Suomen kustannusyhdistys julkaisi keskiviikkona 25.1. tilastot kirjamyynnin kehityksestä Suomessa vuonna 2011. Asiasta uutisoitiin tuoreeltaan netissä, ja seuraavan päivän Helsingin Sanomissa oli aiheelle pyhitetty koko kulttuuriosion etusivu (ei kuitenkaan taloussivuilta). Otsikoiden, lukujen ja laskevien käyrien edessä kirjanystävä ei kovin iloiseksi itseään tunne. Kirjojen myynti laski rajusti viime vuonna otsikoi Helsingin Sanomien verkkolehti keskiviikkona 25.1. Torstain paperilehdessä aiheeseen oli otettu hieman toinen näkökulma. Hesari on oman mittarinsa avulla laittanut suomalaiset kustantamot laadulliseen paremmuusjärjestykseen, ja kärkipaikkaa pitää nyt WSOY viimevuotisen Otavan sijaan.
Suomen kustannusyhdistyksen sivuilla voi tarkastella vertailukäyriä, jotka kuvastavat pelkkää myyntiä. Alaspäinhän nuo viivat tuntuvat menevän, vaikka kuinka tutkailisi. Mistään dramaattisesta ”rajusta laskusta” lienee kuitenkin turha puhua? Kaikkien kirjojen kokonaismyynti on alentunut edellisvuodesta 6,7 %. Onhan se selkeää alenemista, myönnetään. Hesarissakin avataan lukua hieman lisää. Suurin lasku on tapahtunut tietokirjapuolella, 8,7 %. Tietokirjat taas kattavat koko kirjamyynnistä 37 %, eli aika ison siivun. Tietokirjojen myynnin lasku tuskin on mikään yllätys. Tieto siirtyy nettiin ja vauhdilla. Säästöt silmissä leikataan esimerkiksi koulukirjastojen hankintoja. Ne nyt varmasti eivät ole olleet koskaan mikään tietokirjamyynnin kivijalka, mutta noin käytännön esimerkkinä kuitenkin. Ajatellaan, että tieto vanhenee niin nopeasti, ettei kannata sijoittaa niukkoja rahoja fyysisiin kirjoihin. Kouluissa myös opetetaan tiedonhankintaa. Kun kirjojen tiedot ovat jo ikivanhoja (koska uusia kirjoja ei ole säästösyistä hankittu), käytetään ilmaista nettiä. Kierre alkaa olla valmis?
Kaunokirjallisuudenkaan prosenttilukema, - 5,9 %, ei saa kovin iloiseksi. Kaikkein surullisinta on lasten- ja nuortenkirjallisuuden lasku, - 6,6 %. Antti Majander kirjoittaa Hesarissa, että lasten kuvakirjat myyvät hyvin, mutta vähän isompien tekstipainotteiset teokset jäävät myymättä. Surullista. Samaan aikaan saa lukea huolestuneita tiedotteita nuorten lukuharrastuksen hiipumisesta. Jotain pitäisi tehdä, vai mitä? Mutta mitä?
Kaunokirjallisuus siis on sinnitellyt tietokirjallisuutta paremmin. Lisäksi ilahduttava tieto on, että kirjakaupoilla on mennyt ihan kohtuullisesti ja että ne ovat jopa lisänneet kaunokirjallisuuden myyntiä, vaikka kokonaisuus jäikin 2,3 % miinukselle.
Suomen kustannusyhdistyksen tilastoissa muuten eivät ole kaikki suomalaiset kustantajat, vaan vain kymmenen suurinta: Edita, Gummerus, Karisto, Kirjapaja, Otava, Sanoma Magazines Finland, Tammi, Weilin+Göös, WSOY ja WSOYPro (sekä merkittävimmät kirjakerhot). Listalta puuttuvat siis mm. Atena, Avain, Teos, Siltala, Minerva…
Kaikkiaan muuten kirjoja tämän tilaston mukaan myytiin viime vuonna 128 680 000 eurolla.
