Kun lähdetään tekemään
näytelmää tekstistä, joka on palanut katsojien verkkokalvoille mitä
mainioimpana tv-sovituksena, ollaan melkoisten haasteiden edessä. Oi ihana
toukokuu on ainakin meidän perheessämme yhtä kuin David Jasonin ja Pam Ferrisin
sekä nuoren Catherine Zeta-Jonesin tähdittämä britti-tv-sarja. Olemme autuaina
nautiskelleet Kentin paratiisin elämäniloista useita kertoja. Sarja pyörii
tänäkin kesänä sunnuntai-iltapäivisin Yle 1:llä.
Salon teatteri on kuitenkin
rohkeasti tarttunut haasteeseen ja toteuttanut H. E. Batesin käsikirjoittaman
näytelmän Vuohensaaren kesäteatteriin. Kävimme miehen kanssa esityksen
katsomassa tiistaina 10.7. Sää ei ollut ihan parhain. Näytelmässä eletään
vuosisadan helteisintä toukokuuta joskus 1950-luvun Kentissä, mutta Salon kesä
2012 antoi ripsauksen vettäkin näytelmän ensiminuuteilla. Onneksi ei sentään
enempää satanut. Tahatonta komiikkaa syntyi kyllä näytelmätekstin ja
vallitsevien olosuhteiden välillä. Näytelmässä esimerkiksi ihaillaan kovasti
viikon mansikkapelloilla uurastaneen Charlien rusketusta…
Salon näytelmän on ohjannut
Ari Wirta. Sama mies on myös miespääosassa eli Pappa Larkinina. Täytyy sanoa,
että ulkoiselta habitukseltaan Wirta on kuin tehty Larkiniksi, tai ainakin
siksi Larkiniksi, jonka David Jason on tehnyt televisioon. Jasonin ilmeet ja
eleet Wirta ainakin on tutkinut tarkasti. Kesäpulisongit vielä korostavat
yhdennäköisyyttä. En sano tätä millään pahalla, sillä Wirta tekee roolin
kuitenkin tyylillä, josta pidimme. Mia Kuisma Mamma Larkinina jäi enemmän hersyvän Pam
Ferrisin hahmon varjoon, mutta esityksen mittaan esikuva alkoi onneksi katsojan
mielestä häipyä ja antaa tilaa Kuisman työskentelylle. Kuisman Mamma on ehkä
Ferrisiä pari astetta lempeämpi.
Juoni näytelmässä toistaa
melko tarkkaan tv-sarjan alkuosien kuvioita. Larkinien vanhin tytär Mariette
(Krista Karhunen) on raskaana, kun taloon tupsahtaa nuori verotarkastaja herra
Charlton (Jussi-Pekka Lindholm). Pappa Larkin ei ota kuuleviin korviinsa käskyä
veroilmoituksen täytöstä, vaan alkaa täyttää nuorta miestä ruoalla ja viinalla.
Mariette tuntee myös vetoa nuorukaiseen, joka alkaa olla pian pyörällä
päästään. Näytelmässä osoitetaan aika selvästi, että Pappa ja Mamma ajavat
nuoria yhteen, Mariettea suorastaan kehotetaan antamaan rohkaisua miehelle
sinikellolehdossa. Tv-sarjassa ainakin muistaakseni toimitaan hienovaraisemmin
ja pariskunta ajautuu yhteen ilman taka-ajatuksia, kuin omalla painollaan. Ehkä
muistini tässä pettää. Kirjaa en ole lukenut, joten en tiedä, mikä on ollut
Batesin alkuperäinen ajatus tästä.
Sitten järjestetään
mansikanpoimintaa ja ratsastuskilpailut, Pappa tekee kauppoja ja naurattaa koko
kylän naisia. Tässäkin näytelmä mielestäni poikkeaa tv-sarjasta. Pappan touhut
toisten naisten kanssa taitavat mennä pitemmällekin kuin vain suukotteluun
asti, ja Mamma vielä kehuskelee, miten mieluusti lainaa miestään muille. Saahan
kylän vanhapiikakin sitten paremmin nukutuksi.
Larkinit elävät siis todella
boheemisti ja perinteisen tiukan ajattelun mukaan moraalittomastikin. Veroja ei
makseta, naimisiin ei mennä, koska se usuttaisi viranomaiset perheen kimppuun. Mutta
elämästä nautitaan täysin siemauksin. Leppeää anarkiaa?
Näytelmän kannalta
ongelmallista on sekin, että mitään varsinaista jännitettä tarinassa ei oikein
ole. Kaikki sujuu leppoisan mukavasti kesäpäivien soljuessa eteenpäin. Mitään
kohtalokkaita väärinkäsityksiä tai todellisia uhkia ei ole idylliä
vaarantamassa. Miten siis saada näytelmä loppuun kunniallisesti? Loppuihan se,
lempeän leppeästi kuten kuuluukin.
Tykkäsimme siis
kokonaisuudesta ja olimme tyytyväisiä, että olimme lähteneet liikkeelle.
Kulttuuri kyllä oikeasti virkistää! Vielä erikoiskiitos esityksen kuopukselle
Peppi Ruohoselle, joka esitti Victoria Larkinin roolin antaumuksella!
Salon Teatterin puolesta kiitokset kommenteista! :)
VastaaPoista