Sivut

▼

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tuija Lehtisen SADAS KIRJA ilmestyy syksyllä





Käsi ylös, joka ei ole lukenut Tuija Lehtisen kirjoja! Arvasin, melkein kaikki ovat, ja ne jotka eivät kättä nostaneet, ovat joko miehiä tai valehtelevat (tai molempia). Tuoreimmassa Kotiliedessä (13/2012) on Tuija Lehtisen haastattelu, joka on tehty hänen pitkän uransa ja sadannen kirjansa ilmestymisen kunniaksi. Lehtistä on vuosien varrella mielestäni haastateltu useinkin, eikä tässäkään haastattelussa oikein mitään uutta tullut esille. Mukavaa silti, että yhtä Suomen tuotteliainta ja hyvin suosittuakin kirjailijaa haastatellaan, vaikka hän viettääkin äärimmäisen tylsää elämää, kuten jutusta käy ilmi. Kunnon perheenäiti, joka tekee töitä kotona, ei rieku juhlissa tai kokkareilla.

Lehtinen on monessa yhteydessä paljastanut, että hän oppi aikoinaan kirjoittamisen rutiinit ansaitessaan leipänsä kirjoittamalla romanttisia novelleja ja jatkokertomuksia naisten lukemistolehtiin, kuten Lääkärisarjaan. Ah, muistatteko näitä? Ahmimme lehtiä kasseittain luokkakaverieni kanssa melkein koko kasiluokan. Esikoisromaani Rosan talo ilmestyi vuonna 1984, jota lehtijutussa luonnehditaan romanttiseksi ja humoristiseksi jännäriksi. Siinä kenties on osuutensa naapurilla, jolla Lehtisen kertoman mukaan oli kotonaan 500 dekkaria! Naapurin opastamana Lehtinenkin aikoinaan löysi dekkarit.

Omassa työssäni en ole voinut Lehtisen nuortenkirjatuotantoa ohittaa. 1990-luvulla koulussa erittäin suosittuja olivat Sara-sarjan kirjat, erityisesti sen aloitusosa Sara@crazymail.com, jonka muistan itsekin jossakin vaiheessa lukeneeni. Sitä murrosikäiset tytöt kirjaimellisesti jonottivat koulun hyllystä. Myös jatko-osat upposivat mukavasti samaan yleisöön. Laura- ja Mirkka-sarjallakin on ollut vuodesta toiseen omat uskolliset lukijansa. Laurojen suosiota nosti myös sarjasta tehty tv-sarja.

Nuortenkirjoja Lehtinen on kirjoittanut melkoiset pinot, useamman vuodessa. Silti osassa niistä on ihan mielenkiintoisia kokeiluja, kuten vaikkapa Mopossa, jossa joka luvussa on eri minäkertoja. Niitä yhdistää yhteinen harrastus ja rakkaus, mopot. Porukka kokoontuu Kitusen hallille tuunaamaan mopojaan, ja samalla tietysti selvitellään muita nuorten elämään liittyviä juttuja. Taustalla kulkee myös synkempi raita, joka kertoo salaperäisen Surmanajajan kohtalosta. Lehtinen on kertonut, että idea kirjaan tuli jollakin kouluvierailulla, jossa hän oli kysynyt koulun pojilta, mikä aihe heitä kiinnostaisi. Sitten surffailua netissä etsimässä mopotietoa ja kirja työn alle. Lopputulos on hauska, pikkuisen erilainen nuortenkirja. Myös kirja www.liisanblogi.net on rakenteeltaan erikoinen. Olen siitä aikoinani kirjoittanut mm. näin:

16-vuotias Liisa Virtanen jää vuodeksi sukulaistensa hoiviin Suomeen muun perheen muuttaessa Ruotsiin. Suku on Liisalle ennestään outoa porukkaa, mutta originellit tädit ja setä tulevat pian tutuiksi ja Liisa huomaa yllätyksekseen viihtyvänsä Big Cityssä ja lukiossa.

Sopeutumisensa alkutaipaleilla Liisa päättää perustaa nettiin blogin, jossa hän pohdiskelee nuorten elämää ja monenlaisia ilmiöitä laajemminkin. Pian blogissa alkaa käydä kuhina ja Liisaa epäilyttää, että uudet luokkakaverit kirjoittelevat siellä nimimerkkien suojissa. Kuka kukin on, selviää vasta lopussa.

Liisa tutustuu ulospäin suuntautuneena ihmisenä nopeasti seudun nuoriin, ja pieni romanssinpoikanenkin syntyy ainakin pariin otteeseen. Viimevuotisesta Mopo-romaanista tuttuja poikia vilahtelee tarinassa, ja käypä Liisa Kitusen hallillakin, vaikka ei oikein mopoista innostukaan.

