tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kirsti Ellilä: Maanantaisyndrooma




Olen viimeisen vuoden aikana lukenut melkoisen pinon turkulaisen kirjailijan Kirsti Ellilän tuotantoa ja pitänyt kovasti. Ellilän tyyli on persoonallisen kirpakkaa mutta samalla lempeää, humoristista mutta tarkkanäköistä sekä viihdyttävää. Hän on kirjoittanut jo kunnioittavan määrän teoksia ja tekee lisäksi monenlaisia kirjoittamiseen liittyviä töitä. Tämän kirjoituksen loppuun olen liittänyt luettelon Ellilän kirjoista. Linkitin listasta omaan blogiini ne kirjat, joista olen kirjoittanut.

Viimeisin lukemani Ellilä on pikkuisen vanhempaa tuotantoa, vuodelta 2005, Kariston Siskodisko-sarjaan kirjoitettu nuorisoromaani Maanantaisyndrooma. (Kaikella ystävyydellä sanottuna sarjan nimi on melkoinen! Mutta ei se kai ole kohderyhmää haitannut, sillä ainakin meidän perheen nuorison hyllystä löytyy parikin sarjassa ilmestynyttä teosta, joita on ihan luettukin mielellään.)

Leppoisan kirjan päähenkilö on 17-vuotias Mandi, joka on vanhempiensa vastustuksesta huolimatta lopettanut turhauttavalta tuntuvan lukion kesken ja aloittanut maalariammattikoulussa Turussa. Taakse on jäänyt poikaystävä Teemukin. Asunto-ongelman Mandi ratkaisee liittymällä vanhassa omakotitalossa asustelevaan opiskelijakommuuniin.

Mandi, jota muut asukkaat sitkeästi kutsuvat Maanantaiksi, opiskelee samassa koulussa asuintoverinsa Orvokin kanssa. Opiskelu ei oikein ole sellaista, jollaiseksi Mandi on sen kuvitellut. Luokkaa opettava Lasse laittaa tytöt tekemään likaiset työt, koska pojat kuitenkin tekisivät ne huonosti. Niinpä Mandi ja Orvokki repivät vanhoja tapetteja Naantalissa, kun saman luokan pojat pelaavat korttia odotellessaan, että pääsevät tekemään tilalle uutta. Naantalissa tytöt tutustuvat komeaan Maxiin, joka työskentelee pienen lounasravintolan keittiössä. Vaihtoehtoajatteluun hurahtanut Orvokki saarnaa vapaasta rakkaudesta, joka ei tunne omistamista, mutta Maxia hän ei kuitenkaan haluaisi jakaa.

Kommuunielämäkin on värikästä. Talossa asuvat Orvokin ja Mandin lisäksi vielä Henkka ja Ella, jotka ovat jatkuvasti sotajalalla keskenään. Kiihkofeministinen Ella näkee kaikkialla ja erityisesti Henkassa naisia sortavia tapoja. Lisäksi muonavahvuuteen kuuluu vielä Orvokin kissa Missu, joka aiheuttaa kosolti huolta kommuunin asukkaille vierailtuaan naapurin olohuoneessa.

Ismo Loivamaa kaipaili Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 8:n esipuheessa viihteellisiä nuortenkirjoja. Monissa kirjoissa kun tuntuu olevan opettaminen päällimmäisenä teemana. Ellilän Maanantaisyndrooma mielestäni on juuri tällainen, pääasiassa viihdykkeeksi tarkoitettu kirja. Toki siinäkin käsitellään nuoruuteen liittyviä ongelmia, esimerkiksi Max on joutunut melkoisiin ristiriitoihin perheensä kanssa ja Orvokilla on taakkanaan alkoholistiäidin lisäksi oma taipumus masentumiseen ja alkoholismiinkin. Mutta nämä asiat ovat kuitenkin taustalla. Päähenkilö Mandi on ilahduttavan tervejärkinen ja tavallinen nuori, joka saa asiansa sujumaan ilman suurempia draamoja. Lisäksi kirja on kirjoitettu mukavan ajattomaksi. Mukana ei ole liikaa siirappia eikä edes seksiä.

Kirsti Ellilä: Maanantaisyndrooma
Karisto 2005. 191 s.




Kirsti Ellilän julkaistu tuotanto (Wikipedia)

 

Aikuisten romaanit

§                    Isäni koti, Karisto 1994
§                    Miestenvaihtoviikot, Karisto 1996
§                    Usko, toivo ja kuolema, Tammi 1998
§                    Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin, Karisto 2005
§                    Miehen tuoksu, Karisto 2007
§                    Pappia kyydissä, Karisto 2009
§                    Pelasturenkaita, Karisto 2010
§                    Ristiaallokkoa, Karisto 2011

 

Nuortenkirjat

§                    Kesä Kummitustalossa, Karisto 1995
§                    Emma ja naapurin Romeo, Karisto 2001
§                    Emma ja sisäinen sankari, Karisto 2002
§                    Emma ja kesäblues, Karisto 2002
§                    Emma ja Amorin huolet, Karisto 2003
§                    Emma ja tähtipoika, Karisto 2003
§                    Emma ja kapteeni nemo, Karisto 2004
§                    Sisu Tähtinen ja kohtalokas samba, WSOY 2004
§                    Sisu Tähtinen ja turvesukkahousubisnes, WSOY 2005
§                    Maanantaisyndrooma, Karisto 2005
§                    Iiris, Karisto 2006
§                    Reetta ja linnan vangit, Karisto 2010
§                    Eksyneet näkevät unia, Karisto 2011
§                    Majavakevät, Karisto 2012

 

Novellikokoelma

§                    Outoa rakkautta. Osa novelleista ilmestynyt aiemmin eri lehdissä. M-novellit 7. Turku: Turbator, 2008. 

 

Näytelmiä

§                    Agnes ja Malina, 1995
§                    Kivisen pellon lapset, 1996
§                    Sydän, risti ja ankkuri, 1998

Kirsti Ellilän blogit Kirjailijan häiriöklinikka ja Kulkeeko henki (sarjakuvablogi) ovat mukavan räväköitä, suosittelen! Nuo näytelmätkin ovat kiinnostavia. Onko joku nähnyt niitä esitettävän tai  kenties lukenut?

4 kommenttia:

  1. Eikä, minulla on ihan sellainen fiilis että olisin lukenut kun se ilmestyi! Ainakin nimi ja kansi ovat tuttuja (ja tuo kirjasarjan huvittava nimi. Kirjan juonesta en sen sijaan muistanut mitään, en vaikka tekstissäsi kerroit. Kivalta kuitenkin kiinnostaa ja veikkaan pitäneeni tästä silloin seitsemän vuotta sitten. :) Mainiota että nostit esille!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta. Lattia- ja pintakäsittelyala, tai mikä se nyt ikinä nykyisellään onkaan houkuttaa paljon nykyisin tyttöjä ja naisia, eli maalariksi tai kaakelityön tekijäksi voi saada nyttemmin naisen eikä enää vain miestä.

    VastaaPoista
  3. Minä olen lukenut Ellilän kirkkotrilogian sekä Eksyneet näkevät unia, pitäisi tutustua myös tuohon vanhempaan tuotantoon ainakin aikuisten romaanien osalta.

    Odotan innolla, että tytöt kasvavat "lukuikäisiksi", Eksyneet näkevät unia odottaa heitä hyllyssä ja aion sitä ehdottomasti suositella :)

    VastaaPoista
  4. Oh, kiitos tästä esittelystä!

    VastaaPoista