Kirja on vuosisatoja ollut
periaatteessa muuttumaton käyttöliittymä. Kansien välissä on paperisivuja,
joihin on painettu tekstiä ja kenties kuvia. Siinä se, yksinkertaisuudessaan.
Kirja mainostaa ja myy itseään mm. kannellaan. Blogeissakin aina tuolloin
tällöin otetaan kantaa kirjojen kansiin, niiden kauneuteen tai rumuuteen,
onnistuneisuuteen tai epäonnistuneisuuteen. Kuvitus, värit, fontit ja asettelut
ovat kiinnittäneet lukijoiden huomion. Jos kirjailijan nimi on kannessa
suuremmalla kuin kirjan nimi, on kyseessä yleensä tunnettu kirjailija. Silloin
kirjailijan nimi jo itsessään myy. Suomessa eikä kovin paljon kai muuallakaan
ei ole ollut tapana painaa kirjailijan kasvoja kaunokirjallisen teoksen
etukanteen. Tästä kuuluisa poikkeushan on ollut ruotsalainen Liza Marklund. Mari
Jungstedtista on dekkariensa takakansissa iso kuva, mutta suomalaisten kirjojen
tekijät piilottelevat päällyspaperin sisäliepeessä jos sielläkään. Vähitellen
Suomeenkin on hivuttautumassa tapa laittaa kirjaa mainostavia lainauksia
esimerkiksi lehtiarvioista etukanteen. Itse tarinoissa kyllä on meilläkin tuotesijoittelua, tosin amerikkalaiset osaavat (?) tämänkin paremmin.
Päällyspaperissa saattaa
olla esittelyjä tekijän aiemmista teoksista tai ainakin kustantajan saman
genren teoksista. Mutta siihenpä mainostaminen sitten yleensä loppuukin. ”Kirjoissa
ei ole totuttu näkemään mainoksia”, toteaa Ari Hakkarainen Klaava-sivustolla
nettiartikkelissaan Yahoo patentoi mainosjärjestelmän
e-kirjoihin. Jotenkin mainosten tuleminen e-kirjoihin ei yllätä kauheasti. The
Guardian kuitenkin uutisoi eilen, että Kiinassa on otettu käyttöön mainostilan
myynti painettujen kirjojen kansissa. Tämä nähdään kokonaan uudenlaisena
markkinavoimien aluevaltauksena, talouden jyräämisenä taiteen ylitse - mutta saattaa
olla, että se myös osaltaan auttaa vaikeuksiin joutuvaa kustannusalaa.
Kiinassa ensimmäinen kirja,
jossa on maksettua mainostilaa, on kuuluisan sellistin Yo-Yo Man elämäkerta. Takakansitekstin
alla on tekstiilifirman logo. Lisää vastaavaa on kuulemma tulossa, vaikka
kiinalaiset ovatkin rajaamassa mainostamisen vastaaviin logoihin, yksittäisiä
tuotteita tai hintoja ei tiettävästi ole kirjoihin tulossa. Mutta Yahoon
patentti vie idean aivan toisiin sfääreihin. Hakkarainen kuvailee toimintoa
näin:
Yahoon
patenttihakemus kuvaa
järjestelmän, jossa mainoksia valitaan sitä mukaa kun lukija etenee kirjassa.
Esimerkiksi jos lukija on kirjassa sellaisessa kohdassa, missä tarjoilija on
tarjoilemassa päähenkilölle kuumaa juomaa, järjestelmä voisi näyttää lukijalle
kaakao- tai suklaamainoksen.
Järjestelmä olisi siis käynnissä koko ajan lukijan
lukiessa kirjaa. Laitteen, jolla kirjaa luetaan, tulisi olla jatkuvasti
kytketty internetiin. Kun lukija kääntää uuden sivun, mainosjärjestelmä kävisi
tutkimassa löytyykö tietokannasta sopivia mainoksia sivulla oleviin sanoihin
nähden.
Halpenisivatko kirjat, jos niihin lisättäisiin
mainoksia? Paljonko mainostilaa voisi olla? Miksi ei painettuunkin kirjaan
voisi laittaa mainontaa samalla tavalla kuin sähköiseen? Milloin tulisi raja
vastaan? Hassua ajatella, että kirjassa olisi mainoksia, mutta en kuitenkaan
pidä niitä lehdissä huonoina, häiritsevinä tai asiaankuulumattomina.
Vinkkasin tuosta Guardianin jutusta jo eilen FB-sivulla,
ja eräs ystäväni kommentoi vastauksena kysymykseeni, mitä mainoksia kirjoissa
voisi olla: Vois mainostaa suklaata, muuta karkkia, viiniä, huopia
(kiskolaisittain siis vilttejä), villasukkia, takkoja, nojatuoleja, lukuvaloja
yms. mitä nyt hyvän kirjan kanssa tarvitsee tykötarpeina. Eikös?
