Edellisen kirjoituksen innoittamana jatkan vielä tilastotietojen tutkailua. Innoitusta sain myös Kirsti Ellilän Kirjailijan häiriöklinikan päivityksestä Menestysteos. Ellilä oli lukenut ruotsalaisen Kajsa Ingemarssonin kirjan Keltaisten sitruunoiden ravintola, joka oli vuonna 2005 ollut Ruotsin myydyin kirja. Luettuaan Ellilä oli jäänyt ihmettelemään, miksi ihmeessä ruotsalaiset olivat sankoin joukoin ostaneet juuri tätä kirjaa, joka ei herättänyt hänessä juuri mitään tuntemuksia: No minä luin ja katso, minustakin se oli kiva. Viihdyin sen parissa mainiosti muutaman uneliaan iltapäivän. Virinneessä keskustelussa monet olivat samoilla linjoilla, että kyseessä ei nyt ollut kovinkaan kummoinen kirja, naisille suunnattua melko harmitonta viihdettä (tosin mm. Anu Holopainen oli ärsyyntynyt alun raiskausyrityksen sivuuttamisesta), joka ei juuri muistijälkiä mieleen jätä. Sattumalta minäkin olen kirjan lukenut, koska tein siitä arvion lehteen. Viihteellisyyden ole huomannut minäkin, samoin kaavamaisuuden, mutta koska arviota tehdessään yrittää löytää myös hyviä puolia, olen aikoinani sanonut mm. seuraavaa:
”… vaikka Keltaisten sitruunoiden ravintola on ihmissuhde- tai rakkausromaani, siinä kuitenkin käsitellään mm. nyky-Ruotsin työoloja varsin kipakalla otteella. Ravintola-alalla riesana ovat mm. huonot palkat, hankalat työajat ja pimeät työsuhteet. Ruotsissakin kärsitään globalisaatiosta, kun tuotantoa siirretään muualle.
Agnes lähtee mukaan ystävänsä uuteen ravintolaan ja huomaa viihtyvänsä. Bisnes ei kuitenkaan luista ihan toiveiden mukaan, ja lopulta kaikki on yhden kortin varassa. Jos pelätty ravintolakriitikko Lola kirjoittaa ravintolasta arvostelun, se voi pelastaa tai tuhota kaiken. Lukija arvaa kauan ennen kirjan henkilöitä, kuka on Lola ja kuka tulee olemaan Agnesin uusi rakkaus, mutta ei se vie lukuiloa.
Keltaisten sitruunoiden ravintola on harmitonta, rentouttavaa viihdettä.”
Johtopäätös siis voisi olla vaikkapa, että ruotsalaiset ovat halunneet ostaa viihdyttävää lukemista. Ingemarsson on tietääkseni kohtuullisen tunnettu henkilö, ja ainakin kustantaja Otava kuvaa kirjailijaa näin:
Ruotsalainen Kajsa Ingemarsson (s. 1965) on suosittu kirjailija, kolumnisti sekä tv- ja radioesiintyjä. Ennen kirjailijaksi ryhtymistään Ingemarsson työskenteli Ruotsin turvallisuuspoliisin SÄPOn vastavakoilussa. Hän puhuu puolaa ja venäjää ja on ollut tulkki ja kääntäjä, samoin kuin valokuvamalli. Ingemarssonilla on kaksi lasta ja hän asuu perheineen Tukholmassa.
Mietin sitten, mitä me suomalaiset ostamme. Avuksi jälleen kaivoin esiin Suomen kustannusyhdistyksen sivut, joilta löytyvät bestseller-listat vuodesta 2000 alkaen. Poimin listoilta kolme myydyintä kotimaista ja käännöstä kultakin vuodelta. Tältä näyttää:
Vuosi 2000
1
|
Laila Hietamies: Kesän korkea taivas
|
Otava
|
75900
|
2
|
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
|
Otava
|
74600
|
3
|
Väinö Linna: Sotaromaani
|
WSOY
|
63800
|
1
|
Liza Marklund: Uutispommi
|
Otava
|
88000
|
2
|
Patricia Cornwell: Mustalla merkitty
|
Otava
|
79100
|
3
|
Henning Mankell: Palomuuri
|
Otava
|
60500
|
Vuosi 2001
1
|
Arto Paasilinna: Ihmiskunnan loppulaukka
|
WSOY
|
66000
|
2
|
Laila Hietamies: Syksyksi kotiin
|
Otava
|
65400
|
3
|
Ilkka Remes: Uhrilento
|
WSOY
|
61000
|
1
|
J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta 1-3
|
WSOY
|
87000
|
2
|
Patricia Cornwell: Viimeinen piiri
|
Otava
|
73100
|
3
|
Liza Marklund: Paratiisi
|
Otava
|
69800
|
Vuosi 2002
1.