Ketkä sitten kirjoja ostavat? Tutkimuksen mukaan suurkuluttajaksi lasketaan, jos ostaa yli kymmenen kirjaa vuodessa. Tällaisia ovat yleensä keski-ikäiset, korkeakoulutetut naiset, joiden taloudessa asuu lapsia, siis kuten minä. Ostinko vuonna 2011 kymmenen kirjaa? Totta vieköön! Jo PEKKin jäsenyys toi kahdeksan uutuusteosta kotiin. Ostin kirjoja perinteisesti kirjakaupasta ja joitakin marketistakin. Lisäksi olen asioinut antikvariaateissa ja kirpputoreilla. Hankintoja teen aika lailla myös netin kirjakaupoista, koska hinnat ovat pääsääntöisesti kirjakauppoja edullisemmat ja valikoimat paremmat. Postikuluja ei joko ole, tai ne ovat tavallisia paketteja edullisempia (tietysti sisällä tuotteen hinnoissa, ymmärrän tämän, mutta silti). Hankin kirjoja satunnaisesti nettihuutokaupoistakin. Saan kirjoja myös lahjaksi ja ilmaiseksi muutenkin, esimerkiksi arvostelukappaleita lehtiarvioita varten. Kirjat ovat suosittuja lahjoja. Taidan olla suvun nuorison keskuudessa hieman epäsuosittu, koska aina tilaisuuden tullen ostan lahjaksi kirjoja. Joululahjoja ostin aika vähän, mutta silti taisin laittaa yhteensä kahdeksan kirjaa pakettiin. Lisäksi oli pari kirja-aiheista kalenteria pukinkontissa.
Kustannusyhdistyksen sivuilta saa näkyviin myös eri vuosien bestseller-listat, eli lajeittain 20 myydyintä teosta. Alla vuoden 2011 myydyimmät.
1.
|
Laila Hirvisaari: Minä Katariina
· arvostelukappale, äänikirja
|
Otava
|
83 900
|
2.
|
Ilkka Remes: Teräsleijona
|
WSOY
|
69 100
|
3.
|
Rosa lIksom: Hytti nro 6
|
WSOY
|
66 100
|
4.
|
· ostettu marketista
|
WSOY
|
62 700
|
5.
|
· lainattu ystäviltä, jotka luultavasti ostaneet kirjakaupasta
|
Otava
|
44 500
|
6.
|
Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti
|
Otava
|
40 100
|
7.
|
· ostettu nettikirjakaupasta, äänikirja lainattu kirjastosta
|
WSOY
|
27 700
|
8.
|
· äänikirja lainattu kirjastosta
|
Tammi
|
26 200
|
9.
|
· äänikirja lainattu kirjastosta, kirja hankintalistalla
|
WSOY
|
25 900
|
10.
|
Kari Hotakainen: Jumalan sana
· äänikirja lainattu kirjastosta
|
Siltala
|
25 400
|
11.
|
Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
|
Siltala
|
23 400
|
12.
|
Heli Laaksonen: Peippo vei
· kirja kirjakaupasta, äänikirja nettikaupasta
|
Otava
|
23 100
|
13.
|
Kaari Utrio: Oppinut neiti
· arvostelukappale
|
Amanita
|
22 500
|
14.
|
· muistaakseni lainasin työkaverini kappaletta
|
Otava
|
20 300
|
15.
|
Enni Mustonen: Jääleinikki
|
Otava
|
19 700
|
16.
|
Virpi Hämeen-Anttila: Railo
· arvostelukappale
|
Otava
|
18 200
|
17.
|
Antti Tuuri: Ikitie
|
Otava
|
15 400
|
18.
|
· lainasin työkaverilta
|
Gummerus
|
14 700
|
19.
|
Taavi Soininvaara: Punainen jättiläinen
|
Otava
|
14 000
|
20.
|
Miika Nousiainen: Metsäjätti
|
Otava
|
13 400
|
Kahdestakymmenestä myydyimmästä kotimaisesta kaunokirjasta siis olen ostanut kolme, niistä yhden kahteen kertaan (ja taisinpa ostaa vielä kolmannen kappaleen lahjaksi).
