Rosa Liksom: Hytti nro 6

Harvoin on oma odotushorisonttini kirjan suhteen ollut niin negatiivinen kuin tällä kertaa. Finlandian viime vuonna voittanut Rosa Liksomin Hytti nro 6 ei houkutellut tai kiinnostanut tipan vertaa. Jostain syystä omat tuntemukseni monilahjakasta ja hyvin persoonallista taiteilijaa kohtaan ovat olleet vuosikymmeniä torjuvat. Väliasema Gagarinin novelleja olen kyllä lueskellut joskus, eivätkä ne muistaakseni minusta kovin huonoja olleet, lyhyitä tosin. Muuta en sitten muista kokeilleenikaan. Hyttiä ylistettiin kovasti palkintopuheessa, mutta minua arvelutti edelleen. Silmään pisti myös, että palkinnosta päättänyt Pekka Milonoff avoimesti kehui Liksomia hyväksi ystäväkseen (asian salaamisen yrittäminen tosin olisi ollut vielä pahempaa). Hytistä on palkinnon ja hyvän myynnin takia kirjoitettu paljon lehdissä ja myös blogeissa, joten aika hyvä kuva tarinasta oli jo muodostunut. Sitten törmäsin kirjan äänikirjaversioon kirjastossa ja päätin antaa Liksomille vielä yhden tilaisuuden.

Hytti nro 6 on junamatkan kuvaus. Siperian rataa Moskovasta Mongolian Ulan Batoriin matkustaa samassa junahytissä kaksi sattuman yhteen heittämää ihmistä, tyttö ja mies. Mies esittelee itsensä tarinan alussa, mutta tyttö on koko ajan vain tyttö, eikä miehen nimeäkään mainita kuin satunnaisesti, hänkin on vain mies. Eletään 1980-luvun loppupuolta, minkä lukija joutuu monista vihjeistä päättelemään. Neuvostoliiton merkilliset säännöt ovat voimassa, ja vaunuemäntä pitää matkustajat viikkoja kestävän matkan ajan rautaisessa kurissa. Outoa on, että ahtaaseen makuuvaunuun sijoitetaan toisilleen tuntemattomat nuori nainen ja keski-ikäinen mies. Kenties tämä on junamatkailussa ihan normaalia?

Tyttö tekee unelmoimaansa matkaa yksin, vaikka alkuaan ajatus Ulan Batorin muinaisten kalliomaalausten näkemisestä oli Mitjan, poikaystävän. Mitjan mielenterveys kuitenkin järkkyi mielisairaalassa, jonne tämä oli hankkiutunut välttyäkseen Afganistanin sodalta. Hullujenhuoneella sairastuvat terveetkin. Mies on puhelias, ja jatkuvasti nautittu votka vielä lisää puhehaluja. Vaitelias tyttö joutuu vastentahtoisesti kuuntelemaan miehen inhottavaakin yksinpuhelua ja sietämään toistuvaa pillun vonkaamista, mutta tämän yltiörunsaiden eväiden jakaminen ei tuota vaikeuksia. Junamatkan aikana tyttö ja mies omituisesti ystävystyvät. Pitkillä, useiden vuorokausien pysähdyksillä he usein tutustuvat itäisiin seutuihin yhdessä. Yhteinen matka yhdistää täysin erilaisia ihmisiä. Vähitellen kummankin elämästä paljastuu lukijalle jonkinlainen kokonaiskuva.

Neuvostoliiton olojen kuvaus vaikuttaa hyvin asiantuntevalta. Yksityiskohdilla ladattu tarkka ja aisteihin vetoava kuvaus ovat kirjan parasta antia. Junan vessan lattialla lainehtii kusi, ja hotellin suihkun hanoista tulee molemmista raikkaan kylmää vettä. Homeiset ja vetoiset huoneet, katkuiset kadut rottineen, kissoineen ja koirineen voi haistaa ja nähdä. Kuvakieli on taidokasta, ja äänikirjaa kuunnellessani ajattelin moneen kertaan, että paperiversioon olisin laittanut liimalapun hyvän ilmauksen merkiksi. Toisaalta roisin suora kielenkäyttö ja rumien näkymien ja inhottavien hajujen kuvaus ei mitään miellyttävää kuunneltavaa ollut. Jos venäläisyyden ja neuvostoliittolaisen elämän absurdi meno kiinnostavat, tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea.

Jorin tavoin pahoittelin moneenkin otteeseen oman yleissivistykseni ohuutta. Monet kirjalliset viittaukset, joita aavistan teoksessa olleen runsaasti, menivät ohitse. Venäläisen kirjallisuuden tuntemuksesta olisi tämän kirjan kanssa varmasti iloa. Onneksi sentään olen aikoinani Leningradissa nuorena vieraillut, että voin ainakin pikkuisen tunnelmaan eläytyä omienkin kokemusteni kautta, laihasti tosin.

Tämä ei siis ollut oikein minun kirjani, mutta äänikirjana sain sen kuitenkin kuunneltua. Loppupuolella aloin jopa pitää siitä, kun vähitellen tytönkin tarina keriytyi auki. Pertti Sveholm sopii lukijaksi oikein hyvin, sillä eniten kirjassa on miehen yksinpuhelua.

Hytti nro 6 on arvioitu ja esitelty monessa paikassa monesta näkökulmasta, esimerkiksi Kirjainten virran Hanna on tehnyt useammankin jutun. Jorin blogissa on hyvä linkki lisätietoa kaipaaville. Liksomin verkkosivuilla on hauskoja ekstroja kirjaan.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

WSOY 2011, äänikirja 2012, 6 cd:tä, kesto 6 tuntia 30 min. Lukija Pertti Sveholm.