Sinikka Nopolan lyhytproosakokoelma Matkustan
melko harvoin ja muita kirjoituksia osoittautui välipalakirjaksi, jonka
parissa viihtyi pari hajanaista tuntia ihan mainiosti ja joka pikkuisen paikoin
hymyilyttikin mutta joka ei sen kummemmin sykähdyttänyt. Kokoelma keikkui jo
toukokuun Mitä Suomi lukee -listalla sijalla kuusi, ja kirjakaupan
tyrkkyhyllyssä se oli sijoitettu näkyvästi sekä paperisena että
äänikirjaversiona, joten menestystuotteesta lienee kyse. Tekstit onkin
käsittääkseni ensin kirjoitettu radiolle, jossa Erja Manto on ne lukenut.
Sellaisina ne varmasti toimivatkin parhaiten, lyhyinä ja napakoina
radiopakinoina. Tämän voisikin mainiosti kuunnella vain äänikirjaversiona.
Nopolan tyylistä ja
hämäläisen luonteenlaadun analysoinnista kyllä pidän. Olen esimerkiksi
viihtynyt mainiosti Eilan, Rampen ja likan parissa, onpa ollut kyse sitten
kirjasta, äänikirjasta tai teatterisovituksesta. Aina on toiminut. Nopolalla on
tarkka silmä ja terävähkö kieli, yhdistelmä, josta kyllä nautin. Tässä
kyseisessä kokoelmassa vain on paikoin hieman väkisinpuristamisen makua, joka
häiritsi.
Ironian piiskalla Nopola
sivaltaa milloin Facebook-addikteja, milloin kuninkaallisten elämää kiihkeästi
seuraavia tavallisia tallaajia. Hauskimmat näistä taisivat olla ne, joissa Nopola
käy virsikirjauudistajien kimppuun. Kyllä kannattaa mennä klassiset virret
uudistamaan, kun kirkkokansa sitten sankoin joukoin ryntää niitä veisaamaan
peräti kuuden hengen voimin. Pidin myös samaan henkeen uudistetun
Mombasa-iskelmän päivityksestä.
Nopolan jonkinlainen alter
ego lienee Käytännön ihminen, joka pähkäilee monenlaisissa tilanteissa.
Käytännön ihminen asuu, kierrättää, käy hautajaisissa, on avainvastaavana,
nimeää asioita ja ilmiöitä, elää täysillä, osallistuu pihatalkoisiin, rakastuu
ja kuolee. Kaikki tapahtuu hämäläisellä hötkyilemättömällä ja huomiokammoisella
asenteella.
Tiesittekö muuten, että
oikeasti heinäkuu on kuukausista julmin? ”Se
maistuu asioilta, joiden oletetaan lisäävän onnellisuuttamme: vapaa-aika, loma,
aurinko, lämpö, mansikka, mustikka, mökkeily, saunominen, järvenranta – ja
perhe. Juuri sen perhesuuntautuneisuuden takia siitä on tullut yksi vuoden
pelätyimmistä, jopa vihatuimmista kuukausista.”
Sinikka Nopola: Matkustan
melko harvoin ja muita kirjoituksia
WSOY 2012. 140 s.
Luin tämän juuri vähän aikaa sitten (ja kirjoittanen siitä tämän viikon aikana). Minulle tämä oli ensikosketus Nopolan teksteihin, ja tykkäsin kyllä kovasti. Mukava välipalakirja tosiaan, nautiskelinkin tämän pieninä suupaloina vähän kerrallaan. Kerta-annoksena nautittuna minulla olisi saattanut tulla vähän ähky, mutta muutamalle päivälle jaettuna kokoelma toimi loistavasti! :)
VastaaPoistaSinikka Nopolan huumori vetosi minun nauruhermoihini. Tunnistan itseni esimerkiksi Käytännön ihmisestä, joka ei voi olla kovin kauan ulkona tai olohuoneessa, ettei naapuri luule, että hänellä ei ole muuta tekemistä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että nämä toimivat paremmin radiopakinoina, sillä tavoin itsekin löysin Nopolan tekstit. Nyt kun lapsille olen lukenut Nopoloiden Risto Räppääjiä, on hauska huomata jotain samanlaista pohjavirettä tekstissä, sellaista lakonista ja toteavaa tyyliä.
VastaaPoistaEn ole lukenut tätä, mutta jostain muusta Nopolan lyhytproosakokoelmasta muistan pitäneeni. Olisikohan se ollut Ei tehrä tästä ny numeroo? Hämäläishuumoria :)
VastaaPoista