Åsa Larsson: Uhrilahja

Olin jo ehtinyt odottaa ruotsalaisen dekkaristin Åsa Larssonin viidettä dekkaria, sillä edellinen, Kunnes vihasi asettuu, ilmestyi suomeksi vuonna 2008. Pitkä odotus kuitenkin palkittiin, sillä uusi romaani Uhrilahja on mielestäni paras hänen tähänastisista kirjoistaan.

Sarjaa lukeneille Kiirunan lähistön karut maisemat ja päähenkilö, syyttäjänä toimiva Rebecka Martinsson, ovat jo vanhoja tuttuja. Rebecka on kotoisin pohjoisesta ja on asettunut asumaan isoäitinsä vanhaan taloon kahden koiransa kanssa. Poikaystävä, menestynyt lakitoimistonjohtaja Måns asuu ja työskentelee Tukholmassa eikä voi ymmärtää, mikä Rebeckaa oikein pitää kylmässä, lumisessa tai hyttysten täyttämässä Lapissa.

Rebecka on varmaankin yksi dekkarikirjallisuuden neuroottisimmista päähenkilöistä. Edellisten kirjojen tiimellyksessä hänen henkensä on ollut useita kertoja hiuskarvan varassa, eikä ole ihme, että häntä on välillä hoidettu sairaalan lisäksi mielisairaalassakin. Edes Liza Marklundin Annika Begtzon ei ole yhtä hutera mieleltään, mutta jollakin tavalla Rebeckaa on helpompi sietää, itse asiassa hänestä jopa pitää.

Parissa aiemmassa kirjassa päähenkilön rinnalle on noussut poliisi Anna-Maria Mella. Anna-Maria joutuu sovittamaan yhteen varsin miehisen uran ja perheen, ja muistaakseni hän jossakin aiemmassa kirjassa on viimeisillään raskaanakin. Kotona vallitsee alituinen kaaos, joka rassaa, mutta jolle ei jaksa eikä ehdi tehdä mitään. Anna-Marian ja Rebeckan välit ovat hieman jännittyneet, vaikka he työskentelevätkin paljon yhdessä.

Uhrilahja käynnistyy tehokkaasti. Koiran tappanut karhu kaadetaan ja sen vatsasta löytyy ihmisen jäänteitä. Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa. Varsinainen tarina käynnistyy, kun Rebecka, hänen naapurinsa vanha Sivving ja poliisi Krister Eriksson löytävät Sol-Britt Uusitalon raa’asti tapettuna omasta vuoteestaan. Pojanpoika Marcus on piiloutunut leikkimökkiin, mutta ei pysty kertomaan mitään yön tapahtumista.

Rebeckalle kerrotaan heti, että aikanaan Sol-Brittin isoäiti, opettajatar Elina Pettersson, murhattiin vain kaksi viikkoa aviottoman poikansa syntymän jälkeen. Pojan isä oli huhujen mukaan kaivoskaupungin isännöitsijä Hjalmar Lundbohm, paikallinen kuuluisuus. Myös Marcuksen isän kuolema on selvittämättä. Miehen yli ajettiin, kun tämä oli tavanomaisella aamulenkillään.

Tutkinta on vasta aluillaan, kun Rebeckan arkkivihollinen, lipevä syyttäjä Carl von Post kaappaa sen itselleen. Rebecka on raivoissaan mutta voimaton. Larsson on tehnyt von Postista karikatyyrimaisen sikailijan, itserakkaan ja pöyhkeän idiootin, joka väistämättä sotkeutuu omaan näppäryyteensä mutta vasta, kun aika paljon vahinkoa on ehtinyt syntyä.

Uhrilahjan jännite säilyy hienosti koko matkan, eikä tavanomaista keskivaiheen junnausta pääse syntymään. Osaltaan tähän vaikuttaa Elina Petterssonin tarina, jota Larsson kuljettaa nykyhetken rinnalla hienosti. Lukija tietää alusta asti, että Elinalle käy huonosti, ja aika varhaisessa vaiheessa myös Elinan murhaaja selviää, mutta se ei, miten tarina liittyy Rebeckan tutkimaan juttuun. Lopussa kaikki loksahtaa sievästi paikalleen.

Pidin kovasti myös Larssonin edellisestä eli Kunnes vihasi asettuu -kirjasta. Sen alkukohtaus on varmasti hyytävimpiä ikinä, mutta omassa arvoasteikossani kirjaa pudotti se, että Rebecka sai ratkaisevan vihjeen unessaan uhrilta. Muutenkin uhrin haamu seikkaili tarinassa. Tällaiset yliluonnollisuudet eivät oikein minuun ainakaan kunnon dekkareissa vetoa. Tutkimukset ja ihmisten puhuttaminen ovat ne keinot, joilla tuloksia pitää tulla. Unet ovat turhaa huuhaata. Uhrilahjassa Larsson ei ole sortunut tällaisiin vähän halpahintaisilta maistuviin keinoihin, vaan syyllistä etsitään perinteisemmin. Menneisyys paljastuu kaiken takaa, samoin raha. ”Seuraa rahoja” on Rebeckan ohje, jonka hän on joskus kuullut joltakulta poliisilta. Jälleen se osoittautuu päteväksi.

Åsa Larsson: Uhrilahja (Till offer åt Molok)

Suom. Kari Koski. Otava 2012. 364 s.

Susa ihastui Uhrilahjaan ja antoi viisi pistettä viidestä, ja Unni tykkäsi myös. Ei Rachellekaan oikein moitittavaa löytänyt.