Ann Cleeves: Valoisat illat

Juhannuslukemiset jäivät sitten suunniteltua vähäisemmiksi, mutta ei se mitään, tärkeämpääkin tekemistä voi olla jopa intohimoiselle lukijalle. Nimittäin kerrankin kotona olevalle perheelle ja kyläilemään saapuville vieraille oli jaettava herpaantumatonta huomiota.

Vaikka määrä siis jäi vähäiseksi, sattui käteen kuitenkin ajankohtaan varsin hyvin sopiva dekkari Valoisat illat. Kyseessä on Ann Cleevesin Shetlanti-kvartetin toinen osa. Kirja on täysin itsenäinen dekkari, joten sen voi huoleti lukea, vaikka aloitusosa Musta kuin yö olisikin jäänyt väliin tai vaikka ei koko sarja kiinnostaisikaan. Minä kuitenkin päätin lukea tämän sarjan järjestyksessä tutustuttuani ensin Cleevesin Vera-sarjan kolmanteen osaan Kuolonkukkia.

Shetlanti-sarjan päähenkilönä on rauhallinen komisario Jimmy Perez, joka on kotoisin pieneltä Fair Isleltä. Ihan kotisaarelleen hän ei vielä ole tullut palanneeksi mutta Shetlantiin nyt kuitenkin. Edellisessä kirjassa Perez tutustui entisen hyvän ystävänsä ex-vaimoon Fran Hunteriin, joka yrittää päästä alkuun taidemaalarina. Valkeat yöt alkaakin Franin ja saarella asuvan maailmankuulun Bella Sinclairin yhteisnäyttelyn avajaisilla. Juhlat ovat Bellan veljenpojan, kuuluisan muusikon esiintymisestä huolimatta vaisut. Tunnelmaa laskee vielä outo tapaus. Muukalainen purskahtaa dramaattisesti itkuun katsellessaan yhtä maalauksista. Perez ehtii vähän jutella miehen kanssa. Vaikuttaa siltä, että mies on menettänyt muistinsa. Ennen kuin hänen henkilöytensä saadaan selville, mies katoaa.

Valitettavasti mies löytyy seuraavana aamuna läheisestä kalastustarvikevajasta hirtettynä. Perez saa avukseen Invernessistä rikoskomisario Taylorin joukkoineen. Apua tarvitaankin, sillä piakkoin sattuu toinen kuolemantapaus, eikä ensimmäisen uhrin henkilöyttä ole kivin helppo selvittää. Joku pikkuruisen Biddistan kylän asukkaista on murhaaja, mutta kuka. Kylän pappilassa asustaa Bella Sinclair, hänen galleriansa ravintolaa pitää lapsuudenystävän poika. Ystävä itse pitää kylän pikkuruista kauppaa. Lisäksi kylässä asustaa vielä maanviljelijä Kenny Thomson Edith-vaimonsa kanssa sekä hiljattain mantereelta tullut kuuluisahko kirjailija. Joukko on siis varsin pieni, ja lähes kaikki ovat olleet tuttuja keskenään koko ikänsä.

Cleeves rakentaa tarinan huolella. Ympäristönkuvaus on jälleen nautittavaa, ja pidän myös kirjailijan tavasta kuvata dekkarin henkilöitä. Tärkeimmät heistä tulevat tutuiksi ja heidän tarinansa ovat kiinnostavia. Kuitenkin Cleeveskin paikoin sortuu kuvailemaan myös aivan tarinan kannalta turhanaikaisten henkilöiden taustoja yksityiskohtaisesti. Jos kyseessä on vain henkilö, joka lopulta alkaa kaivata toisaalla murhattua ihmistä, ei kaipaajan koko historiaa tarvitsisi käydä läpi.

Viimeksi Musta kuin yö -dekkarista kirjoitettuani virisi keskustelu siitä, kuinka realistisia dekkareitten pitää olla. Makuasiahan tämä on, tietysti. Pidän tästä Shetlanti-sarjasta erityisesti sen eksoottisen tapahtumaympäristön takia. Mielestäni Cleeves hyödyntää miljöötä loistavasti. Pääsaaren luoteisosaan sijoitettu Biddista on kuvitteellinen kylänen, mutta karttaa tutkailemalla on helppo kuvitella, että se voisi olla olemassa. Myös tarinan murhat ovat minusta tälläkin kertaa sellaisia, että ne voisivat tapahtua ihan missä hyvänsä. Kritisoin kuitenkin sitä, että Cleeves kirjoittaa yhden keskeisen henkilön muistin niin huonoksi, ettei tämä muka oikein mitään muista viidentoista vuoden takaisista tapahtumista ja tapaamistaan ihmisistä. Kummallisen huonomuistisia ovat muutkin henkilöt paikoin. Valitettavasti itse muistan kohtuullisen hyvin jopa 40 vuoden taakse, vaikka olin silloin lapsi.

Toinen välillä kiukuttavakin seikka on se, että kirjassa hoetaan pohjoisen kesäöitten valoisuutta tuon tuosta. Valo tekee milloin asukkaat, milloin turistit sekapäisiksi. Ulkona näkee lukea läpi yön, eikä kellonaikoja pysty hahmottamaan. Kasvimaita kitketään puolenyön tietämillä jne. Lopussa komisario Taylor valittaa, ettei ole voinut lainkaan nukkua, koska ollaan melkein napapiirillä. Piti sitten oikein kartasta tarkistaa, kuinka pohjoisessa saaret sijaitsevat. Olin nimittäin kuvitellut ne aika eteläisiksi kuitenkin. Totuus on, että Fair Isle, joka on eteläisin isoimmista saarista, sijaitsee samalla leveyspiirillä kuin Hanko! Biddista on siis kutakuinkin Salon korkeudella. Kyllähän täällä Etelä-Suomessakin on valoisat kesäyöt, mutta olen kyllä aina kellon tiennyt enkä ole öisin kitkenyt kasvimaata…Napapiirillekin sentään muutama poronkusema on matkaa! Siis aika suhteellista tietysti tuo öiden valoisuus. Britannian mittakaavassa varmasti eksoottista tämäkin.

Näistä marmatuksista huolimatta pidin kirjasta kokonaisuutena kovasti. Murhaajaa en arvannut, vaikka rauhallisesti kohti loppua edettiinkin. Tätä juttua tehdessäni löysin Cleevesin sivuilta hyvän kartan, joka opastaa Shetlanti-kirjojen maisemiin. Samaten törmäsin hauskaan dekkariaiheiseen WhereDunnit Crime and Mystery Fiction -blogiin, joka tosin taitaa olla nykyään unten mailla. Sieltä löytyy oma juttunsa myös Valoisista illoista.

Ann Cleeves: Valoisat illat (White Nights)

Suom. Annukka Kolehmainen. Karisto, pokkari ilm. 2010. 376 s.