1.
|
Patricia Cornwell: Kuolleiden satama
|
Otava
|
43 900
|
2.
|
Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö
|
Otava
|
39 000
|
3.
|
Henning Mankell: Likainen enkeli
|
Otava
|
35 300
|
4.
|
Liza Marklund: Panttivanki
|
Otava
|
35 200
|
5.
|
· en muista, mistä olen ostanut
|
Otava
|
29 800
|
6.
|
Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa.
· arvostelukappale
|
WSOY
|
27 500
|
7.
|
Jan Wallentin: Strindbergin tähti
|
Otava
|
23 000
|
8.
|
John Verdon: Numeropeli
· antikvariaatista
|
Gummerus
|
22 400
|
9.
|
Mary Higgins Clark: Perinnön varjo
|
Tammi
|
21 700
|
10.
|
Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa
|
Otava
|
21 000
|
11.
|
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
· nettikirjakaupasta
|
Otava
|
17 100
|
12.
|
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
|
WSOY
|
17 100
|
13.
|
Anna Jansson: Unissakävelijä
|
Gummerus
|
15 200
|
14.
|
Paulo Coelho: Alef
|
Bazar
|
15 200
|
15.
|
Leif G.W. Persson: Matkan pää
|
Otava
|
14 800
|
16.
|
· muistaakseni nettikirjakaupasta hankittu
|
Otava
|
14 100
|
17.
|
Nora Roberts: Jotain sinistä
|
Gummerus
|
12 500
|
18.
|
Jens Lapidus: Luksuselämää
|
Like
|
12 200
|
19.
|
Ian McEwan: Polte
· arvostelukappale
|
Otava
|
10 900
|
20.
|
Stephen King: Kuvun alla
|
Tammi
|
10 800
|
Hesarin oma laatumittari on kiinnostava. Lehdessä on tarkka selostus pisteittämismenetelmästä. Systeemi koskee vain kotimaista kirjallisuutta. Olisikin hauska verrata kustantajien käännösohjelmia samalla menetelmällä. Itse olen sen eräällä tavalla jo tehnytkin laatiessani ehdokaslistaani Globaliaa varten. Kuuden ehdokkaan listaltani viisi on sattumalta yhdeltä ja samalta kustantajalta.
Mitä ajatuksia sitten heräsi bestseller-listoja lukiessa? Ensinnäkin tietysti se, ettei myyntikuningatar ollut kovin suuri yllätys. Hirvisaarella on vankkumattomat faninsa tai ainakin uskolliset lukijansa, ja Minä, Katariina on laadukas historiallinen romaani. Remeskään ei ollut yllätys, oikeastaan päinvastoin, haukotuttava itsestäänselvyys. Toimintaviihteellä on toki sijansa, ja Remes on ammattilainen sen tuottajana. Itse en vain enää jaksa. Iloinen yllätys mielestäni on Finlandia-voittajan hieno menestys – palkinto on siis toiminut toivotulla tavalla. Uskallan nimittäin epäillä, että Liksomin kirja olisi ollut listalla mukana ilman palkintoa. Eniten iloitsen Katja Ketun Kätilön mainiosta myynnistä! Blogistanian Finlandiakin taitaa edistää myyntiä J Joojoo, sehän jaettiin vasta tämän vuoden puolella, tiedän. Mutta todella hyvä uutinen tämä, minusta! Muuten kotimaisten lista on yllätyksetön, varmoja, laadukkaita kirjoja tutuilta tekijöiltä.
Myyntilukujen perusteella kotimaisuus jyrää kirjamarkkinoilla. Parhaiten myyty käännöskirja sijoittuisi yhteislistalla vasta viidenneksi ja myi lähes puolet vähemmän kuin myydyin kotimainen. Jännitysviihde ja romantiikka jyräävät, ja mielestäni listalla on vain kaksi laaturomaania, Kesä ilman miehiä ja Polte.
Vuoden myydyimpien joukkoon pääsemiseksi saattaisi olla etua aikaisesta julkaisemisesta. Ei kirjankaan elinkaari sentään voi olla pari kuukautta. Vai voiko? Vuoden 2011 myydyin kirja oli muuten Sääpäiväkirja 2012.
