P. D. James: Murhaajan mieli

Olen jo aiemmin hiemanvalaissut brittiläisen dekkarikuningattaren P. D.  Jamesin kirjailijanuraa ja Dalgliesh-sarjaa sekä omaa suhdettani Lady Jamesin tuotantoon. Nyt käsillä oleva Murhaajan mieli on uusvanhaa tuotantoa, sillä se on julkaistu jo vuonna 1964 mutta suomennettu vasta 2011.

Kyseessä on oikea arvoitusdekkarin perikuva. Ylikomisario Dalgliesh ei ole vielä tehnyt kovin mittavaa uraa, mutta on kuitenkin niittänyt mainetta nopeana ja tehokkaana poliisina. Tällä kertaa hänet hälytetään murhapaikalle kesken kustantajan kirjallisen illan (miehen runoteoksesta on juuri otettu neljäs painos). Poistuvan ylikomisarion perään jää haikeana katselemaan kaunis kustantamovirkailija.

Ruumis saadaan tässä dekkarissa kiitettävän ripeästi, sillä jo ensi sivuilla kokoontuu joukko yksityisen psykiatrisen avoklinikan henkilökuntaa pohjakerroksen arkistohuoneessa makaavan uhrin äärelle. Talon hallintopäällikkö Bolam on kolkattu ensin patsaalla tajuttomaksi ja sitten tapettu työntämällä taltta läpi sydämestä. Harvinaisen raakaa siis, mutta toisaalta myös siistiä, sillä verta ei ole valunut nimeksikään.

Pian käy selväksi, että murhaajan on ollut pakko olla joku talon väestä. Ihan suljetun huoneen arvoituksesta ei taida tiukan määritelmän mukaan olla kyse, mutta melkein. Samalla käy ilmi, että suurimmalla osalla paikalla olleista oli vähintäänkin kelvollinen motiivi murhata tiukasti taloa hallinnut vanhapiika. Tilaisuuskin tuntuu olleen lähes kaikilla.

Daögliesh ei vaivaudu paneutumaan juurikaan teknisiin todisteisiin. Sormenjälkijauhetta sentään pöllytellään, mutta tärkein tutkimusmenetelmä on asianosaisten puhuttaminen. Lukijalle tarjotaan välillä näkymiä myös muiden henkilöiden elämään, mutta sieltäkin tuntuun löytyvän vain lisää epäilyttävää aineistoa.

Herrasmiehen perikuvan lailla Dalgliesh siemailee teetä tärkeimpien todistajiensa kanssa, mutta tulosta syntyy silti. Loppuratkaisu on mukavan yllätyksellinen, vaikka toimintaa ei juurikaan tule edes kriittisillä hetkillä. En osannut arvata murhaajaa oikein, tälläkään kertaa.

Mielenkiintoista tässä kirjassa on ajankuva. 1960-luvun Lontoo on rauhallinen ja työtahti verkkainen. Mutta jos tämä ei olisi P. D. Jamesin kirja, olisi se todennäköisesti jäänyt kokonaan lainaamatta tai ainakin kesken, sillä rehellisesti on sanottava, että keskivaiheilla oli aika pitkäpiimäistä jahnaamista. Jamesin vahvuudet kuitenkin tässä selvästi näkyvät, eli arvoituksen taitava sommittelu, ihmiskuvaus (vaikkakin paikoin aika stereotyypittelevä) ja tekojen perustelu. Lisäksi runoileva ylikomisario on kiinnostava päähenkilö.

P. D. James: Murhaajan mieli (A Mind to Murder)

Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava 2011. 271 s.

Pakko vielä lisätä, että osa tuota kehumaani 60-luvun ajankuvaa ovat myös klinikan tarjoamat LSD-hoidot, joiden tarkoitus on vapauttaa potilas alitajuisista estoista...