Alicia Gimenéz Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt

Espanjalaisen Alicia Giménez Bartlettin komisario Petra Delicado -sarjaa kehutaan humoristiseksi ja vauhdikkaaksi. Makuasia tietysti on, haluaako ylipäätään, että dekkari on vauhdikas ja humoristinen. Onneksi railakkaaksi kehuttu Petra Delicado ei ole ainakaan tekopirteä eikä ylivilkas, kuten vaikkapa amerikkalaisten kirjailijattarien Sara Paretskyn ja Janet Evanovichin sankarittaret. Espanjalainen huumori ainakin Bartlettin tyyliin sopii suomalaiseen dekkarimakuun. Ehkäpä olutta juova ja lähes ruoanlaittokyvytön nainen on eteläeurooppalaisten mielestä sitten railakas?

Vuonna 1951 syntyneen kirjailijan tällä hetkellä kahdeksanosainen Petra Delicado -sarja sijoittuu Barcelonaan, joka on vuosikymmeniä ollut kirjailijan kotikaupunki. Palkitusta sarjasta on Espanjassa tehty myös tv-versio. Ensimmäinen komisario Delicadosta kertova kirja ilmestyi vuonna 1996, ja viisaasti se on suomennettukin ensimmäiseksi, tosin vasta tänä vuonna. On siis ainakin toiveissa, että koko sarja saataisiin ajan myötä myös suomeksi.

Petra Delicado ja merkityt tytöt on siis sarjan avausosa (kirjan nimen suomennosasu on kyllä hieman kökkö). Nelikymppinen komisario Petra Delicado saa ensimmäisen oikean juttunsa hoidettavakseen, koska kaikki muut poliisilaitoksen komisariot ovat muissa tehtävissä tai sairauslomalla. Aiemmin asianajajana työskennellyt Delicado on poliisinuransa aikana joutunut tai saanut toimia poliisin arkistonhoitajana. Säännöllinen ja siisti sisätyö on tietysti ollut mukavaa, mutta ei ole tarjonnut oikeastaan mitään sellaista, mitä Delicado on poliisin työltä odottanut ja toivonut.

Alaisekseen Delicado saa Salamancasta siirretyn keski-ikäisen ja konservatiivisen ylikonstaapeli Fermin Garzónin. Kaksikko edustaa monin tavoin marginaalia 1990-luvun Barcelonan poliisissa, ja sen he saavat myös moneen otteeseen juttua tutkiessaan huomata. Parin keskinäiset välitkin hiertävät pitkään ja niiden selvittelyyn käytetään aika paljon aikaa ja sivuja. Samoin käsitellään etenkin Petra Delicadon sotkuista yksityiselämää. Delicado on ollut kahdesti naimissa, ja molemmat ex-miehet roikkuvat edelleen tavalla tai toisella mukana hänen elämässään. Asettuminen uuteen asuntoonkaan ei ota luonnistuakseen.

Selvitettäväkseen Delicado ja Garzón saavat oudon raiskaussarjan. Naamioitunut raiskaaja tuntuu valikoivan uhreikseen hentoja ja arkoja tyttöjä. Raiskattuaan tytön mies merkitsee hänet omituisella kukanmuotoisella kuviolla, jonka hän painaa uhrinsa käsivarteen jollakin piikikkäällä välineellä. Silminnäkijöitä ei ole, eivätkä uhrit osaa kertoa mitään.

Tutkimukset etenevät verkkaisesti. Hankaluuksia aiheuttavat paitsi ylikierroksilla käyvät tiedotusvälineet, jotka alkavat vainota Delicadoa, myös uhrien omaiset, jotka suhtautuvat poliisiin erittäin vihamielisesti. Nämä seikat ovat selkeästi espanjalaisia tai ainakin erilaisia kuin meillä Suomessa. Eiväthän kaikki suomalaisetkaan poliisia suoranaisesti rakasta, mutta siihen kuitenkin luotetaan ja sitä kunnioitetaankin huomattavasti enemmän kuin mitä tämän kirjan perusteella näyttäisi Espanjassa tehtävän. Mietin lukiessani, kuinka paljon tähän vaikuttaa Espanjan poliittinen historia. Varmaankin koko lailla. Pöyristyttävästi eräs uhri kivahtaa Delicadolle, että tietysti hän antoi haastattelun mieluummin televisiolle kuin lausunnon poliisille. Eihän poliisi luvannut maksaa lausunnosta mitään!

Lopulta sitkeä jalkatyö palkitsee tekijänsä ja poliisit saavat tärkeän vihjeen, joka johtaa heidät epäillyn jäljille. Kuvio on kuitenkin monimutkaisempi kuin päältä näyttää, ja jälleen kerran menneisyydestä löytyvät teon motiivit. Rikolliset saadaan kiinni, ja Delicado ja Garzón siirretään takaisin vanhoihin tehtäviinsä. Lisää on kuitenkin tulossa, joten varmaankin arkiston järjestely jää Delicadon osalta lopulta kokonaan historiaan.

En luonnehtisi tätä avausosaa kovin vauhdikkaaksi, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Ainakin tutkimus etenee verkkaisen rauhallisesti, eikä Delicadon yksityiselämässäkään mitään kovin vauhdikasta tapahdu, onneksi. Varsinaista toimintaa on aika vähän, eikä väkivaltaa kuvata oikeastaan lainkaan. Kirjan tunnelma on mukavan leppoisa ja pikkuisen vanhanaikainenkin. Poliiseilla ei ole kännyköitä tai edes hakulaitteita, vaan yhteyttä pidetään lankapuhelimilla. Tietokonehaut ovat eksoottisia, ja niistä puhutaan vain pari kertaa. DNA-tukimuksista ei edes mainita. Oikeastaan näitä ei edes kaipaa.

Alicia Gimenéz Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt (Ritos de muerte)

Suom. Jukka Koskelainen. Tammi 2012. 323 s.