Juuri ostin Citymarketista, alesta kylläkin, kaksi itselle ihan uutta tuttavuutta luettavaksi ;)
VastaaPoistaOlen noita mitä Suomi lukee-listoja tutkaillut aina välillä ja todennut omalla kohdalla, että olen yleensä lukenut esim TOP 10listasta maksimissaan 5, eli aika mukavasti tulee luettua sitä muuta kuin "mitä kaikki muut listojen mukaan" ;)
Mielenkiintoinen postaus jälleen kerran! Ja totta, surullinen käyrä :( Minäkin ostan (tai pikemminkin ostin, hyvätuloinen kun puoli vuotta sitten vielä olin) kirjoja. Tällä hetkellä tosin enemmänkin lainaan kavereilta ja kirjastosta tai ostan täältä Saksasta hieman halvemmalla..
VastaaPoistaSurullista on tuokin, että nuorison lukeminen on laskussa. Voi kun voisikin sitä jotenkin edistää! Ehkä sitten olisi jotain rahkeita, jos palaan vielä opettajaksi. Mutta vaikeaahan se on nuorison muoti-ilmiöitä säädellä..paitsi ostelemalla niitä kirjalahjoja :)
Minultakin taitaa tulla se 10 kirjaa täyteen ja yksi vakio on kyllä juuri tuo Remes - isäni jouluinen toivelahja. Minä ostan myös paljon kirjoja lahjaksi. Enemmänkin voisi oikeastaan hankkia, huonomminkin voisi rahansa käyttää.
VastaaPoistaLuin Hesarin jutun, ja kiva, että kirjoitit siitä.
VastaaPoistaItse olen ostanut kirjoja uutena, mutta kustannussyistä pehmeäkantisena, pokkarina, alesta, mutta kaksi jopa kovakantisena täyteen hintaan, loput siis pehmeäkantisena. Suosin kirjojen ostamista, mutta voin myydä niitä kirpputorilla, ostan myös huuto.netistä ja kirpputorilta. Kirjastoa pidän nykyään huonona, haluttuja kirjoja esim, Vinoon varttunut tyttö ja Hytti nro 6 joutui odottamaan niin kauan, että ostin lopulta kirjat. Kirjojen oston into hiipuu aina välillä, kun lukemattomien pino kasvaa.
Hei Kirsi, kiinnostuneena tutkin noita myydyimpien listoja. Kiva, kun postasit tärkeästä aiheesta! Tuli jotenkin surullinen olo, kun luin tuosta laskusuunnasta ja varsinkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden myynnin lasku tuntuu pahalta. Itse ostan niin paljon kirjoja vuodessa (elämäntapa), mutta osahan on sitten vanhempaa kirjallisuutta. Mietin, mitä keinoja voisi olla esim. lasten- ja nuortenkirjallisuuden myynnin nostamiseksi. Kirjailijat käy paljon kouluvierailuilla ja kirjastot vinkkaavat, mutta olisiko kustantamojen mietittävä uusia markkinointikeinoja, kirjakauppojen panostettava kirjojen esille tuomiseen, ettei ne olisi niin "näkymättömissä". Lasten- ja nuortenkirjallisuus jää niin monesti marginaaliin esim. tämän kevään uutuuskirjoja Hesari listasi, mutta eihän lasten- ja nuortenkirjallisuutta näkynyt ainakaan nettilistoilla. Ajattelemisen aihetta antava postaus!
VastaaPoistaNuortenkirjojen markkinoinnissa olisi totisesti parantamisen varaa! Paikkakunnallamme on vain yksi kirjakauppa, jossa aikuisten uutuuskirjat ovat hyvin esillä ja tyrkyllä jo ovensuussa. Myös lasten kuvakirjat ovat houkuttelevasti, ainakin uutuudet, etualalla. Mutta nuortenkirjat ovat jossakin myymälän sivuosassa vaisusti aseteltuina, ikään kuin ne olisivat pakollinen paha. Nuortenkirjoja on myös harvoin alennusmyyntikampanjoissa kunnolla edustettuina. Eivätkä lehdetkään niitä juuri noteeraa, jos ei satu jokin pottertyypinen ilmiö olemaan kyseessä. Nuortenkirja-arviotkin ovat yleensä pieniä ja vaatimattomia jossakin silppujujttujen täytteenä. Kirjastot ja koulut tekevät varmasti parhaansa, mutta jotakin katu-uskottavuutta kaivataan. Lapset nauroivat (lempeästi)
Poistaihastustani, kun viime keväänä haastateltiin jääkiekon MM-joukkueen jotakuta pelaajaa ennen tärkeää ottelua ja kysyttiin, mitä elokuvaa hän nyt katsoo keskittymisen apuna, ja kaveri vastasi lukevansa kirjaa... Jotain tällaista lisää, kiitos, ja paljon ja näkyvästi!!!
