Mitkä ovat oikeasti välttämättömiä kirjoja?

Edellinen kirjoitukseni Tiede-lehden keräilyä ja kirjojen haalimista koskevasta artikkelista on kerännyt koko joukon hienoja ja paneutuneita kommentteja, onpa joku jatkanut juttua omassa blogissaankin. Sydämelliset kiitokset vielä kaikille keskustelusta! Toki sitä saa vielä jatkaakin.

Olen kommentteja innokkaasti luettuani ja pohdiskeltuani eri näkökulmia muistellut varmaan jo parisen vuotta sitten Helsingin Sanomissa ilmestynyttä laajahkoa Sunnuntai-osaston kirjoitusta (kirjoituksia saattoi olla useampiakin). Siinä nuorehko mies oli ryhtynyt vähentämään omistamiensa tavaroitten määrää. Tavoitteena oli tilanne, jossa hän omistaisi sata esinettä. Muistaakseni aika ankaraa karsintaa suoritettiin, mutta sitä en muista, toteutuiko tavoite. Googlattuani pikkuisen löysin WehmasAssembly -nimisen blogin, jonka kirjoittaja Sampsa on koettanut toteuttaa tätä samaa ideaa. Kenties Hesarin juttukin oli juuri Sampsan käsialaa?

Sampsa kertoo, että idea 100 Things Challenge -nimellä kulkevasta tavaranrajoitushaasteesta on lähtöisin Yhdysvalloista Dave Brunolta. WA:n sivulta löytyy linkkikin, jos kiinnostaa. Ajatus on kuitenkin lyhyesti, että kukin omistaisi vain sata henkilökohtaista esinettä. Muu on turhaa ja rajoittavaa.

Sampsa perustelee rajoittamista näin:

·         Liikkumisemme rajoittuu, kun omaisuuden siirtelyyn tarvitaan kuorma-autoa.

·         Ylellisyystavarat, joiden avulla vertaamme itseämme toisiin tekevät meistä onnettomia ja tyytymättömiä.

·         Liika tavarapaljous aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.

·         Tavara tekee meistä avuttomia, sillä kulutusyhteiskunnassa ei tarvitse osata tehdä itse juuri mitään.

·         Tavara sitoo meidät myös kuluttajiksi, jotka juoksevat hedonistisessa oravanpyörässä aina uuden tavarahalun perässä.

·         Tavaran himo sitoo meidät 40 tunnin työviikkoihin pitkien viikonloppujen sijaan.

·         Tavaramäärän kasvu pakottaa ottamaan lisää asuntolainaa.

·         Laina sitoo työhön.

·         Tavara kerää pölyä ja hankaloittaa siivousta.

Sanan ’tavara’ tilalle on helppo vaihtaa ’kirja’ ainakin ensimmäiseen ja viimeiseen kohtaan.

Moni edelliseen tekstiini kommentoinut kertoi rajoittavansa kirjojen omistamista juuri muuttojen takia. Mutta kukaan ei sentään paljastanut joutuvansa käymään töissä siksi, että saisi kirjoja varten otetun lainan maksettua…Mutta kohta kaksi on kyllä ihan tunnistettava. Kyllä toisen hieno kirjahylly, jossa on kattava kokoelma korkeatasoista kirjallisuutta, nostattaa kateuden hikeä pintaan.

Mutta Sampsa jatkaa haasteen esittelyä:

Sadan tavaran haasteen tavoitteena on vapautua tavaran aiheuttamasta tyytymättömyydestä. Vapautua liiasta roinasta ja päästä eroon turhasta tavarasta. Haasteen aikana henkilökohtaiset tavarat karsitaan 100 tärkeimpään. Loput tavarat laitetaan kiertoon.

Henkilökohtainen tavara on esine, joka ei ole yhteiskäytössä. Haasteessa on yhteisten tavaroiden sallimisen lisäksi muutakin joustavuutta. Rakkaasta vinyylikokoelmasta tai kirjoista ei tarvitse luopua, vaan ne voi laskea yhtenä kokoelmana. Tämä ei kuitenkaan säästä pieneltä syyllisyyden tunteelta, jota tavarankerääjä tuntee hamstrauksestaan. Myös alusvaatteet voidaan laskea yhtenä vaatteena.

Pistääpä kirjahamsteria hymyilyttämään tuo, että kirjat saa laskea yhdeksi esineeksi! Fuskua? Kyllä! Eihän tuossa sitten ole mitään haastetta. (Vitsi.)

