Agatha Christie: Herkuleen urotyöt (äänikirja)

Agatha Christien tuotannon kertauskurssi nro X jatkuu äänikirjaversion parissa. Olen muistiinpanojeni mukaan lukenut teininä, myöhemmässä ahmimisiässäni, tämänkin Christien eli Herkuleen urotyöt, mutta mitään muistijälkiä siitä ei ole jäänyt. Varsin tuoreena kuuntelukokemuksena tätä siis ainakin siinä suhteessa voi pitää.

Christien piti kahdentoista Hercule Poirot -novellin kokoelmaansa syystäkin yhtenä tuotantonsa helmenä. Novellit julkaistiin silloiseen tapaan ensin sanomalehdessä ja painettiin vasta sitten kirjaksi. Urotyöt-kokoelma julkaistiin vuonna 1947, mutta aikaisempi julkaisu lehdissä sijoittuu vuosille 1939–1947. Suomeksi kokoelma julkaistiin vasta vuonna 1971, ja sen suomensi Tampereen kieli-instituutin työryhmä. Novellikokoelma sopiikin varmaan tällaiseen työryhmätyöskentelyyn hienosti.

Herkuleen urotöitten lähtökohtana on keskustelu, jonka eläköitymistä suunnitteleva Poirot käy erään ystävänsä kanssa antiikin kirjallisuudesta. Poirot on aina suhtautunut kaunokirjallisuuteen ylenkatsovasti mutta innostuu aiheesta, kun ystävä muistuttaa häntä nimikaimastaan Herkuleksesta ja tämän maineikkaista urotöistä. Poirot lukee myytit ja kauhistuu niiden brutaaliutta. Jokin niissä kuitenkin jää askarruttamaan hänen mieltään, ja hän päättää vielä ennen eläkkeelle jäämistään ja kurpitsaviljelijäksi ryhtymistään ottaa vastaan kaksitoista vaikeaa tehtävää, hänen omat Herkuleen urotyönsä. Pian vaatimukset täyttäviä toimeksiantoja alkaakin putkahdella esiin ja harmaat aivosolut saavat harjoitusta.

Äänikirjaksi dekkarinovellikokoelma taipuu aivan loistavasti. Tarinat ovat sopivan lyhyitä, ja ne jaksoi mukavasti kuunnella työmatkalla. Vain muutamaan kertaan keskittyminen pääsi herpaantumaan niin pahasti, että oli otettava yksi ”kirjanmerkki” taaksepäin ja kuunneltava uudelleen. Lukijana on mahdottoman hurmaavaääninen ja taitava Lars Svedberg, jonka lukemana menisi varmasti melkein mikä vain. Tässä kokoelmassa Svedberg irrottelee kunnolla viimeisessä novellissa Kerberoksen kiinniotto lukiessaan rehevän venäläisen kreivittären repliikkejä. Kyseinen novelli on muutenkin yksi kokoelman kiinnostavimmista, sillä Poirot tuntuu olevan suorastaan rakastunut tähän komeaan ilmestykseen.

Äänikirjan heikkous on jälleen kerran, että sitä ei voi selata lukemisen jälkeen ja virkistää muistiaan, eikä siihen myöskään saa taitettua hiirenkorvia hyvien kohtien merkiksi. Onneksi Wikipediasta löytyy kuitenkin kirjan sisällysluettelo sitä kaipaaville.

Läheskään kaikissa novelleissa ei ole kyseessä niin vakava rikos kuin murha. Poirot selvittelee esimerkiksi siepattujen kiinanpalatsikoirien tapausta, pelastaa poliitikon skandaalilta, paljastaa kiristäjiä ja huumekauppiaita. Poikkeuksellisesti Poirot itsekin on ainakin vähällä joutua vaaraan, ja toimintaa on paikoin enemmän kuin pitkissä Poirot-tapauksissa on ollut tapana. Kaipaamaan jäin oikeastaan vain kapteeni Hastingsia. Neiti Lemon naputtelee tehokkaana kirjoituskonettaan ja laatii nerokasta arkistointijärjestelmäänsä. Uskollinen George on aina yhtä tyyni, tapahtuipa mitä hyvänsä. Samaa ei voi aina sanoa komisario Jappista. Nykylukijan silmään pistävät Christien viljelemät stereotypiat ulkomaalaisista, jotka ovat venäläiseen tapaan riehakkaita tai kopeita kuin amerikkalaiset (ja samalla tietysti tyhmiä). Iäkkäät puolattaret kuvataan rumiksi linnuiksi, jotka ovat tulleet Hertzoslovakiaan (!) lomailemaan. Perienglantilaista arroganssia vai ironiaa?

Agatha Christie: Herkuleen urotyöt (The Labours of Hercules)

WSOY:n äänikirja 2011. 10 cd:tä, kesto 10 h 40 min. Lukija Lars Svedberg.