C. J. Sansom: Talvi Madridissa

Jokaiseen joululomaan tuntuu kuuluvan kunnon tiiliskiviromaani, parhaaseen parikin. Muistan viettäneeni huikeita nojatuolihetkiä talven pimeimpinä päivinä ainakin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -romaanin äärellä. Myös molemmat viimeisimmät Westön romaanit liittyvät mielessäni tähän vuodenaikaan ja lomaviikkoon. Todellinen järkäle oli Ken Follettin Maailma vailla loppua, jonka myös ahmin joululomallani pyydettyäni sen ensin joululahjaksi. Lapset pilkkasivat sitä kirjaksi vailla loppua. Onpa tainnut tulla Diana Gabaldoniakin lomaviikolla innolla kahlattua.

Tällä kertaa en ollut suunnitellut mitään paksukaista lukulistalle etukäteen, enkä saanut kirjoja lahjaksikaan. Mutta kun sähköt myrskyn jälkeen taas saatiin talouteen ja elämä noin pääpiirteissään tolkulleen, lähdimme kaupungille kiertelemään alennusmyynteihin. Nykyään kun kirjakaupoissakin ale näyttää alkavan heti joulun jälkeen, toisin kuin neuvostoaikaan. Siellä se sitten minua odotti.

Luin keväällä C. J. Sansomin historiallisen jännärin Luostarin varjot, joka on viisiosaisen sarjan aloitusosa ja samalla Sansomin esikoisteos. Jo silloin sain tietää, että Sansomilta oli aiemmin suomennettu Talvi Madridissa, joka ei kuulu tuohon sarjaan. Suomalaisen kirjakaupan alepöydässä komeili nyt tämä teos, enkä voinut vastustaa kiusausta. Taas kylläkin jäin ihmettelemään kirjakaupan hinnoittelupolitiikkaa (ja kustantajien, tietysti). Vuonna 2010 ilmestynyt kovakantinen, 656-sivuinen käännösromaani on hintalapun mukaan maksanut alkuaan 39,15 €. Vuoden 2011 lopussa saman kirjan sai omakseen 5 €:lla! Kummastusta herättää kaksi seikkaa. Ensinnäkin, onko kirjan elinkaari todella näin lyhyt? Ilmeisesti on. Vuoden vanha kirja on auttamattomasti poistotavaraa. Toiseksi, onko järkeä laittaa lähtöhinnaksi 40 euroa tällaiselle kirjalle, jonka tekijä on melko tuntematon ja joka selkeästi on viihdettä, siis sellaista, joka luetaan kerran? Jos lähtöhinta olisi ollut kohtuullisempi, esim. 20-25 euroa, olisiko vitosen pinoon jäänyt niin paljon kuin nyt oli jäänyt? Viisi euroakin tietysti on parempi kuin tyhjä, joka jää käteen, jos kirja palautuu kustantajalle makuloitavaksi. Mutta silti. Toisaalta turhaan tässä valitan, koska sainhan hyvän nyt tosi halvalla.

Talvi Madridissa nimittäin on todella hyvä lukuromaani, jossa on sekä huikeita juonenkäänteitä että romantiikkaa. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta ahmittavaa, jännittävää, tunteita ja ajatuksiakin herättävää. C. J. Sansom on loistava tarinankertoja, joka nappaa lukijansa ainakin tässä kirjassa koukkuunsa heti aloitussivulla, eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään sitten millään. Lopussa on haikea olo. Kirjan maailmaan tulee ikävä, ja haluaisi vielä hetken viettää sen henkilöiden parissa. Onneksi lopussa on pitkähkö häivytys, joten ihan pelkkä luu ei jää lukijan käteen juonen loppuhuipennuksen jälkeen.

Kirjan nykyhetki sijoittuu toisen maailmansodan alkuvaiheisiin. Englanti on kokenut karvaan tappion Dunkerquessa, Hitler on vallannut Ranskan ja jakanut Puolan Stalinin kanssa. Englantia pommitetaan rankasti. Päähenkilö, yliopiston ranskan ja espanjan kielten opettaja Harry Brett on vammautunut lievästi Dunkerquessa ja on toipumislomalla Lontoossa, kun tiedustelupalvelu ottaa häneen yhteyttä. Harry palkataan operaatioon, jossa on tarkoitus selvittää, miten hänen entinen koulutoverinsa Sandy Forsyth on sotkeutunut Espanjan valtion kultakaivoshankkeeseen. Harry on vastahakoinen. Hän on käynyt Espanjassa aiemmin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli koulutoverinsa Bernie Piperin mukana tutustumassa espanjalaisiin sosialisteihin kesällä 1931. Toisella kerralla hän yritti selvittää, mitä Bernien ruumiille oli tapahtunut Espanjan sisällissodan tuoksinassa. Bernie ja Sandy olivat olleet jo kouluaikana vihollisia, ja ainoa yhdistävä tekijä heidän välillään oli ollut perikunnollinen Harry. Bernie oli järkyttänyt Rookwoodin yksityiskoulussa avoimella vasemmistolaisuudellaan, Sandy taas pikkurötöstelyllään.