Kyllä tavaramäärä oikeasti ahdistaakin välillä. Ja kauhistaa. Sata vuotta sitten samassa yhteiskunnallisessa asemassa elänyt perhe kuin me nyt omisti tuskin yhteensäkään sataa yksittäistä esinettä, vaikka yhteiskäytössä olevatkin olisivat olleet mukana. Kirjat olivat ylellisyysesineitä ja harvojen tavoitettavissa. Sadan kirjan kirjasto olisi ollut alemman porvariston, sivistyneenkin perheen, kodissa harvinaisuus. Näin ainakin oletan. Nyt taitaa minulla tässä kirjoituspöydällä jo olla enemmän kuin sata esinettä.

Mutta tätä ideaa lähdin ihan hypoteettisesti kehittämään eteenpäin. Mitäpä jos olisi pakko karsia kirjansa sataan tai kenties vieläkin pienempään määrään? Mitkä kirjat olisi ihan pakko säilyttää ja miksi? Mitkä taas olisivat joutavia menemään?

Ryhdyin aikaisemmin laatimaan listaa oman kirjahyllyni lukemattomista kirjoista vastatakseni Karoliinan heittämään TBR100-haasteeseen. Kesken on lista, sillä näyttää pahasti siltä, että hyllyssäni on PALJON lukemattomia kirjoja. Onneksi hdcanis tuolla aiemmassa keskustelussa totesi, että kirjahyllyssä on oltava myös sellaisia kirjoja, joita ei ole lukenut. Muuten koko hommassa ei olisi mieltä. Olen huojentunut. Näin minäkin ajattelen.

En saanut listaa valmiiksi, enkä varmaan saakaan. Samoin saattaa käydä tälle uudelle listalle, jonka kokoamiseen haastan kaikki lukijat. Mitkä kirjat olisi pakko säilyttää? Yritin ensin helpottaa asiaa erottamalla ne kirjat, joita tarvitsen työssäni mutta joita kuitenkin haluan säilyttää kotihyllyssä, teenhän osan työstä kotona. Sitten luovuin ajatuksesta, sillä en osaa vetää rajaa työ- ja harrastuslukemisen välille.

Nämä minun olisi pakko säilyttää:

1. Kivi, Aleksis: Kootut teokset
2. Lönnrot Elias: Kalevala
3. Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
4. Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla (yhteisnide!)
5. Waltari, Mika: Sinuhe, egyptiläinen (äänikirjana, ehkä)
6. Kallas, Aino: Valitut teokset
7. Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta (yhteisnide!!)
8. Eco, Umberto: Ruusun nimi
9. Zafón, Carlos Ruiz: Tuulen varjo
10. Irving, John: Viimeinen yö Twisted Riverillä
11. Tartt, Donna: Jumalat juhlivat öisin
12. Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
13. Hustvedt, Siri: Kaikki mitä rakastin
14. Lahiri, Jhumpa: Kaima (lukematta)
15. Hautala, Turkka: Salo
16. Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja 1-2
17. Adichie, Chimamanda Ngochi: Puolikas keltaista aurinkoa
18. Oksanen, Sofi: Puhdistus
19. Kähkönen, Sirpa: Kuopio-sarja
20. Joenpelto, Eeva: Lohja-sarja
21. Kettu, Katja: Kätilö
22. Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Harjukaupungin salakäytävät
23. Nykysuomen sanakirja (fuskua, mutta olkoon)
24. Kielitoimiston sanakirja
25. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas
26. Suomen sanojen alkuperä 1-3 (etymologinen sanakirja)
27. Iso suomen kielioppi

Nämä ovat oikeastaan tärkeimmät. Jos ajatuksena on, että kirjasto on kuitenkin lähes aina käytettävissä, voi oikeastaan kaiken kaunokirjallisuuden Kiveä lukuun ottamatta vielä poistaa. Ainahan voisi tarvitessaan lainata luettavaa. Mutta valkkasin tuohon nyt romaaneista sellaisia, joiden kanssa saisi aikansa kulumaan vähän pidempäänkin, esimerkiksi jossakin kriisitilanteessa. Melkein kaiken olen jo kertaalleen ainakin lukenut ja teidän, että voin lukea uudelleenkin. Sanakirjoista on olemassa ainakin tuosta Kielitoimiston sanakirjasta myös sähköinen versio, mutta minä en oikein ole siihen taipuvainen, vaikka VISKiä eli Ison suomen kieliopin verkkoversiota olen joskus käyttänytkin. Myös Kalevala ja Seitsemän veljestä löytyvät kokonaan netistä, joten nekin ovat lopulta – turhia esineitä.

Mitä ajatuksia tästä herää? Olisi hauska kuulla, kuinka pieniin kirjaston oikein voi kutistaa, jos on äärimmäinen hätä (tai edes kuviteltu sellainen).