Lehtinen viljelee tuttuun tapaan myös huumoria. Varsinkin Liisan täti, ravintoloitsija Tuire on hauska hahmo kirjallisine ruokalistoineen. Liisa yrittää myös vaihtelevalla menestyksellä viritellä romansseja naimattomille tädeilleen.

Lehtisen nuortenromaaneissa on miellyttävää, että niissä ei juurikaan kiroilla tai läträtä viinan kanssa. Seksi on tietysti monilla henkilöillä mielessä ja siitä puhutaan, mutta
toiminta on pääasiassa siistiä suukottelua, niin tälläkin kertaa.

Tuossa yllä olevassa oikeastaan aika hyvin tiivistyykin minusta Lehtisen filosofia. Vaikeistakin asioista voi kirjoittaa ja henkilöt niistä kirjoissa puhua, mutta ei silti tarvitse olla ryppy otsassa ja pitää ikävää. Kyllä hyvän nuortenromaaninkin tulee olla viihdyttävä!

Aikuisten osastoa en ole Lehtiseltä juurikaan raottanut. Tuossa alla olevaan Wikipediasta ja Otavansivuilta kopsimassani teosluettelossa on tummennettu varmasti lukemani kirjat, ja aikuisten listalta mukana on siis vain yksi, Rafaelin enkeli, joka ei niin hirveästi säväyttänyt:

Mikaela saa kuulla olevansa yllättäen kuolleen veljensä ainoa perijä. Perintöön kuuluvat iso asunto ja pubi toisella paikkakunnalla. Äkkiä Mikaelalla onkin tarjolla uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja pulmiinsa.

Asiaan tietysti kuuluu koko joukko epäröintiä ja jahkailua, mutta ennen pitkää Mikaela huomaa olevansa ravintoloitsijana pikkukaupungissa. Ympärillä pyörii myös joukko kiinnostavia miehiä ja suloinen koiranpentu. Kuolleen Rafaelin elämästä alkaa paljastua monenlaista mielenkiintoista, ja lisäksi Mikaelasta tuntuu, että velipuolen asunnossa käy joku muukin kuin hän.

Dekkaria Tuija Lehtisen romaanista Rafaelin enkeli ei saa tekemälläkään. Lukija keksii arvoitusten ratkaisut jo paljon ennen Mikaelaa, mutta se ei haittaa. Rafaelin enkeli on mukavaa, kevyttä viihdettä talvi-iltojen piristykseksi, kuin aikuisten satua. Satumaisen helposti Mikaela polkaisee pystyyn upean mainoskampanjankin maksaakseen potut pottuina entiselle työkaverilleen.

Lehtinen on kuitenkin pitänyt romantiikan tiukasti kurissa, eikä Mikaelan tai edes ystävien rakkausasioihin ole luvassa kovin makeita ratkaisuja. Naiset ovat kovin nykyaikaisia ura- ja perhehuolineen, vaikka pari kertaa hoetut vauvahaaveet tuntuvat jotenkin väkinäisiltä.

Henkilöt ovat värikkäitä, ja erityisesti pubin henkilö- ja asiakaskunnan kuvauksessa Tuija Lehtinen on parhaimmillaan. Liioittelun puolelle on lipsahtanut Mikaelan kammottava äiti, joka yllättäen saapuu paikalle määräilemään kaikesta. Silti lukijan pitäisi uskoa, että tämä kammottava noita on peräti kahdesti onnistunut saamaan todella mukavan aviomiehen.

Näin siis olen kirjan ilmestyttyä sitä arvioinut. Lopussa on vielä pientä piiskaa huonosta oikoluvusta. Se ei tietenkään kohdistu niinkään kirjailijaan kuin kustantajaan.

Palataan vielä Kotilieden juttuun. Lehtinen kertaa työtapojaan. Vuodessa ilmestyy yleensä neljä kirjaa. Syksyllä Lehtinen kirjoittaa sarjoja ja lyhyempiä nuortenkirjoja, keväällä laajempia teoksiaan. Vauhti on melkoinen, ja valmista tekstiä syntyy päivässä seitsemisen sivua!

Lehtijutussa ei edes vihjata, mikä se sadas kirja sitten tulee olemaan. Otavan katalogissa esitellään kaksi syksyllä ilmestyvää Lehtistä, aikuisten romaani Tuhansien aamujen talo, joka kertoo naisluutnantista, sekä nuortennovellikokoelma Pesää! Kummatkin ilmestyvät syyskuussa, joten se toinen sitten. Onnea! 100 kirjaa ihan itse on kyllä mahtava saavutus! Eikä vauhti taida olla edes hidastumassa.

Mikä on Sinun suhteesi Tuija Lehtisen tuotantoon? Olisi kiva kuulla!

 

 

Aikuisten romaanit (25 kpl)

§                    Rosan talo. Helsinki: Otava, 1984. 
§                    Pirunsaaren veljekset. Helsinki: Otava, 1985. 
§                    Taimitarhan lapset. Helsinki: Otava, 1986. 
§                     Kulkurilinnut. Helsinki: Otava, 1987. 
§                    Mies vailla sydäntä. Helsinki: Otava, 1988. 
§                    Viiden tähden Tuhkimo. Helsinki: Otava, 1993. 
§                    Ruusunnuppu. Helsinki: Otava, 1994. 
§                    Onnentyttö. Helsinki: Otava, 1995. 
§                    Maria. Helsinki: Otava, 1996. 
§                    Samppanjataivas. Helsinki: Otava, 1997. 
§                    Nukkemorsian. Helsinki: Otava, 1998. 
§                    Mallitoimisto Pandora. Helsinki: Otava, 1999. 
§                    Lumiruusu. Helsinki: Otava, 2000. 
§                    Tähtilinna. Helsinki: Otava, 2001. 
§                    Särkyneiden sydänten hotelli. Helsinki: Otava, 2002. 
§                    Rafaelin enkeli. Helsinki: Otava, 2003. 
§                    Mikaelan enkelit. Helsinki: Otava, 2004. 
§                    Ruusumadonna. Helsinki: Otava, 2005. 
§                    Ruutukuningatar. Helsinki: Otava, 2006. 
§                    Mies taskussa. Helsinki: Otava, 2007. 
§                    Franseska. Helsinki: Otava, 2007. 
§                    Suklaapolkuja. Helsinki: Otava, 2008. 
§                    Nappikaupan naiset. Helsinki: Otava, 2009. 
§                    Kolme miestä netissä. Helsinki: Otava, 2010. 
§                    Miss Seinäruusu. Helsinki: Otava, 2011. 

 

Nuortenromaanit (26 kpl)

§                    Enkelinkuvia hiekassa. Helsinki: Otava, 1986. 
§                    Mun ystävä Rufus. Helsinki: Otava, 1987. 
§                    Joka kimma sen tietää. Helsinki: Otava, 1988. 
§                    Siivet varpaiden välissä. Helsinki: Otava, 1989. 
§                    Vaniljasyndrooma. Helsinki: Otava, 1990. 
§                    Koko, Konkka, Ronkka ja Rusina. Helsinki: Otava, 1991. 
§                    Roskisprinssi. Helsinki: Otava, 1991. 
§                    Minun veljeni Jon. Helsinki: Otava, 1992. .
§                    R.I.P.. Helsinki: Otava, 1993. 
§                    Ikkunaprinsessa. Helsinki: Otava, 1994. 
§                    Siskokullat. Helsinki: Otava, 1995. 
§                    Kundi kesätukkainen. Helsinki: Otava, 1996. 
§                    Asvalttisoturi. Helsinki: Otava, 1997. 
§                    Poika nimeltä Iines. Helsinki: Otava, 2000. 
§                    Kundi kuin kameleontti ja muita muodonmuutoksia. Helsinki: Otava, 2002. 
§                    Ihan pihalla. Helsinki: Otava, 2003. 
§                    Tanja Tavis, Jäkälärinteen 9 D. Helsinki: Otava, 2003. 
§                    Mopo. Helsinki: Otava, 2005. 
§                    www.liisanblogi.net. Helsinki: Otava, 2006. 
§                    Traktori. Helsinki: Otava, 2007. 
§                    Karting Team Vintiöt. Helsinki: Otava, 2008. 
§                    Blondi jyrsijä. Helsinki: Otava, 2008. 
§                    Hanaa, Vintiöt!. Helsinki: Otava, 2009.
§                    Vauhdin huumaa, Vintiöt. Helsinki: Otava, 2010. 
§                    Voitto kotiin, Vintiöt!. Helsinki: Otava, 2011. 
§                    Piiitkä jäähy. Helsinki: Otava, 2011. 

 

Mirkka-sarja (10 kpl)

§                    Mirkka ja riparikesä. Helsinki: Otava, 1987. 
§                    Mirkka, lukiolainen. Helsinki: Otava, 1988. 
§                    Mirkka ja Amerikan reissu. Helsinki: Otava, 1989. 
§                    Mirkka ja ratkaisujen kesä. Helsinki: Otava, 1990. 
§                    Mirkka ja Masan metkut. Helsinki: Otava, 1991. 
§                    Masan eläinhotelli. Helsinki: Otava, 1992. 
§                    Mirkka ja Masan yksityinen juttu. Helsinki: Otava, 1993. 
§                    Mirkka, Masa ja Miss USA. Helsinki: Otava, 1994. 
§                    Mirkka, Masa ja suuri rakkaus. Helsinki: Otava, 1995. 
§                    Mirkka, Masa ja uudet tuulet. Helsinki: Otava, 1996. 

 

Laura-sarja (10 kpl)

§                    Laura, kultatukka. Helsinki: Otava, 1989. 
§                    Rakas Laura. Helsinki: Otava, 1998. 
§                    Laura menopäällä. Helsinki: Otava, 1999. 
§                    Laura, ystäväni. Helsinki: Otava, 2000. 
§                    Laura kielikurssilla. Helsinki: Otava, 2001. 
§                    Laura ja Akun tehdas. Helsinki: Otava, 2002. 
§                    Laura sydän syrjällään. Helsinki: Otava, 2003. 
§                    Laura kesätöissä. Helsinki: Otava, 2004. 
§                    Laura pitää pintansa. Helsinki: Otava, 2005. 
§                    Laura, sua kaipaan. Helsinki: Otava, 2006. 
Sarjaan liittyy myös niin sanottu ystäväkirja Laura. Omat juttuni (2002).

 

Janne-sarja (5 kpl)

(salanimellä T.H. Lehtinen)
§                    Janne ja sammakkoklaanin kosto. Helsinki: Otava, 1994. 
§                    Janne ja kellarihirviö. Helsinki: Otava, 1995. 
§                    Janne ja lumiliskot. Helsinki: Otava, 1997. 
§                    Janne ja tyrmäävä maalitykki. Helsinki: Otava, 1998. 
§                    Janne ja ryöstäjäjänis. Helsinki: Otava, 2000. 

 

Jasu-sarja (4 kpl)

§                    Futiskesä. Helsinki: Otava, 2003. 
§                    Futistähtiä. Helsinki: Otava, 2004. 
§                    Futiskuvioita. Helsinki: Otava, 2005. 
§                    Futismestarit. Helsinki: Otava, 2006. 

 

Katuhaukat-sarja (6 kpl)

§                    Ystävänpalvelus. Helsinki: Otava, 1999. 
§                    Talo numero 13. Helsinki: Otava, 2000. 
§                    Kolmas mies vasemmalta. Helsinki: Otava, 2001. 
§                    Mahdoton yhtälö. Helsinki: Otava, 2002. 
§                     Kutsumaton vieras. Helsinki: Otava, 2004. 
§                    Viimeinen keikka. Helsinki: Otava, 2005. 

 

Rebekka-sarja (7 kpl)

§                    Rebekka ja kesäprinssi. Helsinki: Otava, 2007. 
§                    Rebekka tarttuu toimeen. Helsinki: Otava, 2007. 
§                    Rebekka ja talven taikaa. Helsinki: Otava, 2008. 
§                    Rebekka. Konnankoukkuja ja koiruuksia. Helsinki: Otava, 2009. 
§                    Rebekka. Tähtityttö. Helsinki: Otava, 2010. 
§                    Rebekka. Mansikoita ja morsiusneitoja. Helsinki: Otava, 2011. 
§                    Rebekka. Yllätysten ysi. Helsinki: Otava, 2012. 

 

Sara-sarja (4 kpl)

§                    Sara@crazymail.com. Helsinki: Otava, 1998. 
§                    Nottingham kesällä kello 6. Helsinki: Otava, 1999. 
§                    Sara ja levottomat jalat. Helsinki: Otava, 2001. 
§                    Missä olet, Sara?. Helsinki: Otava, 2009. 

Rico-sarja (1 kpl)

§                    Sirkuskoira Rico  Helsinki: Otava, 2012. 
klo

31 kommenttia:

  1. Helmi-Maaria Pisara19. kesäkuuta 2012 klo 18.50

    Kyllä, kaksi kättäni ovat ylhäällä. Aikuisille suunnattuja romaaneja en Lehtiseltä ole lukenut, mutta nuortenkirjojen parissa kasvaa hurahdin. Ja luetutin paljon myös oppilaillani Lehtisen romaaneja. Erittäin kunnioitettava suoritus häneltä. Mahdoton julkaisutahti! Onnea!

    VastaaPoista
  2. Satu Ekoluoma19. kesäkuuta 2012 klo 19.06

    Mirkka-sarjasta olen lukenut suurimman osan mutta muut eivät ole tuttuja - paljolti varmaan siksi että nuorena luin enimmäkseen hevoskirjoja. :) Noista lukemistani kuitenkin pidin, eikä Lehtisen suosio ollenkaan yllätä. Onnittelut saavutuksesta!