|
Leena Lehtolainen: Kun luulit unohtaneesi
|
Tammi
|
81 300
|
2.
|
Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
|
WSOY
|
74 500
|
3.
|
Ilkka Remes: Itäveri
|
WSOY
|
72 900
|
1.
|
Henning Mankell : Tanssinopettajan paluu
|
Otava
|
63 700
|
2.
|
Jean M. Untinen-Auel : Luolien suojatit
|
WSOY
|
62 800
|
3
|
Herbjørg Wassmo : Dinan kirja
|
Otava
|
54 000
|
Vuosi 2003
1.
|
Ilkka Remes: Ikiyö
|
WSOY
|
135 200
|
2.
|
Laila Hietamies: Siellä jossakin
|
Otava
|
70 500
|
3.
|
Laila Hietamies: Koivu ja tähti
|
Otava
|
57 800
|
1.
|
Henning Mankell: Ennen routaa
|
Otava
|
79 700
|
2.
|
Patricia Cornwell: Raatokärpänen
|
Otava
|
67 700
|
3
|
Liza Marklund: Punainen susi
|
Otava
|
55 200
|
Vuosi 2004
1.
|
Laila Hietamies: Kallis kotimaa
|
Otava
|
121 600
|
2.
|
Arto Paasilinna: Tohelo suojelusenkeli
|
WSOY
|
95 600
|
3.
|
Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt
|
Otava
|
82 900
|
1.
|
Dan Brown: Da Vinci-koodi
|
WSOY
|
155 700
|
2.
|
Patricia Cornwell: Pahan jäljillä
|
Otava
|
76 400
|
3
|
Henning Mankell: Leopardin silmä
|
Otava
|
41 600
|
Vuosi 2005
1.
|
Ilkka Remes: Nimessä ja veressä
|
WSOY
|
118 700
|
2.
|
Laila Hirvisaari: Kruununpuisto
|
Otava
|
95 900
|
3.
|
Arto Paasilinna: Suomalainen kärsäkirja
|
WSOY
|
74 200
|
1.
|
Dan Brown: Enkelit ja demonit
|
WSOY
|
150 800
|
2.
|
Patricia Cornwell: Pedon leima
|
Otava
|
59 100
|
3
|
Dan Brown: Da Vinci -koodi
|
WSOY
|
52 100
|
Vuosi 2006
1.
|
Ilkka Remes: 6/12
|
WSOY
|
151 600
|
2.
|
Laila Hirvisaari: Myrskyn edellä
|
Otava
|
100 500
|
3.
|
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
|
Otava
|
89 300
|
1.
|
Dan Brown: Meteoriitti
|
WSOY
|
97 300
|
2.
|
Henning Mankell: Kennedyn aivot
|
Otava
|
67 700
|
3
|
Kate Mosse: Labyrintti
|
Otava
|
57 500
|
Vuosi 2007
1.
|
Ilkka Remes: Pahan perimä
|
WSOY
|
133 100
|
2.
|
Laila Hirvisaari: Grand Hotel
|
Otava
|
118 500
|
3.
|
Reijo Mäki: Uhkapelimerkit
|
Otava
|
63 400
|
1.
|
Dan Brown: Murtamaton linnake
|
WSOY
|
71 500
|
2.
|
Henning Mankell: Italialaiset kengät
|
Otava
|
45 600
|
3.
|
Liza Marklund: Elinkautinen
|
Otava
|
42 300
|
Vuosi 2008
1.
|
Sofi Oksanen: Puhdistus
|
102 200
|
WSOY
|
2.
|
Ilkka Remes: Pyörre
|
82 500
|
WSOY
|
3.
|
Laila Hirvisaari: Vuoksen helmi
|
77 600
|
Otava
|
1.
|
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
|
54 000
|
Otava
|
2.
|
Henning Mankell: Kiinalainen
|
50 300
|
Otava
|
3.
|
Liza Marklund: Paikka auringossa
|
48 000
|
Otava
|
Vuosi 2009
1.
|
Laila Hirvisaari: Pihkovan kellot
|
Otava
|
82 400
|
2.
|
Ilkka Remes: Isku ytimeen
|
WSOY
|
72 900
|
3.
|
Kjell Westö. Älä käy yöhön yksin
|
Otava
|
57 60
|
1.
