Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Tämän kirjan omistajaksi tulin syksyllä PEKKin kautta. Muistan hieman hämmästyneeni, kun avasin paketin. Kirja vaikutti aika erilaiselta kuin aiemmat PEKKin lähettämät. Jotenkin…kaupallisemmalta? Trillerit ovat kyllä mielilukemistani, mutta tämä jäi hyllyyn odottamaan vuoroaan. Aika pian alkoi putkahdella blogiarvioitakin, mm. Jenni, Miia ja Salla ovat tästä kirjoittaneet. Muitakin löytyy googlettamalla. Lisää painoarvoa kirja sai, kun se valittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi, vaikka voittoa ei irronnutkaan.

Jonkinlaista odotushorisonttia oli siis kirjalle alkanut hahmottua mielessäni. Vaikka välttelen blogikirjoituksia, joissa kerrotaan lukulistallani päällimmäisinä olevista kirjoista, olin kuitenkin jostakin ymmärtänyt, että Hiltunen on suunnitellut tästä sarjaa. Tämä oli hyvä tietää ja muistaa lukiessaan. Ei siis ollutkaan vielä tarkoitus kokonaan tyhjentää pajatsoa. Henkilöistä saadaan varmaan jatkossa tietää lisää. He ehkä vielä kehittyvät?

Tuolta PEKKin etusivulta pääsee lukemaan Hiltusen kirjan takakansitekstin, jossa esitellään kirjan lähtöasetelma. Päähenkilö Lia Pajala on muuttanut joitakin vuosia aiemmin Lontooseen. Taitava graafikko on päässyt pienen mutta maineikkaan Level-nimisen viikkolehden taittajaksi. Yksityiselämä on ankeahkoa. Lia on arka päästämään ketään lähelleen. Menneisyydessä Suomessa on tapahtunut jotakin, joka saa Lian varovaiseksi. Pienen kellariasunnon ikkunasta näkyy vastapäisen kirkon puistoon, johon on pelastettu hylättyjä patsaita. Niille Lia puhuu pahimmat murheensa. Sitten Lia tapaa toisen nuoren suomalaisnaisen Marin. Mari on erikoinen ihminen, jolla on harvinainen kyky lukea toisia ihmisiä, tavallaan aistia näiden tunteet ja ajatuksetkin. Merkillisen kykynsä ansiosta Mari tietää kohtaamistaan ihmisistä joskus liikaakin. Lia pääsee mukaan Marin yrityksen, Studion toimintaan. Studio on outo firma, joka ”korjaa” asioita. Lia saa esimakua Studion toiminasta seuratessaan, miten Mari väkensä kanssa laittaa suuren puhelinoperaattorin polvilleen.

Heti kirjan ensisivuilla Lia joutuu kosketuksiin Lontoota ja koko Britanniaa järkyttävän rikoksen kanssa. Cityn jalkakäytävälle on pysäköity varastettu Volvo, jonka takaluukussa on kammottavalla tavalla surmatun naisen jäännökset. Nainen on ammuttu ja sitten hänen ylitseen on ajettu katujyrällä. Lopputulos on lapioitu autoon ja tuotu näytteille. Lia ohittaa paikan bussilla, kun on menossa työpaikalleen. Kammottava rikos puhuttelee Liaa poikkeuksellisesti. Hän seuraa median uutisointia tiiviisti, eikä ajatus murhatusta naisesta jätä häntä rauhaan.

Sitten Lia tapaa Marin. Mari houkuttelee Lian mukaan suunnittelemaansa operaatioon. Tarkoitus on torpedoida rasistisen populistipuolueen nousu paljastamalla sen vetovoimaisen johtajan taustasta jotakin. Lia pestautuu vapaaehtoistyöhön pienen puolueen toimistoon. Pian alkaakin raskauttavaa aineistoa löytyä. Vastapalvelukseksi Lia vaatii, että Mari alkaa tutkia jyrätyn naisen kohtaloa. Poliisi kun ei tunnu etenevän.

Näitä kahta juonikuviota Hiltunen kuljettaa kirjassa rinnakkain (ja ne eivät onneksi kohtaa). Hiltusella on takanaan vahva toimittajatausta, mikä näkyy sujuvana, napakkana tyylinä. Kirjan ja koko sarjan perusidea on kuitenkin sen verran erikoinen, että tapahtumien pohjustus vie luvattoman kauan. Toistasataa sivua kahlasin alkua jokseenkin pitkästyneenä. Marin kykyjen ja Studion idea tuntuivat turhan epärealistisilta, eikä Liakaan vaikuttanut kovin kiinnostavalta. Mutta kun toiminnan aika lopulta tulee, Hiltunen kirjoittaa koukuttavan jännittävästi. Omakin sydän alkaa pamppailla, kun Lia pakenee henkensä edestä Lontoon metrossa. En kuitenkaan voi olla nyrpistämättä nenääni sille, että Mari tunnistaa koko Englannin etsityimmän rikollisen vain katsomalla tätä silmiin.

Alku on siis hidas. Valitettavasti loppua vaivaa hieman sama ongelma. Kun Lia ja Mari ovat saaneet selville jyrätyn naisen murhaajan ja selvitettyä koko vyyhdin enemmän tai vähemmän tyydyttävästi, on poliitikon ongelma jonkinlainen antikliimaksi. En oikein tiedä, millaisia neuvoja Hiltuselle olisi voinut antaa. Ehkä tiukempaa rajaamista? Miksi kirjassa pitää olla kaksi pääjuonta omintakeisen perusidean lisäksi?

Kirjasta on siis vaikea tehdä yhteenvetoa. Mutta koetetaanpa.

Plussat:

-          naiset päähenkilöinä miehen kirjoittamassa kirjassa

-          suomalaisuuden vahva läsnäolo kansainvälisen tyylin trillerissä

-          Lontoo tapahtumapaikkana kuvattu kiinnostavasti

-          toimintakohtaukset jännittäviä

-          ajankohtaiset teemat

-          sarja: lisää odotettavissa

Miinukset:

-          epäuskottava perusidea

-          junnaava alku

-          lässähtävä loppu

Kylläpä miinuslista vaikuttaa murhaavalta! Mutta kokonaisuus jää kyllä plussan puolelle. Ehdottomasti aioin lukea Hiltusen seuraavankin jännärin.

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Gummerus 2011. 424 s.


Lukunäytteen kirjasta voi ladata täältä.