Marko Kilpi: Elävien kirjoihin

Pään perusteellinen tuulettaminen kesälomakirjoilla eli dekkareilla alkaa olla aika hyvässä jamassa. Viiden dekkarin putki on luettu, ja seuraava kirja onkin sitten ihan eri genreä. Mutta putken viimeinen eli Marko Kilven Elävien kirjoihin käsiteltäköön blogissa ennen totaalista lajivaihdosta.

Viime vuoden puolella kuuntelin äänikirjana Kilven toisen kirjan Kadotetut ja vaikutuin aika lailla. Kirjassa on päähenkilönä järjestyspoliisin konstaapeli Olli Repo, joka on taustaltaan mainosalan miehiä ja siis vaihtanut ammattia aikuisella iällä. Olli on poliisinuransa alkumetreillä Kilven esikoisdekkarissa Jäätyneitä ruusuja. Elävien kirjoihin on siis kolmas Olli Revosta kertova poliisiromaani.

Kirja alkaa räväkästi. Olli on työparinsa kanssa suorittamassa partion rutiinitehtävää kaupungin vuokra-asuntoalueella. On tullut hälytys perheväkivaltatilanteesta. Rauhalliselta vaikuttava miesasiakas iskee yllättäen Ollia puukolla kurkkuun, ja hengenlähtö on todella lähellä.

Pari kuukautta myöhemmin Olli on palannut sairauslomalta mutta hänet on siirretty väliaikaisesti toisiin, kevyempiin tehtäviin tutkintapuolelle. Hänet määrätään yksinäisen suden Elias Kasken pariksi. Kaski osoittaa mieltään rajusti, sillä hän haluaa työskennellä yksin. Olli taas ei ole kovin innokas miellyttämään väliaikaista pariaan. Kaskella ja muulla tutkintaryhmällä on seurannassa kaupungin huumekauppa, jossa tuntuu olevan menossa kummallisia muutoksia. Jotain tapahtuu, mutta mitä. Kaskella on aavistus, että erään kuljetusliikkeen nuhteettomalla johtajalla saattaa olla sormensa pelissä kuviossa.

Samaan aikaan romaanissa seurataan Piken, entisen narkkarikuningattaren, yrityksiä päästä kiinni tavallisen elämän syrjästä. Pike on synnyttänyt vankilassa ja päättänyt jättää huumepiirit taakseen. Pojan isä on kuitenkin paikallinen rikollispomo, kylmä ja vaarallinen gangsteri, joka ei anna kenenkään livahtaa otteestaan. Elias Kaski ja Pike ovat vanhoja tuttuja, ja Eliaskin seuraa ällistyneenä Piken selviytymisyrityksiä.

Lupaavasta alusta huolimatta Elävien kirjoihin ei täyttänyt läheskään kaikkia Kadotettujen asettamia odotuksia. Tässä kirjassa Kilpi ei nimittäin onnistu välttämään keskikohdan junnausta. Ollin puukotuksen jälkeen tarinan intensiteetti laskee jyrkästi eikä kunnolla vauhtiin päästä ennen kuin vasta noin sata sivua ennen loppua. Kirjassa on kuitenkin 497 sivua… Tietysti tapahtumia ja henkilöitä on taustoitettava, jotta saadaan tarina koottua uskottavasti. Silti kypsyttelyvaihe on nyt liian pitkä. Tällä kertaa Kilpi ei paljasta lukijalle enempää kuin poliisillekaan, ja oikeastaan tuntuu, että Elias Kaski on ainoa, jolla on edes vähän hajua kokonaiskuviosta mutta hän taas ei paljasta sitä edes Ollille, joka on yhtä turhautunut kuin lukijakin. Jollei enemmän. Olli nimittäin jo kirjoittaa erohakemustaan, mutta minä en sentään ajatellut missään vaiheessa jättää kirjaa kesken. Lopussa olo oli kuitenkin tyytyväinen, kun homma saatiin siististi pakettiin. Tosin kiukuttaa, kun ratkaisevat puuttuvat palat tulevat loppusivuilla jostakin ihan ulkopuolelta.

Henkilökuvaus on tällä kertaa jollain tapaa ohutta. Ongelmana on ehkä henkilöiden paljous. On entinen päähenkilö Olli, joka kokee todellisen trauman kirjan alussa. Traumaa ei kuitenkaan käsitellä kuin vähän aivan loppusivuilla, kun Elias terapeutin taidoillaan (kyllä, Elias on myös koulutettu terapeutti!) avaa Ollin elämän solmuja oikein supernopeasti. Olli jää harmillisen etäiseksi ja pinnalliseksi tässä kirjassa. Jos ei tuntisi häntä lainkaan edellisten kirjojen perusteella, varmaan ihmettelisi, miksi mies oikein mukana heiluu. Elias on mielenkiintoinen henkilö, mutta hänet Kilpi jättää kovin arvoitukselliseksi. Ehkä hänestä kuullaan myöhemmin lisää? Sitten on vielä Pike, jonka elämää seurataan varsin paljon. Pike on minusta tällä kertaa puhuttelevin hahmo. Todella toivoin, että hän ja Aleksi voisivat selviytyä. Mietin lukiessani sitäkin, miksi vankilassa ei Piken kaltaisille ja miksei muillekin ihan konkreettisesti opeteta esimerkiksi kotitaloustaitoja, ruoanlaittoa ym. Ainakin tämän romaanin valossa elämänhallinta on vankilavuosien ja sitä edeltäneitten vauhtiaikojen jälkeen totaalisen hukassa ja apua tarvittaisiin. Tällainen dekkareihin ujutettu yhteiskuntakritiikki muuten puree parhaiten. Ei osoitella ja saarnata vaan saadaan lukija itse ajattelemaan!

Elävien kirjoilla saan lopultakin pisteen KKK-haasteeseen, joka on todella pahasti vaiheessa.

Marko Kilpi: Elävien kirjoihin

Gummerus 2011. 497 sivua.

Vielä lainaus tuolta Kilven nettisivuilta: "Elävien kirjoihin-romaanista tuotetaan paraikaa elokuvaa, jonka tuottaa Iron Sky-menestyselokuvan tuottanut Blind Spot Picture yhteistyössä Mjölk Oy. Elokuvan ohjaa Aku Louhimies, pääosissa ovat Pirkka-Pekka Petelius, Mikko Leppilampi, Jessica Grabowski. Elokuvan ensi-ilta on helmikuussa 2013."