009 ja 2010 aikana julkaistua kirjaa ei ollut kertaakaan lainattu pääkaupunkiseudun kirjastoista. Talkoisiin on jo ilmoittautunut ilahduttavan moni, mutta lisää mahtuu!
Kävin läpi Salon kaupungin pääkirjaston valikoiman Kuukausiliitteen listan kanssa ja sain haaviini kolme teosta, kaksi runokirjaa ja Peppinjan.
Peppinjassa seikkailee kaksi pikkutyttöä, Peppi ja Pinja. Perhe on tullut kesäloman viettoon Kainuuseen Mummin ja Ukin luo. Ensimmäinen kesälomapäivä alkaa verkkaisissa puuhissa isovanhempien kanssa, mutta pikkuserkkujen luo kävellessään tytöt löytävät kuusenoksalta oudon hiippalakin. Pinja laittaa lakin päähänsä ja – katoaa. Lakki tekee näkymättömäksi. Lisäominaisuus on, että näkymätön alkaa nähdä keijuja, menninkäisiä, peikkoja ja tonttuja, joita on joka puolella.
Lapset kujeilevat lakin avulla pitkin päivää ja tutustuvat illalla peikkopoika Ruupeen. Yöllä seikkailu vielä huipentuu hetkeksi ennen kirjan loppua. Pakolliselta vaikuttava opetus on ympätty loppuun, jossa lapset kuuntelevat peikkotietäjän kertomuksen orvosta Armastuksesta.
Oikeiden Pepin ja Pinjan on varmasti mukava lapsena kuunnella Mummin heistä kirjoittamaa tarinaa. Parhaimmillaan kirja lienee perhepiirissä myöhemmin, kun Peppi ja Pinja aikuisena muistelevat mummolan lämpöistä ja sukurakasta tunnelmaa. Muille lukijoille kirjan anti jää ohuemmaksi.
Peppinja on tyypillinen omakustanne. Kirjoitustyyli on sujuvaa ja viehättävää, mutta tarinan kaaren rakentamisessa olisi tarvittu vielä hiomista ja kenties juuri puuttuvan kustannustoimittajan neuvoja. Huttu ei oikein saa jännitettä aikaan. Keijumaailman ihmeet sivuutetaan pikkukepposten kustannuksella. Näkymättömyys on itsessään kiehtovaa, mutta ei tarpeeksi. Tyttöjen ikä jää myös arvoitukseksi. Kirjan hitaassa alussa tytöt vaikuttavat 5-7-vuotiailta, mutta myöhemmin lasten keskenään käymät dialogit ovat todella jäsenneltyjä ja aikuismaisia: ” Ilmeisesti me siis kuitenkin onnistuttiin, koska näyttää siltä, että ollaan kokonaan toisenlaisessa maailmassa. Lienee parasta vain hyväksyä kaikki kummallisuudet ja jatkaa sitä, mitä aiottiinkin – kokeilla, näkevätkö muut meitä.” Näin siis todetaan, kun pikkuserkusnelikko on muuttunut näkymättömäksi ja alkanut nähdä peikkoja!
Pepin ja Pinjan seikkailuja voi käydä syventelemässä kirjan omilla sivuilla, joilta löytyy johdantoruno, kuvia ja pakinoita. Sivuilta selviää myös, että Sylvi Huttu on kirjoittanut ja julkaissut enemmänkin. Kiinnostavalta kuulostaa Pihla-sarja, jossa on omakustanteina ilmestynyt kaksi kirjaa, Kivi tähtien takaa ja Tyhjä kirja. Tässä pala aloitusosan esittelyä:
Pienessä maalaiskylässä kirmailevan Pihlan käsiin ajautuu salaperäinen kivi, jonka vaikutuksesta hänen tosi-, satu- ja unimaailmansa pyörivät keskenään sellaisessa sekasotkussa, ettei tyttö välillä itsekään ole ihan varma, mikä on totta, mikä unta tai mielikuvitusta. Arkielämän karuutta paeten hän ryntää seikkailuihin milloin tonttujen, milloin peikkojen ja keijujenkin seurassa. Pihlan seikkailujen myötä paljastuu muuten sekin salassa pidetty asia, että tosielämässä peikot puhuvatkin kainuun murretta...
Sylvi Huttu: Peppinja
Kuvittanut Tiina Huttu. Omakustanne. 75 s.
Idea talkoista on hauska. Löysin listaltasi parikin kirjaa, jotka voisi lainata jo pelkän nimen perusteella.
VastaaPoistaNämä lainaustalkoot ovat aivan mahtava idea!
VastaaPoistaSori, näppäsin vahingossa roskakoriin kirjoitukseni, onneksi se oli tallessa...
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa; perheelle ja sille pienelle kyläyhteisölle se on kirjoitettukin, kiireellä kokoon kyhätty. Ja olen kyllä tietoinen noista luettelemistasi puutteista. :) Lapsista on silti hauskaa kuunnella niitä (he todellakin ovat kirjassa vanhempia kuin tällä hetkellä ja pikkuvanhoja, joten mainitsemasi kielenkäyttö kävisi heiltä jo nytkin). Käydessään mökillä he kurkistelevat kaikkialle kiinnostunein silmin, pohtien, voisiko tuolla tai tuolla se lakki heilahdella.
Yllätys sen sijaan oli, että kirja löytyy Helsingin tai Salon kirjastosta. Kirjavälitykseen annoin sen siksi että kyläläiset ja sukulaiset voivat halutessaan tilata sen, mikäli eivät minua kiinni saa.
Mitään näistä kirjoistani ei ole koskaan mainostettu missään, nehän ovat tavallaan elämäkertajuttuja, ”huuhaa”-maailmaan ympättynä. Tyhjästä Kirjasta tosin oli maininta paikallisessa lehdessä ja Senioriopettaja-lehdessä arvostelu, mutta nekin vain siksi, että kirja on puolikustanne ja kustantaja tiedot on laittanut. Hirvittää nyt kyllä ajatella, että sittenhän se ensimmäinen painos Kivi tähtien takaa -kirjastakin on varmaan kaikkialla kirjastoissa, sen valmistusvaiheessa kävi pienoinen lipsahdus ja voimat loppuivat, joten siitä tuli mikä tuli. Tosin viime kesänä siitäkin sain uuden version, johon olen tyytyväinen. Tekisi mieli peräti lähettää se uudempi kirjastoihin, mikäli vain tietäisin, minne kaikkialle se on tilattu. Ja saahan sen selville, mikäli jaksaisi koluta netissä…
Mutta kiitos arvostelusta. Nytpähän Peppinjaakin on sitten ainakin kerran lainattu! :)
Kiitos palautteesta ja täydentävästä kommentista, Sylviira! Niinhän siinä on käynyt, että kun kirjailija on kirjansa laskenut liikkeelle, se alkaa elää ihan omaa elämäänsä :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista