Anne Holt: Kasvoton tuomio

Edellisessä Outi Pakkasen kirjaa Seuralainen käsittelevässä kirjoituksessani valittelin, ettei Pakkasen kirjoissa oikein ole potkua ja että ruumiita tulee, jos tulee, liian myöhään ja harvakseltaan. Anne Holtin Kasvottomassa tuomiossa ei totisesti ole sitä vikaa! Ruumiita tulee kuin sieniä sateella, jos sallitaan makaaberi vertaus tässä kohtaa.

Olen lukenut norjalaisen Anne Holtin melkein kaikki suomeksi ilmestyneet dekkarit, Sokean jumalattaren heti tuoreeltaan vuonna 1998, ja olen pitänyt kohtalaisen paljon. Holtilla on vahva yhteiskunnallinen ote kirjoissaan, mutta lisäksi päähenkilöt ovat riittävän kiinnostavia ja erilaisia ja juonet vetäviä, joten dekkareiksi kirjat ovat erinomaisia. Holt ei ole liikaa jumittunut omiin sankarittariinsa ja sankareihinsa, vaan on luonut suositun rikoskomisario Hanne Wilhelmsenin lisäksi toisen sankarittaren Inger Johanne Vikin, joka ei ole itse poliisi vaan koulutukseltaan psykologi ja juristi. Inger Johannen mies Yngvar Stubø työskentelee rikostutkijana poliisissa. Inger Johanne tutustuu Hanne Wilhelmseniin ensimmäisissä tarinoissa, joten vaikka Wilhelmsen on sivussa, lukija saa kuitenkin pieniä vinkkejä hänenkin kuulumisistaan. Kuten alla olevasta teosluettelosta näkyy, Holt on kirjoittanut vuorotellen kummastakin sankarittarestaan. Mukavaa on myös, että kirjoissa ovat naiset usein keskiössä, ratkaisemassa rikoksia ja profiloimassa rikollisia. Myös homoseksuaalisuus on Holtin kirjoissa keskeinen teema.

Kasvoton tuomio on neljäs Inger Johanne Vikistä kertova kirja. Inger Johanne on naimisissa komisario Yngvar Stubøn kanssa ja pariskunnalla on noin viisivuotias tytär Ragnhild. Aikaisemmasta liitosta Inger Johannella on 13-vuotias tytär Kristiane, joka on erityislapsi. Kristiane tarvitsee ainakin Inger Johanen mielestä jatkuvaa valvontaa. Hän on älykäs mutta sosiaalisilta taidoiltaan kehittymätön, autistinen tai kenties vaikeasta Asperger-oireyhtymästä kärsivä tyttö. Kirja alkaa kohtauksella, jossa Kristiane seisoo yöpuvussaan keskellä raitiotiekiskoja Oslossa. Viime hetkellä tuntematon mies ehtii tempaista tytön raitiovaunun edestä. Kristiane on livahtanut nukkuvan lapsenvahdin ohi ulos hotellihuoneesta. Hotellissa juhlitaan hänen tätinsä häitä. Kristiane puhuu jotakin kuolleesta naisesta, mutta kaikki kuvittelevat hänen tarkoittavan sikeästi nukkunutta lapsenvahtia.

Toisaalla Oslossa liikemies Marcus Koll nuorempi valvoo huolestuneena työhuoneessaan. Yllättäen hän näkee, miten vastapäisellä laiturilla humalainen kompastuu ja putoaa mereen. Nuori mies sukeltaa perään ja vartijakin ryntää apuun. Epäonnekseen he kuitenkin pelastavat ensin väärän uhrin, nuoren pojan ruumiin, joka on ollut vedessä jo vikkoja.

Varsinainen juoni alkaa käynnistyä kuitenkin vasta jouluna, kun Bergenissä puukotetaan kadulla naispiispa Eva Karin Lysgaard jouluaattoiltana. Rakastettu piispa on ollut innokas homoseksuaalisten puolestapuhuja niin avioliitto- kuin adoptioasiassakin, mutta samalla hän on ollut lähes fanaattinen abortin vastustaja. Piispan aviomies on täysin murtunut, mutta ei suostu paljastamaan, minne hänen puolisonsa oli menossa jouluaattoyönä yksin. Edes pojalleen mies ei suostu puhumaan. Yngvar Stubø hälytetään tutkimaan tapausta alaisineen. Piispan menneisyyttä aletaan tosissaan penkoa edes jonkinlaisen motiivin toivossa.