|
Henning Mankell: Rauhaton mies
|
Otava
|
70 100
|
2.
|
Dan Brown: Kadonnut symboli
|
WSOY
|
67 900
|
3.
|
Patricia Cornwell: Scarpetta
|
Otava
|
38 500
|
Vuosi 2010
1.
|
Ilkka Remes: Shokkiaalto
|
WSOY
|
72 600
|
2.
|
Riikka Pulkkinen: Totta
|
Otava
|
59 100
|
3.
|
Reijo Mäki: Kolmijalkainen mies
|
Otava
|
55 200
|
1.
|
Patricia Cornwell: Valokeilassa
|
Otava
|
49 400
|
2.
|
Tess Gerritsen: Jääkylmä
|
Otava
|
43 600
|
3.
|
Dan Brown: Kadonnut symboli
|
WSOY
|
38 300
|
Vuosi 2011
1.
|
Laila Hirvisaari: Minä Katariina
|
Otava
|
83 900
|
2.
|
Ilkka Remes: Teräsleijona
|
WSOY
|
69 100
|
3.
|
Rosa lIksom: Hytti nro 6
|
WSOY
|
66 100
|
1.
|
Patricia Cornwell: Kuolleiden satama
|
Otava
|
43 900
|
2.
|
Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö
|
Otava
|
39 000
|
3.
|
Henning Mankell: Likainen enkeli
|
Otava
|
35 300
|
Mitä johtopäätöksiä näistä sinänsä yllätyksettömistä luvuista ja nimistä voi sitten tehdä? Ainakin suomalaiset ostavat eniten viihdettä. Dekkarit, toimintajännärit ja romantiikka ovat ostetuimpia lajeja. Kotimaisten puolella vain muutamat klassikoitten uusintapainokset ja pari Finlandia-voittajaa ovat päässeet murtamaan selkeän viihteen monopolin. Paasilinna edustanee huumoria, mutta viihdettä kai hänenkin loppuajan kirjansa ihan selkeästi ovat. Riikka Pulkkisen Totta taitaa olla ainoa hieman erilainen menestyjä joukossa. Käännösten puolella kansainväliset suursuosikit ovat vallassa meilläkin. Taru sormusten herrasta on pieni poikkeus, mutta sen uusintapainosta siivitti tietysti elokuvien levitys. Suomalaiset suosivat varmoja, tuttuja tekijöitä. Uutuuskirjat ovat hävyttömän kalliita, joten on hyvä tietää, mitä saa rahoillaan. Kirjakerhot myös edistävät näiden takuunimikkeiden myyntiä.
Voiko tässä valossa ihmetellä ruotsalaisia? J
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
En malta olla liittämättä tähän linkkiä Puolisilmä-blogiin, jossa aihetta myös tavallaan sivutaan. Johnny kirjoittaa näin:
Selailin erästä gradua (Bittejä paperilla - Kirjan hinta ja kaunokirjallisuuden tuotannon murros 2000-luvun alussa, Aila-Liisa Laurila, Huhtikuu 2005) ja löysin kirjan hinnan koostumisesta tällaisen arvion:
Kotimaisten kertojien teoksen keskihinta oli vuonna 2003 26,84€. Se muodostui graduntekijän karkean laskutoimituksen mukaan seuraavista asioista:
Kirjakauppa 6,71
Tekninen valmistus 5,37
Tekijänpalkkio 4,03
Kustantajan yleiskulut 4,03
Kuluttajan alennukset 2,68
Arvonlisävero 2,15
Kustantajan mainonta 1,34
Kustantajan marginaali 0,54
Kotimaisten kertojien teoksen keskihinta oli vuonna 2003 26,84€. Se muodostui graduntekijän karkean laskutoimituksen mukaan seuraavista asioista:
Kirjakauppa 6,71
Tekninen valmistus 5,37
Tekijänpalkkio 4,03
Kustantajan yleiskulut 4,03
Kuluttajan alennukset 2,68
Arvonlisävero 2,15
Kustantajan mainonta 1,34
Kustantajan marginaali 0,54
Tuosta voi sitten laskea, paljonko noin keskimäärin menestyskirjailija tienaa kirjansa myynnillä. 10 000 kirjan myynnillä vuodessa saa jo ihan kelpo tilin. Mutta silloin pitää keikkua meikäläisten myyntilistojen kärkisijoilla. 1000 kirjalla ei vielä paljoa juhlita, ja se taitaa olla paljon arkisempi tulos kuin soisi.
