Jarkko Sipilä: Muru

Keväällä kirjoitin tamperelaisen Seppo Jokisen uutuusdekkarista Ajomies. Jokinen on mukana dekkarikirjailijoiden osuuskuntamuotoisessa kustantamossa Crime Time. Kirjoituksessani käsittelin jonkin verran osuuskunnan toimintaideaa. Edelleenkään puljulla ei ole esimerkiksi nettisivuja, joista saisi enemmän tietoa. Wikipediassa on kirjailijalista, jota on päivitettykin. Lyhyesti ideana on, että kirjailijat saisivat kirjansa tuotosta leijonanosan kustantamojen perinteisesti jakamien murusten sijaan. Ihan hyväksyttävää, mutta. Mutta on se, että osuuskunnan jäsenet ovat enemmän tai vähemmän pitkän linjan kirjoittajia, joilta dekkarin rakentaminen sujuu jo rutiinilla. Kustantamojen tekemä pohjatyö tuskin on kenenkään osalta ollut aivan olematonta uran alkuvaiheessa, vaikka joukossa on toimittajataustaistakin väkeä. Ymmärrän, että osuuskunta yrittää tahollaan ravistella perinteistä kustannustoimintaa. Olisiko aika muuttaa käytänteitä ja alkaa korvata kunnolla niille tekijöille, jotka vuodesta toiseen tekevät kustantamolle takuuvarmaa tavaraa?

En yleensä tee muutoksia kirjoituksiini, mutta nyt tuli niin painava oikaisu, että se on tehtävä. Crime Timellä ON omat verkkosivut: www.crime.fi 

Luin joulunpyhillä kaksi Crime Timen huomissa julkaistua kirjaa. Jarkko Sipilän Muru oli niistä ensimmäinen käteeni osunut. Sipilällä on rikostoimittajatausta, ja mies on pitkän linjan dekkaristi. Takamäki-sarjaan kuuluva Seinää vasten sai Suomen dekkariseuran Johtolanka-palkinnon vuonna 2009. Nimihenkilö komisario Takamäki työskentelee Helsingin rikospoliisissa. Perikunnollisen ja tavallisen komisarion tutkintaryhmään kuuluvat mm. Anna Joutsamo ja soluttautumistehtäviin erikoistunut boheemi Suhonen. Lisäksi kuvioihin kuuluu usein tv-toimittaja Sanna Römpötti, joka välillä ahdistelee tutkijoita, välillä antaa itsekin vinkkejä tutkintaan.

Muru alkaa kaupungin vuokra-asunnosta löytyvästä nuoren naisen ruumiista. 27-vuotias Laura Vatanen eli muru on tapettu asunnossaan raa’asti. Tutkimukset etenevät mukavan ripeästi, ja jo sadan sivun paikkeilla poliisilla on säilössä mies, joka tunnustaa tappaneensa Lauran. Sitten mies pyytää asianajajakseen Nea Lindin. Lind ja Römpötti sekoittavat poliisin pakkaa, ja tutkimuksia on pakko jatkaa. Samaan aikaan Suhonen on kaivellut vanhalta nuoruudenystävältään saamaansa vinkkiä, joka lopulta johdattaa hänet kätketyn ruumiin luo. Tarvitaan vielä koko joukko raakaa poliisityötä ja hiukan onnea, mutta rikollinen napataan lopussa.

Ei siis mitään kovin mullistavaa. Sipilän kirjat ovat juuri tällaisia. Juoni etenee kuin Helsinki-Turku -moottoritie, vakaasti ja varmasti vain muutamia loivia mutkia tehden kohti loppuaan. On turha odottaa mitään kovin kummoista kikkailua, huumoria tai leikittelyä. Kieli on selkeää ja hallittua, toimittajamaista. Väliin mahtuu moraalisia pohdintoja ja jopa yhteiskunnallista saarnaa vaikkapa muuntorangaistuksen poistamisen tuhoisista vaikutuksista.

Murun on lukenut ainakin Norkku.

Jarkko Sipilä: Muru

Crime Time 2011. 255 s.