Kyllä, ehdottomasti ainakin
näitä! Mutta asia jäi askaroimaan päähäni, ja aloin kehitellä erilaisia
visioita. Zadie Smithin kirjan Valkoiset
hampaat takakannessa voisi olla Pepsodentin tai vaikka jonkin
hammaslääkärin mainos. Irvine Welshillä on kirja nimeltä Liima, jonka mainokseksi sopisi Erikeeper tai UhuStick. Miehellä on
myös kirja nimeltä Paska. Olisiko sen
kannessa wc-paperia vai lannoitteita? Hannu Väisäsen kirjan Vanikan palat kannessa olisi tietysti
näkkileipäfirman mainos. (Huomaatteko muuten, että kirjoituspöytäni sijaitsee
kirjahyllyni loppuosan tienoilla?)
Jos kehittelisi tuota Yahoon
patenttia painotuotteisiin, olisi varmasti Täällä
Pohjantähden alla -trilogian alussa kaivinkonefirman logo. Tuntemattomassa taas olisi Patrian mainoksia…
:D Toistaiseksi suhtaudun kirjamainoksiin ihan huumorimielessä, mutta mistä sitä tietää, vaikka ne olisivat totisinta totta jo muutaman vuoden kuluttua! Minä en katso televisiotakaan siksi, että inhoan mainoksia, niin että en kyllä katsoisi niitä hyvällä kirjoissakaan. Mutta jos mainoksilla saisi nipistettyä pari euroa kirjan hinnasta, niin ehkä en pistäisi niitä niiiiin pahakseni.
VastaaPoistaMinun dekkarissani kannattaisi mainostaa ainakin hyvää kahvia, prosciuttoa, suklaata, pastaa ja... joo, periaate tuli varmaan selväksi ;) Niin ja laitesukellusvälineitä :D Ja varmaan myös lomamatkoja Italiaan.
Himskutti, minähän alan ihan innostua tästä mainosasiasta. :D Finskin mainos kirjan kanteen ja minä saisin vastapalkaksi ikuiset ilmaisliput ykkösluokkaan. It's a deal :D
Kirjamainoksissa on varmaan jarruttimena pari ongelmaa, se että kirjoilla on ainakin ajateltu olevan sen verran pitempi elinkaari että mainokset menevät vanhoiksi, ainakin ne joissaon yksittäisiä tuotteita tai hintoja...tuollaiset logoihin keskittyvät mainokset voisivat vielä toimia.
VastaaPoistaNiin, ja se että ajatellaan kirjallisuuden olevan jotain ylevää ja riippumatonta, ja jos sillä olisi sponsoreita niin se voisi asettaa eturistiriidan jalon taiteen ja kaupallisuuden välille...kuinka nopeasti mentäisiin siihen että Finnair sanelisi Veralle että me ei nyt oikein tykätä tuosta hahmosta, ota se pois, ja kirjoita siihen kirjaan onnellinen loppu.
Voi voi, tämä tosikko ei innostunut tästä ajatusleikista ollenkaan. Tuo e-kirjojen täsmämainontaidea sai aivan karvat nousemaan pystyyn.
VastaaPoistaPerinteisen kirjan väliin voisi tietenkin tunkea jotain mainoslappusia, aikakauslehtien tyyliin. Kunhan eivät ole kiinni liimalla, jolloin lappusta irti repiessä koko sivu repeää...
Sinänsähän minä olen todella huono kohde mainoksille, koska ihan rehellisesti onnistun jotenkin jättämään ne huomiotta. Siis huomaan ehkä mainoksen, mutten sitä, mitä se mainostaa. Ainoastaan ruoka- ja herkkumainokset kiinnittävät tehokkaasti huomioni. Tietysti e-kirjojen kohdalla käyttäjäprofiilini perusteella minua sitten pommitettaisiin jatkuvasti pelkillä suklaamainoksilla, riippumatta kirjan sisällöstä.
Hyvä aihe.
VastaaPoistaJääkiekon ja jalkapallon vuosikirjoissa on lajeihin liittyviä mainoksia, enkä ole kokenut sitä rasitteena. Ne ovat kuitenkin lähinnä takakannella.
Olen sitä mieltä, että joko reilut mainokset esim. kirjan alkuun ja loppuun, mutta ei "piilomainontaa" eikä tuotesijoittelua. Esim kirjan sankarilla tietty kello kädessä, juo tiettyä juotavaa, tämä on ok, jos siitä ei rahasta ...
Nykyisin myydään mainoksia jo tietokone- ja konsolipeleihin näin luulen.
Pidän sellaisista mainoksista, joissa ehdotetaan samanlaisia kirjoja eri kirjailijoilta. Toistaiseksi olen nähnyt vain kerran tällaisen "mainoksen". Mari Saatin kirjassa Lasnamäen lunastaja mainostettiin takaliepeessä myös toisen virolaisen kirjailijan Ene Mihkelsonin Ruttohautaa.
VastaaPoistaMinulla on useita kirjoja, joissa on mainoksia. Useimmat niistä tosin ovat saman kustantajan muiden kirjojen mainoksia.
VastaaPoistaOlen Liisan kanssa samaa mieltä: en lukisi e-kirjoja, joissa olisi täsmämainoksia. Minulla on vaikeuksia katsoa elokuvia mainoskanavilta, koska inhoan niiden pätkimistä mainoksilla.
VastaaPoistaKirjoissa olevat muiden, saman kustantamon kirjojen mainokset eivät tunnu minusta mainoksilta, vaan enemmänkin informaatiolta. Sitä paitsi ne ovat yleensä kirjan lopussa ja ne voi hyvin jättää lukematta.