    VastaaPoista
  3. Jokke19. kesäkuuta 2012 klo 19.28

    Tunnustan: olen lukenut 1% Lehtisen tuotannosta: Siivet varpaiden välissä :)

    VastaaPoista
  4. Katri19. kesäkuuta 2012 klo 20.16

    Minä olen lukenut Lehtiseltä Laura-sarjan, sekä muistaakseni ainakin Ikkunprinsessan ja Ihan pihalla, mutta jälkimmäisestä en ole varma. Ainakin kirjaa olen käsissäni pidellyt.

    Minä olen aina mieltänyt Lehtisen niin nuortenkirjojen äidiksi, etten oikein osaa edes ajatella, että lukisin häneltä jotain muuta :D Enkä kyllä minä enää noita nuortenkirjojakaan lue.

    VastaaPoista
  5. Maija19. kesäkuuta 2012 klo 21.05

    Voi, kyllä näitä on luettu! :)
    Etenkin yläasteella pidin Lehtisen tyylistä ja kirjojen sisällöstä paljon ja mm. R.I.P, Roskisprinssi ja vaniljasyndrooma tuli luettua monesti. Myös aikuistenkirjoista olen lukenut monia, alkupään kirjoja useampaan kertaan. Onhan näitä toki omassakin hyllyssä ehkä kymmenen :)

    VastaaPoista
  6. Suketus19. kesäkuuta 2012 klo 21.14

    Oho, onnea Tuijalle!

    Kiitän Lehtistä pitkälti lukuintoni synnyttämisestä tai pikemminkin säilyttämisestä haastavassa iässä: kasvoin murrosiän vuodet käytännössä hänen kirjojensa tuella. Mirkat, Laurat, Sarat ja monet yksittäiset nuortenkirjat - olen lukenut ne tuhottoman monesti. Kiitos Tuija niistä kaikista!

    Mutta mitä, Sara-sarjaan on tullut päätösosa! (Jo 2009 näemmä.) Sehän minun on luettava, täytyy saada tietää, kuinka suosikkihahmoni käy!

    VastaaPoista
  7. Calendula19. kesäkuuta 2012 klo 22.53

    Hui, sata kirjaa. Huima määrä :o ja hieno!

    Mä en ihan muistamalla muista mitä Lehtisen kirjoja olen lukenut, mutta noissa 90-luvun alun ja puolenvälin kirjoissa oli tuttuja nimiä. Olin just silloin "ahmimisikäinen". Ja aikuistenkirjoista olen lukenut ainakin Mikaelin enkelit :)

    VastaaPoista
  8. Vauhko20. kesäkuuta 2012 klo 0.26

    Olen tainnut lukea melkein kaikki Lehtisen kirjat muutamaa enemmän pojille suunnattua nuortenkirjaa lukuunottamatta. Pirunsaaren veljekset oli aikoinaan ensimmäisiä lukemiani aikuistenkirjoja ja teki suuren vaikutuksen. Toisaalta Lehtinen on varmasti eräs tärkeä tekijä siinä etten joskus lopettanut muortenkirjojen lukemista.

    Romantiikka ei ole tärkeintä Lehtisen kirjoissa. Pidön Lehtisen huumorista ja välillä todella hulvattomista sivuhenkilöistä. Lehtisen naishenkilöille ei miehen löytäminen ole pääasia vaikka useimmiten se mies jostakin putkahtaakin esiin. Lukiessa tietää saavansa hyvän ja viihdyttävän lukukokemuksen. Aina näitä ei jaksaisi lukea, mutta joskus ne ovat maistuva välipala.

    VastaaPoista
  9. B. H.20. kesäkuuta 2012 klo 1.35

    Lehtinen on ainakin tuottelias! Hui.

    Olen lukenut melkein kaikki Lehtisen nuortenromaanit ja Sara-sarjan kirjat (uusinta lukuun ottamatta). Nuorempana tykkäsin niistä kyllä ja nuo 80-90-luvun kirjat ovat mielestäni vieläkin oikein hyviä. Uudempiin olen ollut pettynyt, koska ne ovat kaikki aika samanlaisia (vaikka näennäisesti aiheet ovatkin erejä).

    VastaaPoista
  10. Anu20. kesäkuuta 2012 klo 8.32

    Olen lukenut Lehtisen aikuisten kirjoja ja muutaman nuorten kirjan, näin vanhalla iällä, okei vanhemmalla iällä. Lehtinen on mukavaa, pehmeää luettavaa. Olen ollut hieman pettynyt hänen uusimpiinsa, sillä ne ovat kierrättäneet samoja teemoja ja juonikuvioita, kuten joku tuossa ylempää jo mainitsikin. Varmasti kuitenkin luen myös Lehtistä jatkossakin, sillä sielu kaipaa jotain tuttua ja turvallista aina välillä.

    Tyttäreni vannoo Lehtisen nuorten kirjojen nimeen ja ne ovatkin mielestäni oikein erinomaisia ja aina on hyvä, kun nuoret innostuvat lukemaan ahmien.

    VastaaPoista
  11. hdcanis20. kesäkuuta 2012 klo 10.07

    ...ja minulta ovat tainneet jäädä lukematta, ainakaan mikään noista 80-luvun kirjoista ei nimenä herätä mitään mielikuvia, ja 90-luvulla ja sen jälkeen on nuortenkirjoja tullut luettua vähemmän (ainakin realistisia, fantasia on eri juttu).

    VastaaPoista
  12. Luru20. kesäkuuta 2012 klo 10.34

    Tuottelias kirjailija tosiaan, huh! Minä olen lukenut nuortenkirjoista muistaakseni pari Mirkkaa ja joitain muita 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella ilmestyneitä. Parhaiten on jäänyt mieleen Vaniljasyndrooma. Aikuisten kirjoista olen lukenut yhden, Mallitoimisto Pandoran. Nuortenkirjoja voisi lukea uudestaankin sillä mielellä, että miltä ne nyt seestyneen aikuisen näkökulmasta tuntuvat :)

    VastaaPoista
  13. Anonyymi20. kesäkuuta 2012 klo 10.45

    Olen Suketuksen kanssa samoilla linjoilla: monesti olen miettinyt, miten lukuintoni säilyi teini-iän muiden ajanviettotapojen joukossa, ja kiitos siitä kuuluu Tuija Lehtisen kirjoille.

    Minäkin olen lukenut nuo alkupään nuortenkirjat vuoteen -93 asti omassa (hamassa) nuoruudessani. Mirkka-sarjaakin luin, mutta Laurat tuntuivat liian kilteiltä. Myöhemmin työelämässä olen nuorille luettanut noita uudempiakin Lehtisen kirjoja.

    Muistelen, että ensimmäinen lukemani Lehtinen oli Joka kimma sen tietää. Siinä oli (muistaakseni!) tyttö, joka muutti perheensä kanssa uudelle paikkakunnalle jonnekin maaseudulle, jossa pelattiin pesistä! Muistan, että erityisesti meitä kavereiden kanssa viihdytti Lehtisen kieli: kävelyn sijaan kirjoissa lampsittiin, sanomisen sijaa mylvähdettiin jne.

    Onko kukaan muu kokenut, että Lehtisen kirjoissa käsiteltiin myös runsaasti nuorten seksuaalista puolta? Minulle on jäänyt sellanen mielikuva, että itse nuorena pidin näitä kirjoja aika uskallettuinakin. Erityisesti tästä syystä mieleen ovat jääneet Enkelinkuvia hiekassa ja Siivet varpaiden välissä. Nykymittapuun mukaan voi toki olla, että nuo seksiviittaukset ovat kovin kilttejä, mutta silloin ne tuntuivat jotenkin aidoilta ja jopa uskaliailta. Vai lieneekö ollut kyse minun, kirkonkyläläistytön kokemusmaailman kapeudesta? ;)

    Jonna

    VastaaPoista
  14. Jaana20. kesäkuuta 2012 klo 11.42

    Huikaiseva määrä! Itse panin viime talvena merkille, että pojatkin lukevat Lehtistä. Esim. R.I.P. ja Mopo kolahtivat. Itselleni tuo Mopo oli avartava lukukokemus ja aloin katsoa mopoja ja mopopoikia ihan uudesta vinkkelistä. Blondi jyrsijä oli viime talvena meidän koulun kirjastossa myös kovassa huudossa tyttöjen keskuudessa...

    Lehtinen kirjoittaa tärkeistä aiheista ja kirjojen avulla on helppo keskustella monenlaisista nuorten elämään liittyvistä asioista.

    Meillä tykättiin muuten myös Roskisprinssi-elokuvasta. Suosittelen sitäkin!

    VastaaPoista
  15. Unknown20. kesäkuuta 2012 klo 15.48

    Vaikuttava lista! Tykkäsin Lehtisestä hirveästi nuorena ja olen lukenut hänen kirjojaan ilolla myös aikuisena. Suosikkini on Mirkka-sarja. Myös Vaniljasyndrooma on jäänyt mieleen. Ei voi kuin onnitella ja nostaa hattua Tuijalle!

    VastaaPoista
  16. Liisa20. kesäkuuta 2012 klo 16.32

    Sata kirjaa on kyllä aika huikea määrä.