Vielä lisääkin ruumiita tulee. Lisäksi Inger Johanne alkaa olla vakuuttunut, että joku seuraa häntä ja tyttöjä, erityisesti Kristianea. Yngvarille on kuitenkin turha puhua tuntemuksistaan.

Holt kirjoittaa vetävästi ja arvoitus alkaa hahmottua lukijallekin hyvin kiehtovasti. Liittyvätkö lukuisat kuolemantapaukset ja murhat todellakin jotenkin yhteen? Miten kaikki kirjan henkilöt liittyvät kuvioon? Halu ahmia tarinaa eteenpäin on vastustamaton. Kirjan selkein heikkous on kuitenkin henkilögallerian laajuus. Mukana ovat Inger Johannen ja Yngvarin ja heidän perheensä lisäksi ainakin pari muuta poliisia sekä Marcus Kollin perhe, samoin piispa Lysgaardin perhe sekä kadonneen Marianne Kleiven puoliso ynnä lukuisa joukko muita. Holt myös syventää hyvin monien henkilöiden tarinaa monilla yksityiskohdilla ja paloilla menneisyyttä. Osan olisi voinut karsiakin juonen silti kärsimättä.

Toinen heikkous on ratkaisun löytyminen aivan puhtaasti sattuman kautta. Kuinka ollakaan juuri Inger Johanne on aloittelemassa suurta tutkimusprojektia, joka käsittelee vihapuheen ja viharikosten yhteyttä ja määrää Norjassa. Karsealta muuten tuntuu, kun Inger Johanne joutuu selittämään, mitä viharikokset ovat, koska Norjassa ei niitä oikeastaan ole juuri yhtään! No, kirja on kirjoitettu vuonna 2009, kaksi vuotta ennen Utøyaa. Inger Johanne saa yllättäen lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen yhteydenoton amerikkalaiselta opiskelutoveriltaan , joka – kuinka ollakaan ‒ tekee töitä samojen asioiden parissa ja kuulee tältä erikoisista ryhmittymistä, jotka tekevät veritekoja aatteensa puolesta. Nämä vinkit alkavat ohjata Inger Johannea oikeille jäljille ja yllättäen koko vyyhti ratkeaa. Aika hataraa, mutta viihdyttävästi kirjoitettu, eikä tätä oikein vielä lukiessa niinkään kyseenalaistanut, vaan vasta loppuun päästyään.

Inger Johanne on myös pikkuisen ärsyttävä naispäähenkilö suorastaan hysteerisen ylisuojelevuutensa takia. Vähän vähempikin pingottaminen riittäisi, varsinkin kun asiat pääpiirteissään ovat hänen elämässään loistavalla tolalla.

Anne Holt: Kasvoton tuomio (Pengemannen)

Suom. Sanna Manninen. Gummerus. Pokkaripainoksessa 447 s.

Suomennetut teokset (Wikipedia):

Hanne Wilhelmsen -sarja:

Sokea jumalatar (Blind gudinne, 1993, suom. 1998)

Vereen kirjoitettu (Salige er de som tørster, 1994, suom. 1999)

Paholaisen kuolema (Demonens død, 1995, suom. 2000)

Leijonan kita (Løvens gap, 1997, suom. 2001)

Kuollut jokeri (Død joker, 1999, suom. 2001)

Kahdesti kuollut (Utan ekko, 2000, suom. 2002)

Totuuden tuolla puolen (Sannheten bortenfor, 2003, suom. 2004)

1222 (1222, 2007, suom. 2008)

Inger Johanne Vik -sarja:

Minkä taakseen jättää (Det som er mitt, 2001, suom. 2003)

Julkkismurhat (Det som aldri skjer, 2004, suom. 2005)

Presidentin salaisuus (Presidentens valg, 2006, suom. 2007)

Kasvoton tuomio (Pengemannen, 2009, suom. 2010)

Kuoleman tahdissa (Flimmer, 2010, suom. 2011)