Viime lukukerrasta onkin jo aikaa, sulla on kyllä hyvää tekstiä täällä! Pitää vissiin katsoa sun lukulistoilta mitä kannattaisi lukea!
VastaaPoistaNoista tilastoista Hirvisaari ja Remes saa kyllä ihokarvat nousemaan pystyyn. Mutta kai se on tosiaan niin, että tulee hankittua sellaista takuuvarmaa, hyväksi havaittua. Ja sitten ne onkin kaikki ihan samanlaisia.
Mielenkiintoisia ovat olleet nämä molemmat kirjamyyntijuttusi.
VastaaPoistaNiinhän se taitaa mennä vähän millä tahansa kulttuurin alalla, että suurimmat myyntimenestykset edustavat usein vähän viihteellisempää ja helpommin pureskeltavaa osastoa. Ne eivät välttämättä ole samoja teoksia, joita alan harrastajat eniten lukevat, ja ne puolestaan eivät välttämättä ole samoja teoksia joita kriitikot kehuvat ja palkitsevat. (Voi esimerkiksi verrata viime vuoden myydyimpiä suomalaisia kirjoja, kirjabloggaajien suosikkeja ja Finlandia-ehdokkaita).
Toinen asia on se, onko myydyin aina sama kuin luetuin. Esimerkiksi Finlandia- ja Nobel-voittajia varmasti ostetaan (esim. joululahjoiksi), mutta kuinka usein ne jäävät hyllyyn lukemattomina...Kirjojen myynti on tietenkin kustannusalalle henkireikä, mutta aika oleellista on mielestäni myös se, että kirjoja todella myös luetaan.
Itse olin lukenut edellisen jutun viime vuoden myydyimmistä kirjoista tasan yhden, eikä kovin moni muu ollut lukulistallakaan. Kuitenkin luen paljon, vaikka en niin paljoa juuri kulloisenkin kirjavuoden uutuuksia.
Aina kuuluisi sanoa, ettei ole niin väliä mitä lukee, kunhan ylipäänsä lukee. Mutta on minussa sen verran kirjasnobia, että pyörittelen hiukan päätäni noille Dan Brownin myyntiluvuille. Ja sille että tiedän ihmisiä, joiden mielestä Da Vinci -koodi on oikeasti mestariteos.
Totta, ei ostaminen vielä tarkoita lukemista. Toisaalta näitä myyntilistojen kärkinimiä myös jonotetaan kirjastoista, mikä kai sentään jotain kertoo sekin?
PoistaJälleen hyvä ja mielenkiintoinen postaus. On aika ällistyttävää, kuinka viihdekirjallisuuteen suhtaudutaan vähän alentuvasti (esim. akateemisissa piireissä olen huomannut tämän), mutta silti sitä ostetaan ja tosiaan myös luetaan eniten. Milloin, oi milloin, sitä ryhdytään arvostamaan ihan omana tyylinään, jota kannattaa tutkiakin!?
VastaaPoistaJännää kuitenkin on peilata omaan lukemistoon... Olen lukenut yhden Hirvisaaren, en ainuttakaan Remestä, pari Mankellia, muutaman Vareksen...
Kate Mossin Labyrintin suosio yllätti. Taidankin lähettää Otavalle kyselyä, että missä helvetissä se kolmannen osan suomennos viipyy?! Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin jättää sarjan suomentaminen kesken.
Ai onko Labyrintti osa sarjaa? Ostin sen aikoinani ja petyin karvaasti :(
VastaaPoistaJoo. Seuraava osa on Krypta ja sitten on vielä kolmas.
PoistaMä taas tykkäsin. Oli viihdyttävä kirja, mutta ei toki mikään elämää suurempi klassikkoteos.
Selasin listoja läpi tarkasteltuani vuoden 2000 myyntejä
VastaaPoistahttp://joklaaja.blogspot.com/2011/11/milleniumin-muistetut-ja-myydyt.html
Kiinnostavaa on myös kuka on noussut ja kuka on laskenut, minusta Remes on noussut ja Nykänen laskenut. Ei tämä mikään kilpailu ole, mutta noin äkkihuomiona. Mäen myynti on vakiintunut.
Ulkomaista listakärkikirjallisuutta en ole lukenut, mutta lukemani Puzo on kadonnut, mutta Mankell, vaikka Wallander sarja oli katkolla niin möi hyvin.
Kirjailijoiden ikä vaikuttaa, eli jotkut ovat tulleet tuotteliaimpaan ikään, toiset ovat poistuneet siitä.