Harry siis värvätään tiedustelupalveluun ja hänet lähetetään Madridiin suurlähetystön kielenkääntäjän peiteroolissa. Sisällissodan runtelema Madrid on Harrylle järkytys. Entisen ystäväperheen kodin raunioilla saalistaa villikoiralauma. Kadut ovat täynnä surkeita kerjäläisiä. Seassa partioivat ylimieliset ja mielivaltaiset civilit, valtion poliisit, jotka rankaisevat pienimmistäkin ”rikoksista”. Fasistinen falangistipuolue pitää valtaa Francon johdolla. Pian Harry saa yllätyksekseen selville, että Bernien entinen rakastettu Barbara Clare, Punaisen Ristin työntekijä, on nykyään Sandy Forsythin rakastajatar. Samaan aikaan Barbara saa hätkähdyttävän uutisen. Bernie ei ehkä olekaan kuollut, vaan häntä pidetään salaisella pakkotyöleirillä maaseudulla. Lukija saa samaan aikaan seurata tapahtumia niin Harryn, Barbaran kuin Bernienkin näkökulmista. Alkaa hermoja raastava juonittelu Bernien vapauttamiseksi kammottavalta vankileiriltä. Panokset ovat kovat, jopa Espanjan liittyminen sotaan Hitlerin puolella.

Sansom ei sorru mihinkään lapsellisiin ylilyönteihin, eikä mikään tunnu onnistuvan liian helposti, ainakaan syyttä. Juonikuvio on monimutkainen ja nautittavan monikerroksinen. Lisämausteensa tarinaan tuovat huolellisesti sirotellut takaumajaksot, jotka pala kerrallaan paljastavat menneisyydestä olennaisia tiedonmurusia. Espanjan sisällissota on kauheudessaan kiehtova aihe (kirjan lopussa on kirjailijan antamia lukuvinkkejä lisätietoa kaipaaville), samoin sitä seurannut Francon aika. Englannin politiikka ja toimet maailmansodan aikana eivät saa Sansomilta juurikaan kiitosta. Kirjassa kuvattu suurlähetystön henkilökunta on pääosin ollut oikeastikin olemassa, mikä sekin lisää uskottavuutta ja mielenkiintoisuutta.

Pidin myös kirjan yleissävystä, joka on tumma ja surumielinen, kenties hieman masentavakin. Harry on totinen jo perusluonteeltaan, eikä Dunkerquen katastrofi ole häntä ainakaan piristänyt. Sota luo pimeän tunnelman koko Euroopan ylle. Lontoo ja Englanti kärvistelevät pommitusten ja pimennysten alla. Ihmisiä on muuttanut asumaan metrotunneleihin pakoon pommeja. Espanjassa ristiriitaisuudet kärjistyvät entisestään. Valtaapitävät elävät yltäkylläisinä ja kopeina, kun tavallinen kansa taistelee roskiksien sisällöstä. Parina vuonna kuivuus on vienyt sadon, nyt talvesta näyttää tulevan ennätyskylmä. Fasismin voitto näyttää väistämättömältä, ja Madridissa saksalaiset käyskentelevät kuin kotonaan. Hitlerin ja Stalinin liittoutuminen on ollut kuin isku vasten kasvoja kaikille, jotka ovat toivoneet Hitlerin häviötä.

Mieleeni painui hieno kuvaus konsertista, johon Sandy vie Barbaran kirjan alkupuoliskossa. Paikalle odotetaan itse Francoa. Konsertissa esitetään Rodríguezin El concierto de Aranjuez. Sansom kuvailee musiikkia ja sen vaikutusta yleisöön niin vakuuttavasti, että oli pakko etsiä lisätietoa. Tutulta kuulostaakin, ja sopii loistavasti kirjan yleistunnelmaan, saa aikaan kylmät väreet. Pistin oikein cd:nkin tilaukseen.

Kirjan takakannessa mainitaan, että se sopii niille, jotka pitävät Sebastian Faulksista ja Carlos Ruiz Zafónista. Edellisestä en tiedä mitään, mutta jälkimmäisen kirjat olen lukenut ja Tuulen varjosta pidän kovasti. Kirjoilla ei kuitenkaan ole mielestäni juurikaan yhtäläisyyksiä. Sen sijaan minulle tuli mieleen aivan toinen kirja, Robert Wilsonin Mitätön murha Lissabonissa. Se sijoittuu osittain samaan ajankohtaan ja samalle niemimaalle kuin tämäkin.

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Paula Arvas ja Anneli.

C. J. Sansom: Talvi Madridissa (Winter in Madrid)

Suom. Seppo Raudaskoski. Otava 2010. 656 s.


P.S. Sebastian Faulks tuntuu kyllä kiinnostavalta, ainakin Engleby. Onko joku lukenut?