Olen jo aiemmin hiemanvalaissut brittiläisen dekkarikuningattaren P. D. Jamesin
kirjailijanuraa ja Dalgliesh-sarjaa sekä omaa suhdettani Lady Jamesin
tuotantoon. Nyt käsillä oleva Murhaajan
mieli on uusvanhaa tuotantoa, sillä se on julkaistu jo vuonna 1964 mutta
suomennettu vasta 2011.
Kyseessä on oikea
arvoitusdekkarin perikuva. Ylikomisario Dalgliesh ei ole vielä tehnyt kovin
mittavaa uraa, mutta on kuitenkin niittänyt mainetta nopeana ja tehokkaana
poliisina. Tällä kertaa hänet hälytetään murhapaikalle kesken kustantajan
kirjallisen illan (miehen runoteoksesta on juuri otettu neljäs painos).
Poistuvan ylikomisarion perään jää haikeana katselemaan kaunis
kustantamovirkailija.
Ruumis saadaan tässä
dekkarissa kiitettävän ripeästi, sillä jo ensi sivuilla kokoontuu joukko
yksityisen psykiatrisen avoklinikan henkilökuntaa pohjakerroksen
arkistohuoneessa makaavan uhrin äärelle. Talon hallintopäällikkö Bolam on
kolkattu ensin patsaalla tajuttomaksi ja sitten tapettu työntämällä taltta läpi
sydämestä. Harvinaisen raakaa siis, mutta toisaalta myös siistiä, sillä verta
ei ole valunut nimeksikään.
Pian käy selväksi, että
murhaajan on ollut pakko olla joku talon väestä. Ihan suljetun huoneen
arvoituksesta ei taida tiukan määritelmän mukaan olla kyse, mutta melkein.
Samalla käy ilmi, että suurimmalla osalla paikalla olleista oli vähintäänkin
kelvollinen motiivi murhata tiukasti taloa hallinnut vanhapiika. Tilaisuuskin
tuntuu olleen lähes kaikilla.
Daögliesh ei vaivaudu
paneutumaan juurikaan teknisiin todisteisiin. Sormenjälkijauhetta sentään
pöllytellään, mutta tärkein tutkimusmenetelmä on asianosaisten puhuttaminen.
Lukijalle tarjotaan välillä näkymiä myös muiden henkilöiden elämään, mutta
sieltäkin tuntuun löytyvän vain lisää epäilyttävää aineistoa.
Herrasmiehen perikuvan
lailla Dalgliesh siemailee teetä tärkeimpien todistajiensa kanssa, mutta
tulosta syntyy silti. Loppuratkaisu on mukavan yllätyksellinen, vaikka
toimintaa ei juurikaan tule edes kriittisillä hetkillä. En osannut arvata
murhaajaa oikein, tälläkään kertaa.
Mielenkiintoista tässä
kirjassa on ajankuva. 1960-luvun Lontoo on rauhallinen ja työtahti verkkainen.
Mutta jos tämä ei olisi P. D. Jamesin kirja, olisi se todennäköisesti jäänyt
kokonaan lainaamatta tai ainakin kesken, sillä rehellisesti on sanottava, että
keskivaiheilla oli aika pitkäpiimäistä jahnaamista. Jamesin vahvuudet kuitenkin
tässä selvästi näkyvät, eli arvoituksen taitava sommittelu, ihmiskuvaus
(vaikkakin paikoin aika stereotyypittelevä) ja tekojen perustelu. Lisäksi
runoileva ylikomisario on kiinnostava
päähenkilö.
P. D. James: Murhaajan mieli (A Mind to Murder)
Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava 2011. 271 s.
Pakko vielä lisätä, että osa tuota kehumaani 60-luvun ajankuvaa ovat myös klinikan tarjoamat LSD-hoidot, joiden tarkoitus on vapauttaa potilas alitajuisista estoista...
Pakko vielä lisätä, että osa tuota kehumaani 60-luvun ajankuvaa ovat myös klinikan tarjoamat LSD-hoidot, joiden tarkoitus on vapauttaa potilas alitajuisista estoista...
Mulla on tämä James vielä lukematta. Olen kyllä pyöritellyt tätä töissä käsissäni ja lukenut takakansitekstinkin, mutta en oikein innostunut, koska huomasin, ettei ole uusimpia, joista olen varauksetta tykännyt. Aion kyllä lukea, mutta hyvä tietää, mille tasolle odotuksensa kannattaa asettaa.
VastaaPoistaMinä olen lukenut vasta yhden Jamesin, mutta aion lukea ainakin sen syksyllä ilmestyvän uutuudeen, sillä se kiinnostaa kovasti!
VastaaPoista