    Minullekin Lehtisen nuortenkirjat olivat aikoinaan iso juttu - aikuistenkirjoja en ole lukenut yhtäkään. Mutta ainakin Mun ystävä Rufus, Joka kimma sen tietää ja Enkelinkuvia hiekassa tuli luettua useampaankin kertaan. Luin myös Mirkka-sarjaa, mutten pitänyt siitä yhtä paljon kuin noista muista.

    Jonnan kysymykseen liittyen: kyllä minäkin muistan että erityisesti Enkelinkuvia hiekassa kiehtoi ainakin osittain seksin käsittelyn takia. Sitä luettiin posket hiukan punottaen ja ystävien kanssa puitiin aihetta kovasti.

    VastaaPoista
  17. Velma20. kesäkuuta 2012 klo 18.45

    Pikaisella laskutoimituksella 35 kirjaa on tullut luettua. Mä olen lämmennyt noille aika hitaasti. Laura-kirjat luin teininä, muita en. Sitten meni vuosikausia, ennen kuin tartuin mihinkään muihin kirjoihin. Myös aikuisten kirjoja on tullut luettua ja ne on ehkä jopa vähän parempia kuin nuortenkirjat. Laura ja Rebekka on mun suosikkeja noista sarjoista, yksittäisissäkin on useampi hyvä. Vanhemmista nuortenkirjoista en tykkää (en ole kaikkia tosin lukenutkaan), ne on jotenkin tosi tylsiä ja ihan erityylisiä kuin uudemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi21. kesäkuuta 2012 klo 16.55

      Hauskaa lukea, Velma, ajatuksiasi Lehtisen kirjoista, sillä omat mieltymykseni ovat menneet ihan juuri toisin päin. Laurat tuntuivat nuorena minusta liian kilteiltä, kuten osin Mirkatkin. Sen sijaan juuri nuo vanhemmat teokset olivat silloin kaikkea muuta kuin tylsiä!

      Voisiko siis ajatella, että Lehtisen tuotannossa on selvästi ainakin kaksi erilaista linjaa: tuo perinteisempi tyttökirjamainen linja (Laurat, Rebekat, Mirkat) ja sitten se vähän ronskimpi, seksuaalisuuttakin esille tuova linja? Näiden lisäksi on toki vielä nuo (ehkä pojille suunnatummat) Janne-, Jasu- ja Katuhaukat-sarjat, joista ainakin tuossa viimeksi mainitussa päähenkilöt ovat yli 15-vuotiaita, kun taas käsitykseni mukaan Janneissa ja Jasuissa päähenkilöt ovat vähän nuorempia.

      Lehtisen laajasta tuotannosta on näköjään aineksia jopa pienimuotoiseen genreanalyysiin ;)

      Jonna

      Poista
    2. Velma22. kesäkuuta 2012 klo 18.37

      Joo, tuotannossa on tosiaan kolme erilaista linjaa: poikakirjat, tyttökirjat ja sitten ne "nuortenkirjat". Mä itse tykkään vanhoista tyttökirjoista, niin ehkä noi Laurat yms. on sitten olleet hyvänä jatkumona siihen genreen. Olin nuorena itse sitä kiltti tyttö -kategoriaa itsekin eikä tehnyt mieli tutustua kapinoivaan maailmaan edes kirjojen kautta (luin teininä mielummin klassikoita kuin nuortenkirjoja, heh). Esim. Sara-kirjat tuntui aikuisena luettuina aika tylsiltä ja olen aika varma, etten olisi niistä nuorempanakaan tykännyt, vaikka kaikki muut oli silloin ihan innoissaan niistä, kun ne oli uusia.

      Poista
  18. Amma21. kesäkuuta 2012 klo 7.15

    En ole paljon lukenut Lehtiseltä, yksi aikuistenromaani ja yksi nuortenromaani löytyy hyllystä. Varmaan olen lukenut muutaman muunkin, jota en enää muista.

    Varsinaisesti tulin kuitenkin huikkaamaan, että olen heittänyt sinulle haasteen!

    VastaaPoista
  19. sonja/lukuhetket21. kesäkuuta 2012 klo 9.23

    Ah, hänellä on tuotantoa jo niiiin paljon. Huh. Yläasteikäisenä tahkosin hänen kirjojaan. Tai niin ainakin luulen, silti listalta tuntui heti tutulta vain kirjat Roskisprinssi, Kundi kesätukkainen, Sara@crazymail.com ja Nottingham kesällä kello 6. Ehkä olen muutamia muitakin lukenut? Mitään tarkkoja mielikuvia kirjoista ei enää ole, mutta ehkä se sitten on ollut se huumori, joka on minuunkin vedonnut...

    Äskettäin ystävä haastoi minut lukemaan kanssaan Lehtisen aikuisten kirjallisuutta eli Miss Seinäruusu. Sen siis luemme lähiaikoina. En usko kirjan olevan omaan makuuni, mutta voihan sitä aina välillä poistua omalta mukavuusalueeltaan.

