Olen viimeisen vuoden aikana
lukenut melkoisen pinon turkulaisen kirjailijan Kirsti Ellilän tuotantoa ja pitänyt kovasti. Ellilän tyyli on
persoonallisen kirpakkaa mutta samalla lempeää, humoristista mutta
tarkkanäköistä sekä viihdyttävää. Hän on kirjoittanut jo kunnioittavan määrän
teoksia ja tekee lisäksi monenlaisia kirjoittamiseen liittyviä töitä. Tämän
kirjoituksen loppuun olen liittänyt luettelon Ellilän kirjoista. Linkitin
listasta omaan blogiini ne kirjat, joista olen kirjoittanut.
Viimeisin lukemani Ellilä on
pikkuisen vanhempaa tuotantoa, vuodelta 2005, Kariston Siskodisko-sarjaan
kirjoitettu nuorisoromaani Maanantaisyndrooma.
(Kaikella ystävyydellä sanottuna sarjan nimi on melkoinen! Mutta ei se kai ole
kohderyhmää haitannut, sillä ainakin meidän perheen nuorison hyllystä löytyy
parikin sarjassa ilmestynyttä teosta, joita on ihan luettukin mielellään.)
Leppoisan kirjan päähenkilö
on 17-vuotias Mandi, joka on vanhempiensa vastustuksesta huolimatta lopettanut
turhauttavalta tuntuvan lukion kesken ja aloittanut maalariammattikoulussa
Turussa. Taakse on jäänyt poikaystävä Teemukin. Asunto-ongelman Mandi ratkaisee
liittymällä vanhassa omakotitalossa asustelevaan opiskelijakommuuniin.
Mandi, jota muut asukkaat
sitkeästi kutsuvat Maanantaiksi, opiskelee samassa koulussa asuintoverinsa
Orvokin kanssa. Opiskelu ei oikein ole sellaista, jollaiseksi Mandi on sen
kuvitellut. Luokkaa opettava Lasse laittaa tytöt tekemään likaiset työt, koska
pojat kuitenkin tekisivät ne huonosti. Niinpä Mandi ja Orvokki repivät vanhoja
tapetteja Naantalissa, kun saman luokan pojat pelaavat korttia odotellessaan,
että pääsevät tekemään tilalle uutta. Naantalissa tytöt tutustuvat komeaan
Maxiin, joka työskentelee pienen lounasravintolan keittiössä.
Vaihtoehtoajatteluun hurahtanut Orvokki saarnaa vapaasta rakkaudesta, joka ei
tunne omistamista, mutta Maxia hän ei kuitenkaan haluaisi jakaa.
Kommuunielämäkin on
värikästä. Talossa asuvat Orvokin ja Mandin lisäksi vielä Henkka ja Ella, jotka
ovat jatkuvasti sotajalalla keskenään. Kiihkofeministinen Ella näkee kaikkialla
ja erityisesti Henkassa naisia sortavia tapoja. Lisäksi muonavahvuuteen kuuluu
vielä Orvokin kissa Missu, joka aiheuttaa kosolti huolta kommuunin asukkaille
vierailtuaan naapurin olohuoneessa.
Ismo Loivamaa kaipaili Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 8:n esipuheessa viihteellisiä nuortenkirjoja. Monissa
kirjoissa kun tuntuu olevan opettaminen päällimmäisenä teemana. Ellilän Maanantaisyndrooma mielestäni on juuri
tällainen, pääasiassa viihdykkeeksi tarkoitettu kirja. Toki siinäkin
käsitellään nuoruuteen liittyviä ongelmia, esimerkiksi Max on joutunut
melkoisiin ristiriitoihin perheensä kanssa ja Orvokilla on taakkanaan
alkoholistiäidin lisäksi oma taipumus masentumiseen ja alkoholismiinkin. Mutta
nämä asiat ovat kuitenkin taustalla. Päähenkilö Mandi on ilahduttavan
tervejärkinen ja tavallinen nuori, joka saa asiansa sujumaan ilman suurempia
draamoja. Lisäksi kirja on kirjoitettu mukavan ajattomaksi. Mukana ei ole liikaa siirappia eikä edes seksiä.
Kirsti Ellilä:
Maanantaisyndrooma
Karisto 2005. 191 s.
Kirsti Ellilän julkaistu
tuotanto (Wikipedia)
Aikuisten romaanit
§
Isäni koti, Karisto 1994
§
Miestenvaihtoviikot, Karisto 1996
Nuortenkirjat
§
Kesä Kummitustalossa, Karisto 1995
§
Emma ja naapurin Romeo, Karisto 2001
§
Emma ja sisäinen sankari, Karisto 2002
§
Emma ja kesäblues, Karisto 2002
§
Emma ja Amorin huolet, Karisto 2003
§
Emma ja tähtipoika, Karisto 2003
§
Emma ja kapteeni nemo, Karisto 2004
§
Sisu Tähtinen ja kohtalokas samba, WSOY 2004
§
Sisu Tähtinen ja turvesukkahousubisnes, WSOY 2005
§
Maanantaisyndrooma, Karisto 2005
§
Iiris, Karisto 2006
§
Reetta ja linnan vangit, Karisto 2010
Novellikokoelma
§
Outoa rakkautta. Osa novelleista ilmestynyt aiemmin eri
lehdissä. M-novellit 7. Turku: Turbator, 2008.
Näytelmiä
§
Agnes ja Malina, 1995
§
Kivisen pellon lapset, 1996
§
Sydän, risti ja ankkuri, 1998
Kirsti Ellilän blogit Kirjailijan häiriöklinikka ja Kulkeeko henki (sarjakuvablogi)
ovat mukavan räväköitä, suosittelen! Nuo näytelmätkin ovat kiinnostavia. Onko joku nähnyt niitä esitettävän tai kenties lukenut?
Eikä, minulla on ihan sellainen fiilis että olisin lukenut kun se ilmestyi! Ainakin nimi ja kansi ovat tuttuja (ja tuo kirjasarjan huvittava nimi. Kirjan juonesta en sen sijaan muistanut mitään, en vaikka tekstissäsi kerroit. Kivalta kuitenkin kiinnostaa ja veikkaan pitäneeni tästä silloin seitsemän vuotta sitten. :) Mainiota että nostit esille!
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalta. Lattia- ja pintakäsittelyala, tai mikä se nyt ikinä nykyisellään onkaan houkuttaa paljon nykyisin tyttöjä ja naisia, eli maalariksi tai kaakelityön tekijäksi voi saada nyttemmin naisen eikä enää vain miestä.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Ellilän kirkkotrilogian sekä Eksyneet näkevät unia, pitäisi tutustua myös tuohon vanhempaan tuotantoon ainakin aikuisten romaanien osalta.
VastaaPoistaOdotan innolla, että tytöt kasvavat "lukuikäisiksi", Eksyneet näkevät unia odottaa heitä hyllyssä ja aion sitä ehdottomasti suositella :)
Oh, kiitos tästä esittelystä!
VastaaPoista