perjantai 30. joulukuuta 2011

Nykänen ja Sipilä: Paha paha tyttö




Viittasin jo eilisessä jutussani Jarkko Sipilän dekkarista Muru kustannusosakeyhtiö Crime Timeen, joka sloganinsa mukaan julkaisee reiluja rikoksia. Crime Timellä on nettisivut osoitteessa www.crime.fi ja osuuskuntaa pääsee seuraamaan myös Facebookissa. Linkki löytyy em. nettisivulta. Aiemmin luin kustantamon julkaiseman Seppo Jokisen Ajomiehen, mutta vasta nyt ehdin tarttua heti tuoreeltaan ostamaani Pahaan pahaan tyttöön, joka oli koko yrityksen ensimmäinen julkaisu viime syksyltä.

Paha paha tyttö on Harri Nykäsen ja Jarkko Sipilän yhdessä kirjoittama dekkari, jossa on mukana kummankin tuotannon keskeisiä toimijoita, Sipilältä Takamäen porukka ja Nykäseltä Raid ystävineen ja Jansson tutkintaryhmineen. Idea on kiva, sillä jo aiemmin kummankin kirjoissa ovat taustalla vilahdelleet toisen kirjailijan poliisit. Esimerkiksi Nykäsen hahmo rikoskomisario Ariel Kafka ja Sipilän Takamäki ovat kohdanneet poliisitalolla. Nykäsellä on hieman humoristisempi ote kirjoissaan kuin ankaran ja jopa kuivan realistisella Sipilällä, joten sekin tuo tähän yhteisteokseen oman mukavan mausteensa.

Raidin hahmolla on rasitteenaan Kai Lehtisen habitus, mutta se ei tietenkään ole Nykäsen vika. En vain voi sille mitään, etten enää voi lukea Raidista näkemättä miestä silmissäni Lehtisenä. Eipä se oikeastaan kovasti haittaakaan, sillä Lehtinen sopii hyvin Raidiksi.

Kirja alkaa takaumajaksolla, jossa Raid ja Salmela, ataripoliisi Suhosen nuoruudenystävä, tekevät pikaiset asekaupat. Paikalla on myös Salmelan tyttöystävä Marika. Pariskunta on matkalla synnytyssairaalaan, jossa on tarkoitus käynnistää synnytys.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Salla on Helsingissä pornokauppias Sundmanin palkkalistoilla. Kuuluista liikemies Sebastian Virta juhlii onnistunutta yrityskauppaansa ja uutta nimitystään kansainväliseen firmaan tapansa mukaan railakkaasti. Mukana on huumeita ja maksettuja naisia. Salla poistuu bileistä kuvattuaan ensin salaa kännykällään kohtauksen, jossa Virta käyttää kokaiinia ja prostituoitu tanssii alasti pöydällä. Video polttelee Sallaa, ja tyhmyyksissään hän näyttää sen poikaystävälleen Jusalle, joka kuuluu moottoripyöräjengi Prikaatiin. Jusa kiinnostuu kunnolla vasta seuraavana päivänä tajuttuaan, että videolla voisi pelastaa rahapulaan joutuneen Prikaatin maineen ja samalla saada itselleenkin jotakin etua. Salla ei kuitenkaan halua antaa puhelintaan, vaan pakenee. Myöhemmin hän pyytää apua isältään Salmelalta, joka on joutunut Prikaatin tappolistalle ja piileskelee Oulussa.

Janssonin ryhmä saa Ruotsin poliisilta tiedon, että Raid on tulossa Suomeen. Varjostamaan pistetyt poliisit Huusko ja Susisaari näkevät, kuinka Raid osuu Sundmanin liikkeeseen samaan aikaan kuin Virran henkivartijat, jotka yrittävät puristaa Sundmanilta tietoa Sallasta. Paikalle saapuvat myös verotarkastajat. Kiristyskuvio monimutkaistuu, poliisit, moottoripyöräjengi ja Raid hääräilevät tahoillaan ja polut risteävät useaan kertaan. Juoni on huomattavasti kimurantimpi ja vauhdikkaampi kuin esimerkiksi Murussa, koska mukana on tuntematon tekijä eli Raid, joka toimii lain väärällä puolella mutta ehdotonta moraaliaan noudattaen. Raidin maine on melkoinen, sillä edes Tukholman mp-jengiläiset eivät halua joutua tekemisiin hänen kanssaan.
                                                                                               
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kirjassa prostituoitu käyttää oman ammattikuntansa edustajasta nimitystä prosti. Törmäsin muotoon ensimmäisen kerran tänä syksynä Jari Tervon Laylaa lukiessani ja muistaakseni joku muukin kiinnitti sanaan huomiota. Tervohan käyttää kirjassaan myös verbiä prostata.

Toinen ajatteluttava yksityiskohta on kirjojen kannet. Sekä Ajomiehen, Murun että Pahan pahan tytön kannet on suunnitellut Lasse Rantanen. Tyyli on tunnistettava mutta jotenkin pelkistys on aika tylsää. Tässä kirjassa kanteen on piirretty naisen kädessä oleva kännykkä, Ajomiehessä on Volvon kuva, Murussa veitsestä tippuu veri. Aika osoittelevaakin.

Luin myös tämän ja Murun väärässä järjestyksessä, sillä Sipilän hahmojen tarina on jatkumo. Salmela on mukana Murussakin, ja Salla siinä myös mainitaan. Saatoin siis olla ihan varma, että kumpikin selviää tästä kirjasta hengissä J

Harri Nykänen ja Jarkko Sipilä: Paha paha tyttö
Crime Time 2010. 268 s.

Ostettu.

3 kommenttia:

  1. Haa, täälläkin siis vilahti se prosti. Tätä sanaa ihmettelin silloin Laylan aikaan, kun kuulosti niin kummalta, mutta ehkä se onkin ihan oikea termi.

    VastaaPoista
  2. Minuunkaan näiden kirjojen ulkonäkö ei ole kolahtanut. Kun Crime Time ei mainosta, eivätkä kansikuvat innosta ostamaan (ainakaan minua), niin kirjailijan täytyy olla ennestään tunnettu, jotta hänen kirjojaan ostettaisiin. On vaikea nähdä että uusi kirjailija löisi itsensä läpi Crime Timen kustantamana. Tämä on toki vain minun mielipiteeni ja muut saattavat olla aivan toista mieltä.

    VastaaPoista
  3. Tuota mainostamisen puutetta mietin myös. Olen kuullut ainoastaan Eppu Nuotion ja tyttären kirjaa mainostettavan, muistaakseni radiomainos. Lehtimainontaa tms. ei ole silmiin sattunut. Idea kuitenkin on käsittääkseni se, että kirjailija saa itse päättää, mikä osuus kirjan tuotosta laitetaan mainontaan. Kiintoisaa on seurata, miten osuuskunnan toiminta tästä etenee.

    VastaaPoista