Olipa tosiaan kiinnostavaa. Melko kuvaavaa, että ulkomaisista myydyimmistä kirjoista olen lukenut vain Kingin! Muut eivät edes kiinnosta.
VastaaPoistaKotimaisista olen lukenut neljä ja pari vielä kiinnostaa.
Suurkuluttaja on täälläkin. Arvioni mukaan ostin viime vuonna yli 50 kirjaa. Osan niistä toki divarista ja varmaan kymmeniä pistin poiskin (divariin, kiertoon).
Nuorten lukemisesta olen minäkin huolissani. Koitin syksyllä lähteä vetämään läheisellä koululla nuorille lukupiiriä. Yli 300 oppilaan koulusta vain yksi (!!) lapsi oli kiinnostunut.
Minä taas en juuri uusia kirjoja ostele, ja nekin joita ostan tapaavat olla väärillä kielillä...kirjat tulevat käytettyinä divareilta ja kirppiksiltä.
VastaaPoistaJos sarjakuvat lasketaan mukaan niin sitten ehkä aletaan hätyytellä tuota kymmenen uuden kirjan vuosimäärää...
Bestseller-listat näyttävät siltä milta ne tapaavat näyttää: suomalaisista olen lukenut yhden ja jokunen ehkä kiinnostava näkyy, käännetyistä luettuja nolla, saatan lukea noista jonkun joskus mutta harvassa ovat kiinnostavat. Mutta bestseller-listat eivät perinteisesti ole olleet ystäviäni...
Nuortenkirjat vaikuttavat oelvan aika heikoilla. Häärin yhdellä kirpputorilla ja siellä on huomattu että siinä missä jotkin hyllyt vetää hyvin niin nuortenkirjat on yksi niistä joissa ei juuri kauppa käy. Tiedä sitten miten nuorten lukuharrastus muuten menee, lukevatko ne nuoret sitten enemmän sarjakuvia ja aikuisten kirjoja vai eivätkö vaan lue mitään (kyllä muistelen omista teiniajoistani että lukemiset painottuivat tuonnepäin, dekkareita, scifiä, fantasiaa ja kauhua tuli harrastettua hyvissä ajoin ja perinteiset nuortenkirjat jäivät sitten ehkä vähän sivuun).
Minäkin taidan olla niin ikään kirjojen suurkuluttaja. :) Ostan aika paljon kirjoja. Usein esimerkiksi palkitsen itseni kirjalla. Paljon toki ostan alennysmyynneistä, mutta uutuuksiakin tulee totta kai hankittua. Omat kirjahankintani eivät näköjään oikein noudata tuota Mitä Suomi lukee-listausta. Mutta eipä siellä paljon esimerkiksi Otavan Sinistä tai Tammen Keltaista näy, toisin kuin omassa hyllyssäni. ;)
VastaaPoistaMitä mieltä muuten olet tuosta Hesarin tavasta pisteyttää laadukkaimmat kustantamot? Mietin itse, ettei pienillä kustantamoilla ole koskaan asiaa kärkisijoille, sillä myynnillisesti ne eivät poikkeuksia lukuunottamatta pärjää. En siis itse erityisemmin pidä tuollaisista listauksista, mutta kuitenkin ilahduin, kun kymmenen kärkeen olivat mahtuneet Siltala, Teos ja Avain, jotka kaikki ovat mielestäni laatukirjallisuuteen painottuneita.
