Kätilö äänikirjana

Luin Katja Ketun Kätilön viime talvena äänestettyäni sitä ensin Blogistanian Finlandia -kisassa. Silloin säännöt vielä sallivat sen, että äänesti kirjaa, jota ei ollut itse lukenut. Tulevassa kisassa tätä kohtaa viilattaneen. Kuten silloisessa esittelyssäni jo kerron, sain käsiini ensin äänikirjaversion, jota en sitten kuitenkaan ehtinyt kuunnella. Nyt oli aika palata kirjan pariin uudelleen äänikirjan muodossa. Olen tyytyväinen järjestykseen, sillä lukeminen on kuitenkin usein intensiivisempää kuin kuunteleminen.

Äänikirjan lukee mahdottoman taitavasti Eija Ahvo. Hänen tummahko äänensä sopii tarinaan loistavasti, ja pohjoisen murre tuntuu luontevalta hänen lukemanaan. Kettu viljelee tekstissään myös runsaasti saksaa, joka sekin kuulostaa Ahvon lukemana aidolta. Kiitokset siis lukijavalinnasta.

Vaikka olin siis suhteellisen hiljattain lukenut kirjan, oli kuuntelukokemus varsin ravisteleva. Ensilukemalla kiinnitin aika paljon huomiota kirjan juoneen, mutta nyt pystyin keskittymään enemmän muuhun, kuten vaikkapa siihen kuuluisaan rehevän räävittömään kieleen.  Se teki edelleen suuren vaikutuksen. Koska paperikirjani on jossain maailmalla, en voi nyt tähän laittaa sitaattia muhevimmista kohdista. Tämä onkin yksi äänikirjojen heikkouksista: ei voi laittaa postitlappua tai taittaa hiirenkorvaa hyvän kohdan merkiksi.

Kirjan sisällön entuudestaan tunteminen ei kuitenkaan tehnyt kuuntelemisesta helppoa, oikeastaan päinvastoin. Koska tiesin etukäteen, mitä kauheuksia kirjassa vielä tulisi tapahtumaan ja tiesin joutuvani ne kohtaamaan, oikeastaan pelkäsin joidenkin pahimpien kohtauksien edellä, miten kestäisin ne. Pari kertaa keskeytinkin kuuntelemisen, jos sattui oikein paha kohta olemaan käsillä vaikka juuri ennen työpaikalle tuloa (kuuntelen siis äänikirjoja autossa).

Kätilön uudelleen lukeminen vain vahvisti käsitystäni siitä, että kyseessä on poikkeuksellisen hieno kirja. Sen arvoa ei yhtään vähennä, että se on keikkunut kuukausia Mitä Suomi lukee -listalla ja kirjastojen varatuimpien teosten listoilla, eli sitä ovat ostaneet ja lukeneet ihan tavalliset kirjoista pitävät ihmiset. Eikä sekään, että kirja tosiaan valittiin vuoden 2011 Blogistanian Finlandian voittajaksi. Tässä viittaan Tommi Melenderin kirjablogissa käytyyn keskusteluun Juha Seppälän uutuuskirjasta Mr.Smith.

Ketun kirja ei ole viihdyttävä teos. Se ravistelee lukijansa maailmankuvaa. Se herättää tunteita lukijassa, eikä pelkästään miellyttäviä, mitäänsanomattomia tunteita vaan inhoa, kauhua ja vastenmielisyyttäkin. Silti lukiessani ajattelin, että kirja on hyvä. Sen kieli on roisia ja rumaakin, mutta samalla hienoa. Lauseet eivät ole viimeisen päälle hiottuja helmiä, vaan enemmänkin alkuvoimaisia, jollakin tavalla primitiivisiä. Ravistelevia. Joukkoon on livahtanut muutamia liian moderneja sanoja ja rakenteitakin, mutta eivät ne silti himmennä kokonaisuutta.

Murentaako kirjan suosio kirjan arvoa? Onko kirjan lukemisesta saatu nautinto vähemmän arvokasta kuin jokin muu tunne?

Katja Kettu: Kätilö

WSOY:n äänikirja 2011. 9 cd:tä (kesto 10 h 20 min). Lukija Eija Ahvo.