Hyvän ja pahan taistelua,
outo salaseura, aikamatkailua, vauhtia ja jännitystä sekä kunnon kauhallinen
huumoria. Tällä reseptillä on lontoolainen käsikirjoittaja Damian Dibben lähtenyt rakentamaan uutta nuortenfantasiasarjaa Historian vartijat. Aloitusosa, joka on
Dibbenin esikoisromaani, on saanut suomenkielisen nimen Myrsky nousee, ja varsin sateisissa oloissa tavataankin sankari
kirjan alkusivuilla. Viisitoistavuotias Jake Djones (äännetään kuten Jones)
siepataan matkallaan koulusta kotiin kesken ennen näkemättömän ukkosmyrskyn.
Jake huomaa pian, että
sieppaajat eivät halua hänelle pahaa. Häntä kuitenkin tarvitaan avuksi
operaatiossa, jonka yksi päämäärä on löytää hänen omat historiaan kadonneet
vanhempansa. Lukija on lähes yhtä ällistynyt kuin Jake tarinan nopeista
käänteistä. Jake on luullut koko ikänsä olevansa vain tavallinen poika, mutta
nyt hän paljastuukin huipputason aikamatkaajaksi synnynnäisten ominaisuuksiensa
vuoksi. Vanhemmatkaan eivät ole oikeasti kylpyhuonekalustemessuilla, vaan
entisiä Historian vartijoiden agentteja, jotka ovat palanneet tosi toimiin
löytääkseen vihjeitä kadonneesta vanhemmasta pojastaan.
Aikamatkailu tapahtuu
erikoisen atomiumin avulla. Historian vartijoiden Nollapisteeksi kutsuma
päämaja sijaitsee 1820-luvulla Ranskan rannikkovesien oudolla saarella.
Nopeassa tahdissa esitellään koko joukko henkilöitä. Jake saa mukaansa
persoonallisen Rose-tätinsä, joka paljastuu myös jo eläkkeelle siirtyneeksi
seikkailijaksi eli agentiksi. Parhaat agentit ovat rohkeimmillaan teini-iässä,
joten Jaken kumppanitkin on ovat nuoria. Adoptiosisarukset keikari Nathan ja lumoava Topaz sekä
hajamielistä professoria muistuttava herkkusuu Charlie papukaijoineen lähetään
tuota pikaa ratkomaan Jaken kanssa vuoden 1506 Venetsiassa kadonneitten Djonesien
arvoitusta.
Maailman historiaa uhkaa
pelottava prinssi Zeldt, pahuuden perikuva. Agentit törmäävätkin Zeldtin
sotilaisiin heti Venetsian satamassa ja varsinainen seikkailu käynnistyy. Koska
kyseessä on sarjan aloitusosa, välitön vaara saadaan torjuttua mutta
varsinainen tarina vasta käynnistyy ja ongelmat kasautuvat kohti loppua.
Seuraava osa sarjasta ilmestyy syksyllä, joten suomennosta voidaan odottaa
vuoden kuluttua.
En todellakaan kuulu kirjan
kohdeyleisöön, joksi arvioisin 10-14-vuotiaat lukijat. Tarinaa kirjoitettaessa
on varmasti ajateltu erityisesti poikia, mutta silti uskoisin, että kirja
löytää enemmän lukijoita naispuolisista nuorista. Saatan tietysti olla
väärässä. Seikkailukeskeinen tarina etenee hengästyttävällä vauhdilla, eikä
ympäristön ja tapahtumapaikkojen kuvailuun, yksityiskohtiin ja tunnelmiin ole
juurikaan panostettu. Vaikutelma elokuvallisuudesta on vahva. Tarinan voisi
melkein sellaisenaan siirtää valkokankaalle tai televisioon sen kummemmin
muokkailematta, sillä mihinkään henkilöiden sisäisiin maailmoihin tai
syvällisyyteen ei ole aikaa. Tunnelmia ja fantasian perinteeseen kuuluvaa oman
maailman luomisen perusteellisuutta jäinkin kaipaamaan.
Minuun ei myöskään oikein
purrut kirjassa runsaanlaisesti viljelty (teini)huumori. Kuoleman kidassakaan
ei Nathan malta olla huolehtimatta komeasta ulkonäöstään, ja leikkisäksi
tarkoitettu sanailu saa aina sijansa, onpa kuinka jännittävästä
toimintakohtauksesta tahansa kyse. Erityisesti tämän humoristisuuden takia
arvelen olevani väärä lukija tälle sarjalle. Mutkia oiotaan myös surutta,
milloin se on juonenkuljetuksen kannalta avuksi, ja niin on usein. Joukko
teinejä matkustaa vaivatta halki renessanssin ajan Euroopan, eikä tunnu
missään. Kuitenkin prinssi Zeldt kätyreineen edustaa varsin iljettävää
pahuutta. Valitettavasti tämä pahuus kaiken lisäksi tuntuu majailevan Saksassa
pohjoismaisista sukujuuristaan huolimatta, eikä esimerkiksi venäläisistäkään
anneta kovin mairittelevaa kuvaa. Näitä nationalistisia viittauksia en kaipaa
nuortenkirjoihin, sen verran tosikko olen.
Sarjan aloitusosaa on jo
käännetty monille kielille ja sitä on julkaistu eri maissa. Menestysformaatista
siis lienee kysymys. Jos nuoret tätä innostuvat lukemaan, niin onhan se hieno
asia. Voi aikansa turhemminkin käyttää. Silti olen aika vakuuttunut, että minun
matkani historian vaaroissa Jaken kanssa päättyivät tähän avaukseen.
Damian Dibben: Historian vartijat – Myrsky nousee
(The History Keepers)
Suom. Maria Erämaja. Gummerus 2012. 324 s. Kansi Tuomo Parikka.
P.S. Salla kiinnitti Milla Keräsen Sisilian ruusua arvioidessaan huomiota pikku lipsahdukseen, kun Sisiliassa 1200-luvulla oli heinäpaaleja. Ehkäpä italialaiset ovat olleet aikaansa edellä paalaustekniikassa, sillä Jakekin törmää heinäpaaleihin vuonna 1506!
Luin tämän kirjan juuri. Ennakkoon ajattelin, että tämähän voisi olla mielenkiintoinen seikkailu halki historian. Luettuani en ole aivan samaa mieltä. Syyt:
VastaaPoista1) Stereotyyppiset ja ennalta-arvattavat hahmot, sekä asenteellinen suhtautuminen ihmisryhmiin.
2) Yllätyksetön juoni.
3) Loogiset ja historialliset virheet. Mm. kukaan ei ihmettele "oliivi-ihoisen" Jaken esiintymistä venäläisenä. Ja 1506 ei Odessaa ollut olemassakaan, vasta 1790-luvun jälkeen.
Säästän itseni seuraavan osan lukemiselta. Jäi vähän samanlainen olo kuin Alex Scarrowin Time Riders-sarjan ensimmäisen osan jälkeen, paitsi että se oli parempi.
Kiitokset sinulle omasta, varsin osuvasta arviostasi. Se kiinnitti huomioni tähän sarjaan, harmi vain ettei kirja ollut tämän parempi.
Kiitos kommentistasi! Piti oikein itsekin lukea, mitä on tullut aikoinaan kirjoittaneeksi. En nimittäin muista kirjasta enää yhtään mitään. Ei taida olla paha menetys... En myöskään halunnut lukea enää sarjan jatko-osia, joita tietääkseni kuitenkin suomennettiin.
PoistaHarmi, että resursseja tuhlautuu ihan roskaan, kun hyvää viihdettä on kuitenkin tarjolla.