En ole kirjabloggaaja, mutta nyt on pakko antaa huomio:
VastaaPoistaNuoret vasta kirjoja ostavat ja tuovat rahaa kirjakaupoille, eli lukiokirjat maksoivat lapsiamme kohden toista tuhatta euroa, siihen kuuluivat 14 matematiikan kirjaa, kertauskirjat, maolin taulukot, fysiikan, kemian, ruotsin, englannin, saksan, espanjan, muiden reaaliaineiden teokset ja oheismateriaalit, seuraava lapsi kun meni lukioon kirjasarja -tai painos oli tietenkin muuttunut. Nuoret joutuvat paahtamaan 8 viikkoa ja sitten koeviikkoilemaan. Ostimme kirjakaupasta lukulistan kirjoja Ahoa, Härköstä, Salamaa, Canthia, Dicekensiä, Brontea pokkareina ja kiersivät lapsilla. Olisiko kurssimuotoinen lukio syynä haluttomuuteen lukea extraa, ja olisiko vanhempien kukkaro keveä kirjahankinnoista?
Hyvä juttu sinulla oli, olen tästä asiasta kirjoittanut sekä blogiini, että lehden yleisöosastolle muistaakseni viime vuonna.
Kiitos hyvästä näkökulmasta! Hesarinkin jutussa mainittiin, että oppikirjamyynti oli jopa parantunut (!) viime vuodesta. Tätäkin mietin. Kokonaisuudessa ovat mukana myös peruskoulujen oppikirjahankinnat, jotka eivät kovin mitättömät ole, sekä ammatillisen puolen kirjat yms. kurssikirjat. Lukiolaisten kirjakulut ovat melkoiset, jos ei pysty hyödyntämään kirjastoa ja kierrätystä lainkaan. Omalta kohdaltani tiedän tuon varsin hyvin, sillä oma toisen asteen opiskelijani käy sekä lukiota että ammattikoulua. Amiksen kirjatkaan eivät ihan halpoja ole, vaikka niitä ei mene ihan yhtä paljon kuin lukiossa.
PoistaJuuri näin :)
PoistaKiitos.
Tässä jutussa, ei ole se lehtijuttu
http://deekoo-javiel.blogspot.com/2011/08/lukiokirjojen-lasku.html
Kirjoitin myös amiksen materiaalihankinnoista, ovat kalliita, ja kirjat kaupan päälle.
Onkohan tuo kurssimuotoisuus lisännyt kirjojen määrää, muistelen omasta luokallisesta lukiosta että esim. pitkän matikan kirjoja oli yhteensä kolme joilla katettiin 11 kurssia, sama juttu fysiikan kanssa, ja yksi MAOL jota käytettiin sitten lukion jälkeenkin. Ja noissa oli myös hitaampi vaihtuvuus joten käytettyinäkin noita sai hyvin. Kielten kirjoja olikin sitten enemmän.
PoistaMinusta kurssimuotoisen lukion kirjahankinnat ovat kalliimmat ja kirjoja on enemmän kuin ennen kirjoitin itse 1980-alussa ylioppilaaksi. Vaimon mielestä aiempi arvioni lasta kohden kerrotuista summista olisi alakanttiin (puhuimme asiasta), kirjasumma riippuu toksi valinnoista. Maantiedosssa kaksi kurssia on yhdessä kirjassa, mutta kielen kirjoissa pitää olla sanakirjay kieliopit ja kurssikirjat. Vain filosofian kirjan ja ehkä uskonnon kirjan voi saada kirppikseltä tai kirjastosta, muita ei voi myydä pois, jos pitää aine kirjoittaa, ja tietenkään ei filosofiaa eikä uskontoakaan, jos kirjoittaa aineen.
PoistaLuulen lukeneeni tiedon, että esim. Finlandia palkinto rahoitettaisiin joistain maksuista. Luultavasti ainakin koulut joutuvat maksamaan kopionnista summan joka jaetaan palkintoina, näin aprikoin.
Tämä on varmasti oikein, mutta tulee rahoitetuksi koulun ja koululaisten rahoista.
Lukuharrastukselle olisi oiva ponnin yläkoulu ja alakoulu, jossa oikeilla kirjavalinnoilla voitaisiin edistää lukemista, onko joku kokeillut aloittaa sarjakuvista, lasten kirjoista, jännäreistä, dekkareista, fantasiakirjoista ...