    VastaaPoista
  20. Villis / Villasukka kirjahyllyssä25. kesäkuuta 2012 klo 15.04

    Jos tiivistän suhteeni Lehtiseen yhteen sanaan, se olisi Mirkka :) Eli kyseinen sarja on tullut nuorempana luettua, muutamat niistä varmaan useampaankin kertaan. Muita kirjoja, varsinkaan aikuisille suunnattuja, en ole Lehtiseltä lukenut.

    VastaaPoista
  21. Leena Lumi3. heinäkuuta 2012 klo 17.25

    Tiettävästi olen nainen, enkä ikinäikinä valehtele, mutta minä en ole lukenut yhtäkään Lehtistä. Kunnioitettava painoskuningatar!

    VastaaPoista
  22. Anonyymi28. syyskuuta 2012 klo 16.54

    Hei!
    Panin itseni pitkästä aikaa hakuun ja löysin Kirsin Kirjanurkan. Kiitokset kaikille onnitteluista, sadas eli Tuhansien aamujen talo tuli viikko sitten käsiini ja numero 99 Pesää! tällä viikolla. Väärässä järjestyksessä, mutta minulle merkitsee vain se, missä järjestyksessä olen ne itse kirjoittanut.
    Oli mielenkiintoista lukea palautteitanne, perustelu palaute on aina paikallaan, oli se sitten kehuvaa tai moittivaa. Kukaanhan ei voi tykätä kaikesta, sen ymmärrän hyvin. Omat inhokkini on minullakin, samoin suosikit. Tärkeintä kuitenkin, että löytää kirjoja, joiden parissa viihtyy syystä tai toisesta. Mukavia lukuhetkiä kaikille! Tuija L.

    VastaaPoista
  23. Maria/Sinisen linnan kirjasto28. syyskuuta 2012 klo 19.19

    Mä oon tainnu lukea Lehtiseltä vaan Laura-sarjaa. Olin sillon jo parikymppinen, eli en enää kohderyhmää, kun luin niistä muutaman ja tykkäsin. Nuorten uudet sarjakirjat jäi multa aikanaan väliin, kun ahmin tyttökirjaklassikoita ja siirryin niistä suoraan Austeniin jne.

    VastaaPoista
  24. Salla29. syyskuuta 2012 klo 7.30

    Lista aiheutti oikeita nostalgian väristyksiä! Ihan ensimmäinen lukemani taitaa olla Joka kimma sen tietää, joka kolahti todella kovasti. Olen ollut kirjan ilmestymisen aikaan 11-vuotias, mutten pysty palauttamaan mieleeni olenko kuitenkin löytänyt kirjan kirjaston nuortenhyllystä vasta joskus myöhemmin. Myös Siivet varpaiden välissä, Vaniljasyndrooma ja Roskisprinssi olivat isoja juttuja. Muistaakseni minulla on vieläkin tallessa kirjaston poistomyynnistä ostamani Joka kimma sen tietää. Uusintapainoksen paikka? :)

    Myöhemmin siirryin lukemaan noita aikuisten romaaneja, erityisesti Pirunsaaren veljekset on jäänyt hyvänä mieleen.

    Sara-sarjan alkamisen aikaan taisin olla jo "liian vanha", mutta onneksi ympyrä sulkeutuu, näin aikuislukijana laadukkaita nuortenkirjoja lukee silloin tällöin oikein mielellään. Voisin lukea vaikka tuon Mopon, se on jäänyt arvioista mieleen ja vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka29. syyskuuta 2012 klo 9.42

      Minä voisinkin vastavuoroisesti lisätä lukulistalle tuon Joka kimma sen tietää, jos vaikka sen vielä kirjastosta saisi.

      Poista
  25. Anonyymi22. tammikuuta 2013 klo 18.57

    Omistan viimeistä lukuun ottamatta kaikki Lehtisen aikuisten kirjat, joita olen lukenut useastikkin =) Nuorten kirjat olen lukenut Janne, Jasu ja Riko-sarjoja lukuun ottamatta. Nuorten kirjoista mulla on itsellä esim.Joka kimma sen tietää ja Vanilijasynrooma. Taidan olla Tuija Lehtinen fani =)

    VastaaPoista
  26. Anonyymi18. helmikuuta 2013 klo 15.23

    Minä en henkilökohtaisesti välitä Tuija Lehtisen kirjoista...

    VastaaPoista
  27. Anonyymi28. syyskuuta 2013 klo 3.23

    Olen lukenut 91% kirjoista, vuodesta -96 alkaen, oli helppo laskea kun niitä on 100.

    VastaaPoista