Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia

Sinikka Nopolan lyhytproosakokoelma Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia osoittautui välipalakirjaksi, jonka parissa viihtyi pari hajanaista tuntia ihan mainiosti ja joka pikkuisen paikoin hymyilyttikin mutta joka ei sen kummemmin sykähdyttänyt. Kokoelma keikkui jo toukokuun Mitä Suomi lukee -listalla sijalla kuusi, ja kirjakaupan tyrkkyhyllyssä se oli sijoitettu näkyvästi sekä paperisena että äänikirjaversiona, joten menestystuotteesta lienee kyse. Tekstit onkin käsittääkseni ensin kirjoitettu radiolle, jossa Erja Manto on ne lukenut. Sellaisina ne varmasti toimivatkin parhaiten, lyhyinä ja napakoina radiopakinoina. Tämän voisikin mainiosti kuunnella vain äänikirjaversiona.

Nopolan tyylistä ja hämäläisen luonteenlaadun analysoinnista kyllä pidän. Olen esimerkiksi viihtynyt mainiosti Eilan, Rampen ja likan parissa, onpa ollut kyse sitten kirjasta, äänikirjasta tai teatterisovituksesta. Aina on toiminut. Nopolalla on tarkka silmä ja terävähkö kieli, yhdistelmä, josta kyllä nautin. Tässä kyseisessä kokoelmassa vain on paikoin hieman väkisinpuristamisen makua, joka häiritsi.

Ironian piiskalla Nopola sivaltaa milloin Facebook-addikteja, milloin kuninkaallisten elämää kiihkeästi seuraavia tavallisia tallaajia. Hauskimmat näistä taisivat olla ne, joissa Nopola käy virsikirjauudistajien kimppuun. Kyllä kannattaa mennä klassiset virret uudistamaan, kun kirkkokansa sitten sankoin joukoin ryntää niitä veisaamaan peräti kuuden hengen voimin. Pidin myös samaan henkeen uudistetun Mombasa-iskelmän päivityksestä.

Nopolan jonkinlainen alter ego lienee Käytännön ihminen, joka pähkäilee monenlaisissa tilanteissa. Käytännön ihminen asuu, kierrättää, käy hautajaisissa, on avainvastaavana, nimeää asioita ja ilmiöitä, elää täysillä, osallistuu pihatalkoisiin, rakastuu ja kuolee. Kaikki tapahtuu hämäläisellä hötkyilemättömällä ja huomiokammoisella asenteella.

Tiesittekö muuten, että oikeasti heinäkuu on kuukausista julmin? ”Se maistuu asioilta, joiden oletetaan lisäävän onnellisuuttamme: vapaa-aika, loma, aurinko, lämpö, mansikka, mustikka, mökkeily, saunominen, järvenranta – ja perhe. Juuri sen perhesuuntautuneisuuden takia siitä on tullut yksi vuoden pelätyimmistä, jopa vihatuimmista kuukausista.”

Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia

WSOY 2012. 140 s.