Tämä on myös vastaus Valkoiselle Kirahville :)
Yleensä en keskustele kirjablogeissa, mutta tämä oli todella asiaa.
Perusopetuksessa käytetään kaikkia mainitsemiasi menetelmiä, jotta lukeminen houkuttelisi. Sarjakuvia luetaan, niiden kerrontatapaa opetetaan lukemaan, niitä kirjoitetaan ja piirretään itse jne. Opetussuunnitelmaan ihan kuuluu dekkareiden, jännäreiden, fantasian ja kauhun sekä scifinkin lajityyppeihin tutustumista jne. Opettajana sitä tuntee olevansa välillä melkoinen markkinointikone, joka yrittää keksiä uusia houkuttimia! Työtä riittää, niin kouluissa kuin kodeissakin. Paras lukijamalli ovat omat vanhemmat.
PoistaMinäkin luin kirjoituksin ja tarkoitukseni oli postata, mutta kiireinen viikko tuli väliin. Hienoa, että sinä nostit jutun esille!
VastaaPoistaItse pohdin paljon kirjakaupan valtaa ja tässä tapauksessa kirjoitettiin Suomalaisesta kirjakaupasta. Sitä, miten paljon kirjakaupan ostot määrittävät myyntilistoja ja sitä, mitä valtaosa ihmisistä ostaa ja lukee. Tästä syystä olen aina katsellut näitä listoja aika varauksella. Käännöskirjojen listalla oli kaksi minua kiinnostavaa kirjaa, kotimaisten joukossa sentään viisi.
Toinen kiinnostava näkökulma oli se, että Akateemisen kirjakaupan remontti lähestyy ja on epäselvää, jatkaako kivijalassa yksi Suomen laadukkaimmista kirjakaupoista. Olisi karmiva ajatus, mikäli Akateeminen kirjakauppa katoaisi ja Suomalainen kirjakauppa olisi ainoa paikka, josta kirjoja haalia. Onneksi on tietysti nettikaupat. Mietin kuitenkin sitä, alkaako tilanne olla nyt kypsä pienemmille, spesifioituneill kirjakaupoille. Nythän esimerkiksi Lastenkirjakauppa on käynnistynyt käsittääkseni hyvällä menestyksellä.
Sitten lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Mielestäni tässä on vastuuta sekä medialla että kustantajilla. Nuoret ja lapset lukevat kyllä. Aikuiset ovat kuitenkin niitä, jotka kirjoja ostavat. Tämä näkyy selvästi. Kiinnostavaa olisi selvittää, kuinka suuri on esimerkiksi konsolipelien myyntiluku verrattuna lastenkirjamyyntilukuihin. Siis mihin jokainen aikuinen rahansa pistää? Mitä lapsille ostetaan? Harva lapsi ostaa itse kirjoja. Sen sijaan lapset lainaavat kirjansa kirjastoista.
Siinä mielessä myyntiluvut eivät oikeastaan kerro mitään siitä, lukevatko lapset vai eivät.
Kun itse seuraan päivittäin asiaa, korostaisin sitä, miten lapset pääsevät kirjojen maailmaan. Ei se itsestään tule. Tärkeä osuus on koulujen lisäksi kodeille ja siinä, miten selvä osa kirjat ovat perheessä, miten asioihin suhtaudutaan. Valitettavasti moni elää sellaista elämää arkena, ettei sinne lasten kanssa levollinen ja kiireetön kirjojen kanssa oleminen mahdu kaiken sen harrastusrumban ja ajanvietehulinan keskelle.
Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa selvä ongelma ovat myös pienet painokset, joista harvoin otetaan uusia painoksia. Olen ollut lukuisia kertoja kustantamoihin yhteydessä suosittujen kirjojen osalta ja vastaukseksi olen saanut: painos on loppu, uutta ei oteta. Kuinka paljon tämä vaikuttaa siihen, että lastenkirjan ikä on valitettavan lyhyt, vaikka juuri näissä kirjoissa voisi kirjan elinkaari loistaa ja säteillä. Lapsuus kun ei katoa tai häviä, samoin on hyvän tarinan laita.
Neljän tärkeä tekijä on Deekoon nostama oppikirjojen osuus kustannusalalla. Kustantamojen rahoitus tulee suurelta osin juuri kouluilta ja siis oppikirjojen myynnistä. Tämä on kiinnostavaa. Oppikirjojen myynnin romahtaminen on suuri huoli, ja tämän alueen kehittämisen luulisi siten olevan enemmänkin esillä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Kustantamot ottavat niin tiuhaan uusia ja uudistettuja painoksia oppikirjoista, ettei kukaan pysy perässä. Tämä rahoitustapa on mielestäni kiinnostava ja pitäisi tuoda reilummin esille. Kenellä on valtaa siinä, mitä kustannetaan? Kuka ja mikä vaikuttaa myyntilukuihin? Miten voisimme nauttia parhaiten siitä, että tarjolla on mahdollisimman laaja valikoima erilaista kirjallisuutta?
Noilta kärkilistoilta olen lukenut neljä kotimaista (yhden ostin) ja ulkomaisista en yhtään. Mä ostan edelleen kanssa paljon kirjoja, tosin käytettynä isomman osan kuin uutena. Käytän rahojani myös lasten- ja nuortenkirjoihin, joista tosiaan saisi olla välillä myös niitä uusia painoksia.
VastaaPoistaLuin postauksesi eilen illalla ja nyt piti tulla vielä uusintakierrokselle ja kommentoimaan. Tärkeästä asiasta kirjoitit!
VastaaPoistaTuon määritelmän mukaan minä olen suurkuluttaja, tämän vuoden saldo on jo täynnä sillä tilasin netin kautta kaikenkaikkiaan 12 kirjaa, joista yksi nuorten- ja yksi lasten kirja. Luen vähemmän uutuuksia, eli kirjaostokseni ovat yleensä hieman vanhempaa tuotantoa. Listojen kirjoista olen (tai siis mies osti joululahjaksi minulle) ostanut ainoastaan yhden kirjan (Stephen Kingin Kuvun alla).
Kirjojen ostamisen väheneminen ja varsinkin nuorten lukemisen väheneminem ovat huolestuttava ilmiö. Onneksi meillä lapset ainakin tällä hetkellä vielä "lukevat" kirjoja paljon.
Mielenkiintoinen kirjoitus Kirsi, kiitos.
VastaaPoistaMuistaakseni tällä viikolla myös Kauppalehdessä uutisoitiin tuosta nuorten lukuharrastuksen hiipumisesta. Nuorten elämässä tuntuu olevan niin paljon kaikkea muuta ja aikaa lukemiseen ei tahdo löytyä. Onneksi lukeviakin nuoria löytyy. Jos ajatellaan koulumaailmaa, tehokkain tapa markkinoida kirjoja on koulun käytävien puskaradio. Meidän koulussa esimerkiksi tällä hetkellä kovasti luettuja kirjoja ovat Tuija Lehtisen Blondi jyrsijä (!) ja Pasi Lönnin Hyppy syvyyteen ja syynä se, että oikeat tyypit ovat osanneet kirjoja koulussa mainostaa. Olisipa sitten vain niitä kirjoja, joita voisi halukkaille aina käteen tyrkätä. Itse yritän mahdollisuuksien mukaan tarjota oppilaille aikaa lukemiseen myös koulussa. Oikeasti on aika hieno tunne, kun levotonkin luokka rauhoittuu tunniksi lukemaan - kukin on tietenkin saanut valita lukemisensa omien mieltymysten mukaan... Lukemisesta on usein tehty vastenmielistä pakkopullaa, tärkeintä kai kuitenkin olisi lukuilon siementen kylväminen.
Minä ostin tässä viikolla viisi kirjaa eurolla kierrätyskeskuksesta, Huovista, Turusta, Zolaa ja pari muuta. Jos saatte selville kuka vielä ostaa kirjoja uusina, niin välittäkää lämpimät kiitokseni.
VastaaPoistaLuin Remeksen Pääkallokehrääjän kun se oli uutuus. Kari Hotakaisen tarinoita on esitetty tv:ssä. Niissä on ihan hauskoja huomioita yhteiskunnasta. Viime vuonna luin vahingossa yhden McEwanin. Se oli ihan jees.